tänä aamuna tapahtui niin järkkyttävää että aina virkeä ja höpöttävä kissamme 8v.oli vielä o5.oo sylissä ja kehräili tyytyväisenä,menin takaisin pötkölleen ja kun kuullui outo ääni,siinä makasi elottomana suu vähän auki silmät selkosenselällään lattialla mistään ei pääse putoamaan,tämän on pitäny tapahtua 5sekunnissa,sydänkohtaus!en tule ikinä antamaan anteeksi etten ole käyny tarpeeksi usein lääkärillä,koska varmaan olisi kuullut sivuääniä jo aikaisemmin,pääasia että ei kärsinyt,mutta vielä niin nuori loppujenlopuksi,2 vuotta vanhempi veli ei oikeen vielä taida tajuta enkä minäkään,hirveä ikävä,miten tästä selviää!!!
Voi Rakas kissamme miksi meidät jätit
Nimetön
7517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi kauheeta! Otan osaa. Sinua ei kannata itseäsi mollata tästä koska sitä ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi taphtuu.
KIITOS Sinulle kaukokatse!!
Hei!
Vilpitön osanottoni, olen niin pahoillani. Älä missään tapauksessa syytä itseäsi, tuskin tätä olisi voinut millään estää. Surusi on lohduton, valitettavasti siihen ei muu auta kuin aika. Ja itke kun itkettää! Paljon lämpimiä ajatuksia. ylvi
Otan osaa suureen suruunne.*lämmin halaus* Älä syytä itseäsi, mitään ei ikinä voi ennakoida et mitä tapahtuu. Muistele kisustasi hyviä hetkiä. Ja itke se helpottaa. Yritähän jaksella!
Menetin tänä samana päivänä kissani,jouduttiin lopettamaan, ikää oli jo,mutta ei niin paljoa etteikö olisi voinut elää pitempään. Pahanlaatuinen kasvain vei, ei voinut muuta kuin päästä kissan menemään. Kissalle se oli varmasti helpotus, mutta itselleni ei. Perheenjäsenestä luopuminen ei ole koskaan helppoa...varsinkaan, kun kaikki tulee yllättäen eikä ehdi hyvästelemään.
Vaikka lääkäri kissasi sivuäänen olisi huomannut, niin kohtalo olisi luultavasti silloinkin puuttunut peliin, ehkä olisit voinut vain varautua, että näin voisi joskus tapahtua. Elämä kun on niin arvaamatonta, ettei koskaan tiedä, että miten siinä käy...Toivon sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista eteenpäin. Aika parantaa haavat vaikka ei se nyt siltä tuntuisi, täytyy vain ajatella niitä hyviä aikoja mitä sai kissan kanssa viettää ja kiittää siitä kaikesta...
Voi Kiitos sanoistasi,ja voimia myös sinulle niin se vaan on että aika parantaa haavat! sen verran kissastani että oli aina aivan sairaan pelokas,jos tapahtui jotain poikkeavaa,autossa läähätti ja hikoili ja luulin aina et saa sydärin,mut kotona oli aina meidän pikku elvis! Mukavaa kevään odotusta ja tsempii meille!
Otan sydämestäni osaa kissasi menetykseen. Itse menetin kissani vuosia sitten (lopetettiin kun pikkusiskoni syntyi), "sain" sen 18-v syntymäpäivä"lahjaksi". En ole sitä vieläkään hyväksynyt, etten tehnyt enempää kissani eteen, sillä olisi kuitenkin ollut vielä paljon vuosia edessä. Sattuu edelleen kun ajattelen sitä, mutta mietin aina hetkiä, jolloin köllöttelimme vierekkäin ja leikimme.Se auttaa. On rankkaa menettää rakas lemmikki, olipa syy mikä tahansa. Varsinkin tuollainen yllättävä ja odottamaton musertaa hetkeksi kenet tahansa, myös veli-kisun. Mutta lohdutan sinua (ja teitä) että kyllä se siitä, vaali muistoja, ne ovat tärkeitä ja rakkaita. Tsemppiä!!