enää ollenkaan "oikeata" runopalstaa vai onko tämäkin jokin feikki-sellainen?
Onko täällä
suomi24
6357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyssäsi on hyvä. Mulla on sellainen näkemys runouteen, että se jo itsessään on feikki. Sanat ovat kirjaimia ja niiden muodostama sisältö epämääräinen, viittaava.
Ehkä me olemme sellaisessa kurimuksessa, että emme enää näe uutena nousevaa päivää vaan etsimme yhä mennyttä eilistä. Ja se jos jokin on "oikeata" elämää. Sillä se jos mikä oli meille tuttua.
Se, jos jokin.
Onhan täällä paljon kirjoittajia, jotka ovat kovin tyytyväisiä olotilaansa. Paistattelevat päivää iloisina, kovin surkeitakin runoja ylistetään kovasti.
Käyn nykyään vain lukemassa, harvoin sitäkään.
Kirjoita runoja tänne en enää. Tunnen sen olevan jotenkin "halpaa", tässä porukassa.
Ei kaikki runot kerro rakkaudesta, ei onnesta suuresta.
ei niillä sydäntä palvota, ei aina onni sanoissa.
Ei kaikki ihmiset hyviä, ei teot eteen vieviä.
Ei kaikki lapset somia, eikä edes omia.
Mut runot taikka tarinat, on ihmisen iki omia.
Sä koita kestää se taik ala nostella, ei täällä toria sun kaivata, vaan pienen pientä kiitosta.
on tämä palsta. Vuosia toisensa tuntenut sisäpiiri kehuilee toisiaan, joskus tosin syntyy sota ankkalammikolla.
Tältä näyttää ulkopuolisen silmin. Joukossa kyllä välistä erittäin hyviäkin runoja, mutta on myös tunteetta tehtailtua pötköä, jota kehuskellaan estoitta.
virkistävää,
jos ottaisi sellaisen roolin,
että itseään haukkuisi, kehuisi,
jois karvaan ja kitkerän boolin.
Juopuis itsestään alkaisi laulaa:
minä, minä, minä.
Oi, voi tätä taulaa.
Ottaisi roolin,
jossa köyttä vetäis,
ja köydellä keskustelun,
joka koskisi vain
häntä itseään,
suoltaisi sitä itseään:
Ah, minä, minä, minä.
(Kuunteletko sinä?)
Kun niin täynnä itseään ois,
ei ketään haukkua, kehua ehtis.
Voisi niin muodoin ottaa kantaa?
Vähän rattaisiin ujuttaa santaa?
Löysi päätään vain firman seinään?
Ai, auts, minä ja minä.
Alkais kehua ylläpito
katalista toimistaan...
äläs yhtään huijaa,
sielus revit riveille,
et sinä ketään puijaa.
Pötköön käärii runoilija
runot sekä rahat,
sinun kimppuus hyökkäävät
ne röyhkeät ja pahat.
Tää on niiden tontti,
häivy siitä rontti.
Et voi mitään kuntoon panna,
rakkautta et sä kanna,
kannat silkkaa kaunaa,
liian monta paunaa.
Miekö kaunas kantaisin,
sulle anteeks antaisin?
Kipsis, kopsis kaakki.
Oot jo kehäraakki.
RRRRRunoilijat sitten erikseen,
tukkanuottaa vetää verikseen,
että elos ollaan.
Taito syntyi pollaan
äidin kohdus, geeneis.