Jippii!

Eilinen koulupalaveri oli kiva, antoi tietoa taas vähän lisää ja oikein helpottava kokemus kaiken kaikkiaan.

Ensinnäkin vielä viidennellä ei ole kiire yläasteen jonoon asettamisella jo siksikin, että luokkajaot tiedetään paremmin vasta ensi vuoden puolella. Hyvä! Yksi painolasti mielestä pois.

Toiseksi ainakaan erityiskoulu ei tule kyseeseen, ei ainakaan tämä koulu, joka täällä olisi tarjolla, koska siellä kaikilla on mukautettu oppimäärä ja kaikki ovat pienluokkia. Jos siis yhdessä pienryhmässä opettajan on vaikea eriyttää parin oppilaan opetus yleisopetuksen tasoon, niin ihan sama tilanne on varmaan kaikissa pienryhmissä. Paitsi, jos kotona opetetaan lasta jatkuvasti ja paljon.

Nyt tehtiin suunnitelma lapsen vähittäisestä kokeilusta yleisopetuksen luokkiin eri aineissa. Ja mikä parasta on se, että tämä idea on lapsesta itsestään lähtöisin! Luokanopettaja tukee kokeiluja iloisena lapsen edistyksestä, enkä voi itse sanoa muuta kuin, että olen varmasti yhtä iloinen ja helpottunut.

Olisimmeko samassa tilanteessa, jos lapselle ei olisi yksityispuolelta hankittu aikanaan oikeaa diagnoosia? Itse en jaksa siihen uskoa, niin vaikea tilanne aikanaan oli. Ja laiton huostaanotto romahdutti siis lapsen voinnin ja tilanteen entisestään.

Ja kuten alla kerroin, myös diagnoosin avulla saatu oikea neurologinen kuntoutus on tehnyt lapsen auttamisessa oman osansa. Mutta ilman laitonta huostaanottoa olisimme olleet tässä tilanteessa jo vuosia aikaisemmin ja lapsi olisi säästynyt huostaanoton helvetiltä ja laitoksessa tapahtuneilta pahoinpitelyiltä.

Olette palstalaiset todella oikealla asialla puolustaessanne näiden lasten laillisia oikeuksia oikeaan diagnosointiin ja kuntoutukseen!

Kerron jatkossa, miten yleisopetuskokeilut onnistuvat. Onko vielä liian aikaista, sitä ei tiedä kukaan, ennen kuin se on koettu ja nähty.

Mutta tosi paljon on vielä näiden lasten asioiden eteen tehtävä tässä yhteiskunnassa, että laittomista huostaanotoista päästäisiin. Mehän olimme siitä erikoisessa asemassa, että huostaanotto purettiin sossujen toimesta, vaikka psykiatrit ja sijoituspaikka sitä voimalla vastustivatkin. En ole kuullut yhtään toista tapausta, että sossut olisivat uskaltaneet vastustaa erikoislääkäreiden ja sijaishuollon mielipidettä. Ja se arkuus kostautuu lapsille tuhatkertaisena takaisin ja yhteiskunnalle miljoonakustannuksina, joita jokaisesta syrjäytyneestä nuoresta hänen elinaikanaan joudumme maksamaan.