Haluaisin kantaa mukani vauvaa enmmänkin arjen puuhissa... meillä on baby björn rintareppu, joka aluksi olikin hyvä, mutta nyt kun vauva painaa lähemmäs 7 kiloa, niskoihin alkaa sattumaan nopeasti. Millaisia kokemuksia teillä on eri kantorepuista? Onko esim. ergo reppu ollut hyvä. Toivoisin sellaista mikä on helppo käyttää (kantoliinaa en siis jaksa alkaa sitomaan) ja joka on tukeva. Jolla voi kantaa edessä ja takana sekä lapsen paino tulisi muuallekin kuin hartioiden varaan.
Kiitos, jos viitsitte vastailla. :)
Kiitos, jos viitsitte vastailla. :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suosittelen! Kallishan tuo on, mutta käy tosi pitkään ja on monipuolinen. Paino tulee myös lantiolle, joten ei rasita hartioita.
Meillä on manduca ja ergoreppu. Molemmat ovat hyviä ja nopeita laittaa, eikä pitkäkään kantaminen kotosalla rasita yhtään. Pystyy hyvin laittaa pyykit ja tiskit, vaikka vauva on edessä. Kannoin vauvaa 12 kk saakka edessä. Sitten vauva osasi tulla selkääni ja kannoin selässä.
Itse koin ergorepun vähän helpommaksi kiinnittää sinne niskaan.
Manduca sopii taas vähän pidempään, kun siitä on integroitu selkäosa, selkäosan saa pidemmäksi tukemaan lapsen selkää, kun lapsi kasvaa.
Kannoin joka päivä eikä rasittunut hartiat yhtään. Ne molemmat on tosi ergonomisia, suosittelen. Myös vauva on hyvässä asennossa, kun sen peppu on alhaalla ja jalat ylhäällä. Ja masu masua vasten.
Meillä patapum, sopii eteen ja selkään. Lapsen paino lantiolla eikä harteilla. Nyt taapero painaa reilut 12kg ja hyvin jaksaa kantaa. Ja aina on poju siinä viihtynyt.
meillä. Tosi hyvä mielestäni ja saan hyvin yksin laitettua vauvan siihen, nyt 9kg. Miehenkin helppo käyttää sitä kun säätäminen on helppoa.
Suomesta saa montaa hyvää kantoreppua, ja kaikki ne käyvät sekä edessä että takana kantamiseen. Manduca eroaa muista sikäli että sillä voi integroidun vauvaosan ansiosta kantaa jo ihan pientä, ja sen paneelin korkeutta voi säätää, eli se on tosi pitkäikäinen. Mutta hyviä ovat myös patapum, ergo, yamo, beco ja angelpack lx, kaikki ovat hyvin samantyyppisiä. Voit ihan valita sillä perusteella mikä miellyttää silmää ja sopii kukkarolle.
Ei se liinan sitominen mikään mahdoton homma sekään ole, itse käytän eniten liinaa vaikka kantovälineitä meillä on joka lähtöön ;) Neliöliina on myös näppärä vaihtoehto, ikäänkuin reppu solmittavilla hihnoilla. Tsekkaa vaikka babyhawk.
voiko noissa missään kantaa edessä vauvaa kasvot menosuuntaan. Meillä neiti tympääntyi heti alkuunsa tuossa babybjörmissä, kun joutui aluksi olemaan kasvot minun rintaa vasten.... nyt viihtyy hienosti, kun on toisinpäin ja näkee maailmaa. Hihkuu suorastaan, kun näkee rintarepun... mutta niskat ei siis oikein enää kestä tuolla kantaa.
Kasvot menosuuntaan kantaminen ei repuilla onnistu. Niinpäin kun on aika mahdotonta kantaa ergonomisessa asennossa. Liinalla se onnistuu buddha-sidonnalla, mutta ei sekään kovin ison lapsen kanssa enää kätevää ole. Babybjörnin naama menosuuntaan asennossa lapsen jalat roikkuvat suoraan alaspäin ja lantio on suorana, mikä rasittaa vauvan selkärankaa. Kannettaessa selän pitäisi olla pyöreänä, lantion eteenpäin kääntyneenä ja jalkojen voimakkasti koukistettuina ja levitettyinä ns. sammakkoasennossa.
En toisaalta ole itse osannut kaivata ollenkaan mahdollisuutta kantaa kasvot eteenpäin. Kyllä nämä ovat osanneet päätään kääntää ihan masut vastakkain -asennostakin vaikka minne. Ja joskus olen sitonut korkealle selkään (käytän siis liinoja) jos lapsi on ollut etupuolella tiellä esim. keittiöhommissa mutta halunnut katsella. Pidempi lapsi nyt muutenkin näkee selästä hyvin. Myös lonkalla kantaessa lapsi näkee hyvin joka suuntaan.
Kasvot menosuuntaan kantaminen ei sitäpaitsi psykologisesti ole lapselle hyväksi. Kyllä se vielä kotosalla tutussa ympäristössä voi toimia, mutta jos lähdetään liikkeelle, olisi paras että lapsi näkee tarvittaessa kantajan kasvot. Oudoissa tilanteissa lapsi voi silloin tarkastaa vanhemman reaktiot ja hakea sieltä turvaa. Kasvot menosuuntaan lapsi on aika yksin ja turvaton jossain kaupungilla. Sama kuin rattaiden kanssa: alle parivuotiaita suositellaan kärrättävän aina niinpäin että näkevät työntäjän.