Eilinen koulupalaveri oli kiva, antoi tietoa taas vähän lisää ja oikein helpottava kokemus kaiken kaikkiaan.
Ensinnäkin vielä viidennellä ei ole kiire yläasteen jonoon asettamisella jo siksikin, että luokkajaot tiedetään paremmin vasta ensi vuoden puolella. Hyvä! Yksi painolasti mielestä pois.
Toiseksi ainakaan erityiskoulu ei tule kyseeseen, ei ainakaan tämä koulu, joka täällä olisi tarjolla, koska siellä kaikilla on mukautettu oppimäärä ja kaikki ovat pienluokkia. Jos siis yhdessä pienryhmässä opettajan on vaikea eriyttää parin oppilaan opetus yleisopetuksen tasoon, niin ihan sama tilanne on varmaan kaikissa pienryhmissä. Paitsi, jos kotona opetetaan lasta jatkuvasti ja paljon.
Nyt tehtiin suunnitelma lapsen vähittäisestä kokeilusta yleisopetuksen luokkiin eri aineissa. Ja mikä parasta on se, että tämä idea on lapsesta itsestään lähtöisin! Luokanopettaja tukee kokeiluja iloisena lapsen edistyksestä, enkä voi itse sanoa muuta kuin, että olen varmasti yhtä iloinen ja helpottunut.
Olisimmeko samassa tilanteessa, jos lapselle ei olisi yksityispuolelta hankittu aikanaan oikeaa diagnoosia? Itse en jaksa siihen uskoa, niin vaikea tilanne aikanaan oli. Ja laiton huostaanotto romahdutti siis lapsen voinnin ja tilanteen entisestään.
Ja kuten alla kerroin, myös diagnoosin avulla saatu oikea neurologinen kuntoutus on tehnyt lapsen auttamisessa oman osansa. Mutta ilman laitonta huostaanottoa olisimme olleet tässä tilanteessa jo vuosia aikaisemmin ja lapsi olisi säästynyt huostaanoton helvetiltä ja laitoksessa tapahtuneilta pahoinpitelyiltä.
Olette palstalaiset todella oikealla asialla puolustaessanne näiden lasten laillisia oikeuksia oikeaan diagnosointiin ja kuntoutukseen!
Kerron jatkossa, miten yleisopetuskokeilut onnistuvat. Onko vielä liian aikaista, sitä ei tiedä kukaan, ennen kuin se on koettu ja nähty.
Mutta tosi paljon on vielä näiden lasten asioiden eteen tehtävä tässä yhteiskunnassa, että laittomista huostaanotoista päästäisiin. Mehän olimme siitä erikoisessa asemassa, että huostaanotto purettiin sossujen toimesta, vaikka psykiatrit ja sijoituspaikka sitä voimalla vastustivatkin. En ole kuullut yhtään toista tapausta, että sossut olisivat uskaltaneet vastustaa erikoislääkäreiden ja sijaishuollon mielipidettä. Ja se arkuus kostautuu lapsille tuhatkertaisena takaisin ja yhteiskunnalle miljoonakustannuksina, joita jokaisesta syrjäytyneestä nuoresta hänen elinaikanaan joudumme maksamaan.
Ensinnäkin vielä viidennellä ei ole kiire yläasteen jonoon asettamisella jo siksikin, että luokkajaot tiedetään paremmin vasta ensi vuoden puolella. Hyvä! Yksi painolasti mielestä pois.
Toiseksi ainakaan erityiskoulu ei tule kyseeseen, ei ainakaan tämä koulu, joka täällä olisi tarjolla, koska siellä kaikilla on mukautettu oppimäärä ja kaikki ovat pienluokkia. Jos siis yhdessä pienryhmässä opettajan on vaikea eriyttää parin oppilaan opetus yleisopetuksen tasoon, niin ihan sama tilanne on varmaan kaikissa pienryhmissä. Paitsi, jos kotona opetetaan lasta jatkuvasti ja paljon.
Nyt tehtiin suunnitelma lapsen vähittäisestä kokeilusta yleisopetuksen luokkiin eri aineissa. Ja mikä parasta on se, että tämä idea on lapsesta itsestään lähtöisin! Luokanopettaja tukee kokeiluja iloisena lapsen edistyksestä, enkä voi itse sanoa muuta kuin, että olen varmasti yhtä iloinen ja helpottunut.
Olisimmeko samassa tilanteessa, jos lapselle ei olisi yksityispuolelta hankittu aikanaan oikeaa diagnoosia? Itse en jaksa siihen uskoa, niin vaikea tilanne aikanaan oli. Ja laiton huostaanotto romahdutti siis lapsen voinnin ja tilanteen entisestään.
Ja kuten alla kerroin, myös diagnoosin avulla saatu oikea neurologinen kuntoutus on tehnyt lapsen auttamisessa oman osansa. Mutta ilman laitonta huostaanottoa olisimme olleet tässä tilanteessa jo vuosia aikaisemmin ja lapsi olisi säästynyt huostaanoton helvetiltä ja laitoksessa tapahtuneilta pahoinpitelyiltä.
Olette palstalaiset todella oikealla asialla puolustaessanne näiden lasten laillisia oikeuksia oikeaan diagnosointiin ja kuntoutukseen!
Kerron jatkossa, miten yleisopetuskokeilut onnistuvat. Onko vielä liian aikaista, sitä ei tiedä kukaan, ennen kuin se on koettu ja nähty.
Mutta tosi paljon on vielä näiden lasten asioiden eteen tehtävä tässä yhteiskunnassa, että laittomista huostaanotoista päästäisiin. Mehän olimme siitä erikoisessa asemassa, että huostaanotto purettiin sossujen toimesta, vaikka psykiatrit ja sijoituspaikka sitä voimalla vastustivatkin. En ole kuullut yhtään toista tapausta, että sossut olisivat uskaltaneet vastustaa erikoislääkäreiden ja sijaishuollon mielipidettä. Ja se arkuus kostautuu lapsille tuhatkertaisena takaisin ja yhteiskunnalle miljoonakustannuksina, joita jokaisesta syrjäytyneestä nuoresta hänen elinaikanaan joudumme maksamaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
lisään vielä, että aivan samassa tilanteessa ovat ADHD- kuin Asperger-lapsetkin oikean diagnoosin saamisen vaikeuden suhteen. Ainakin joissain sairaanhoitopiireissä - ja jossain taas hoidollisia huostaanottoja ei tunneta ollenkaan. Riippuu täysin psykiatrian ja neurologian välisestä yhteistyöstä ja siitä, onko kunnassa mahdollista päästä suoraan neurologian puolelle vai ei.
Että joku vielä v. 2009 yrittää vääntää neurologiset oireyhtymät huonosta kotikasvatuksesta johtuviksi, on niin naurettavaa ja tökeröä, että kannattaako tuota edes tämän enempää kommentoidakaan.
Sen sijaan se, että osa psykiatreista kieltää lapselta vanhempien pyytämät toisen lääketieteen erikoisalan tutkimukset, on vastoin terveydenhoitolakia ja niistä lääkäreistä saa minun puolestani kuka tahansa sanoa mitä tahansa. Näiden lasten pakkohoito psykiatrisena potilaana on tuhoisaa lapselle, sen olen omin silmin nähnyt omasta lapsestani.
Mutta onneksi olen saanut nähdä myös sen, miten huostaanotolla henkisesti nujerretusta lapsesta saadaan oikealla tuella reipas nuori nainen, joka käyttäytyy kuin kuka tahansa ikäisensä. Tärkeintä kaikessa tietysti se, että lapsi on nyt henkisesti vapautunut, iloinen ja onnellinen, sekä pystyy hyviin koulusuorituksiin. Ero on kuin yöllä ja päivällä siihen tilanteeseen, kun hän vapautui laittomasta huostaanotosta, josta nyt keväällä tulee kuluneeksi jo kolme vuotta.
niille vanhemmille, jotka lapsilleen oikeudenmukaista hoitoa Suomessa taistelevat!
Lasten puolesta kannattaa yrittää aina!
Osa psykiatreista on todella väärässä toimissaan, sen myös teidän kokemuksenne osoittaa selvästi. Onneksi uusi, ajanmukainen tieto leviää kuitenkin hitaasti, mutta varmasti näissäkin asioissa.
On vaikea ymmärtää joidenkin irvistelyä sille, että vanhemmat hakevat näin selkeästi auttavaa kuntoutusta lapselleen. Kai nyt lapsilla on sama oikeus oikeaan terveydenhoitoon kuin aikuisillakin! Hävetkööt ne, jotka lapsilta tämän kieltävät.
Autisminkirjon oireyhtymät eivät todella ole huonolla kasvatuksella aikaansaatuja; voi taivas, että joku voi vielä edes vihjata tuollaista!