Lomamatkat Azoreille

Historioitsijat eivät ole vakuuttuneita siitä, kuka Azorit löysi. Kunniasta kilpailevat Gonçalo Velho Cabral ja Diogo de Silves. Azorien yhdeksän saaren löytäminen oli prosessi, joka kesti runsaat sata vuotta alkaen Santa Mariasta v. 1427 ja päättyen Florekseen ja Corvoon v. 1452.

Azoreille Portugalin mantereelta tullut väestö on pääasiassa peräisin Estremaduran, Alto Alentejon ja Algarven maakunnista. Portugalin ulkopuolelta asukkaita muutti etenkin Flanderin maakunnasta (Belgia). Jonkin verran väestöä on tullut lisäksi Italiasta, Ranskasta, Espanjasta, Englannista, Skotlannista ja Pohjois-Amerikasta. En ole nähnyt viittauksia Pohjois-Afrikkaan. Alueella tosin oli Azorien historian alkuvaiheina portugalilaisia varuskuntia, joille kasvatettiin vehnää Azoreilla.

Suomenkielisiksi termeiksi ehdotan itäisiä saaria ja/tai itäistä saariryhmää, keskisiä saaria ja/tai keskistä saariryhmää ja läntisiä saaria ja/tai läntistä saariryhmää.

Tietooni ei ole tullut, että Azoreiden nimi olisi yhdistetty kotkiin. Yleisimmin mainitaan oletettu hiirihaukan (Buteo buteo rotschildi, tai Buteo buteo) virheellinen tunnistaminen kanahaukaksi. Hiirihaukan portugalinkieliseen nimeen, águia-de asa-redonda, sisältyy sana kotka, águia. Azoreilla lajista käytetään nimeä milhafre. Hämmennystä aiheuttaa tieto, että hiirihaukka ei ole endeeminen laji Azoreilla ja että sillä ei asutuksen alkuaikoina ollut jyrsijöitä saalistettavaksi. Todennäköisemmältä vaikuttaa teoria, jonka mukaan Açores olisi portugalinkielisen äänneasun saanut muoto Italian Genovan tai Firenzen alueen sinistä tarkoittavista sanoista azzurre/azzorre.

Kesän keskimääräinen minimi yölämpötila São Miguelilla on 17 C:n paikkeilla keskimääräisen päivän maksimin jäädessä hieman alle 25 C. Viilein kuukausi São Miguelilla on helmikuu, jonka keskimääräinen minimi yölämpötila on 11 C, keskimääräinen päivän maksimi vajaa 17 C.

Ajanjaksolla lokakuu-maaliskuu sataa keskimäärin yli 100 mm/kk. Ylivoimaisesti suurin osa sateista on lyhytaikaisia. Sadekuurot ovat yleisiä.

Maininta, että ” kaikkialla voi nähdä pieniä kultti-temppeleitä” hämmästyttää. On totta, että Azoreilla on erikokoisia kirkkoja, joista kaikista ei käytetä sanaa kirkko, mutta eivät ne mitenkään silmään pistä. Toki kaikki eivät enää ole alkuperäisessä käytössään. Vulkaanisilla luonnonmullistuksilla on ollut merkittävä vaikutus azorilaiseen hengen elämään. Tänä päivän azorilainen hengenelämä kärsii kuitenkin aivan samoista ongelmista kuin missä tahansa muuallakin kristityssä länsimaailmassa. Uskonnolliset kulkueet ovat osa azorilaista kulttuuria, mutta ne eivät ole todiste hengenelämän syvyydestä tai hartaudesta.

Tuhoisista maanjäristyksistä ja tulivuorenpurkauksista on Azoreilla kulunut aikaa.

Azoreilla on erinomainen tilaisuus seurata lintujen muuttoa. Maininta, että lintulajeja olisi valtavasti vaikuttaa liioitellulta. Minulla ei ole tietoa, että simpukka tai rapulajeja (jos niitä on ”sadoittain” niin kuin teksti epätarkka teksti antaa ymmärtää) mitenkään hyödynnettäisiin. Niitä ei ole myynnissä ja jos on, ne on suurelta osin tuotettu muualta. Paikallisena simpukkana tarjotaan lapaa, (limpet). Asiaa tuntemattomana oletan, että Azorien syvät vedet eivät parhaiten sovellu rapujen ja simpukoiden asuinpaikoiksi.

Kalalajeja on runsaasti, mutta kuluttaja tai matkailija ei näe niitä ”sadoittain”. Parhain mahdollisuus tutustua nimenomaan Azorien vesien kala-antiin on São Miguelilla Ponta Delgadan torihallissa, jossa, toisin kuin supermarketeissa, myydään vain Azorien vesistä pyydettyjä kaloja. Rapuja tai simpukoita ei ole torihallissa muistini mukaan ollut tarjolla koskaan.

Laurissilvametsää on Azoreilla niukasti. Parhaiten tämä alkuperäismetsä on säilynyt Madeiralla.

Japaninseetri (Criptomeria japonica) on São Miguelin tavallisin havupuu. Aracauriaa kasvaa jonkun verran, lähinnä puistoissa, mutta sitä on myös Portugalin mantereella. Huomattakoon, että aracauriasuvun lajeja on useita ja että ne ulkonäöltään poikkeavat toisistaan huomattavasti.

Minulla ei ole tietoa, että teen tuotannolla olisi ollut suurta taloudellista merkitystä. Taloudellisesti tärkein tekstissä mainituista kasveista on ollut appelsiini, jonka tuotanto lopahti 1800-luvun puolivälissä. Ananasta kasvatetaan yhä, samoin tupakkaa, mutta niiden tuotantojen merkitys on marginaalinen. Viljoista viljellään vain maissia, juurikkaista sokerijuurikasta.

Azorien maatalous on maidon ja maitotuotteiden tuotantoa. Saariryhmän vuotuinen maitokiintiö on noin 520 000 litraa. Toiseksi tärkeänä elinkeinona mainitaan yleisesti kalastus, jossa tonnikalalla on rahalla mitaten yksittäisistä kalalajeista suurin merkitys. Turismi on elinkeinona kolmantena, mutta sen painoarvo on vielä vähäinen.

Azorien kesä on täynnä kansanjuhlia. Pyhän Hengen juhlat alkavat keväällä pääsiäisen jälkeen ja päättyvät São Miguelilla yleensä heinäkuulla. Ponta Delgadassa Pyhän Hengen juhlat on tavallisesti pidetty heinäkuun alussa. Santo Cristo-juhlat (Ihmeiden Pyhän Kristuksen juhlat), joiden ajankohta on viisi viikkoa pääsiäisen jälkeen, ovat pikemminkin hartaat, eivät viihteelliset. Juhliin liittyy kuitenkin tapahtumia, joita joku voi pitää viihteellisinä. Santo Cristoa värikkäämmät ovat Pyhän Hengen juhlat, etenkin Ponta Delgadassa, jossa niihin liittyy historiallinen etnograafinen kulkue.

Sãojoaninas-juhlilla tarkoitetaan juhannusjuhlia, joita pidetään parhaan tietoni mukaan kesäkuussa. Ne päättyvät tavallisesti 24.6., joka oli ennen Suomessakin varsinainen juhannuksen ajankohta.

Härkätaisteluita ei ole talvella, ainoastaan kesällä Leikilliset sellaiset tunnetaan nimellä tourada à corda. Niissä miehet pitelevät härkää köydestä kiinni ja kenellä tahansa on mahdollisuus ärsyttää eläintä. Härkätaisteluperinne (tauromaquia) elää Terceiran saarella, mutta tourada à cordaa harjoitetaan nykyään jonkin verran myös muilla saarilla.