Uskostani

Tunnen kuin intialainen nobel-kirjailija Tagore joka toteaa:
”Temppelit ja moskeijat ovat esteitä tielläsi, enkä kuule kutsuasi enkä lähde liikkeelle,
kun opettajat ja papit ovat vihaisina ympärilläni.”

Tunnen että otan osaa jumalanpalveluksiin, jotka ovat pukeutuneet oikeaoppisten kuluneiksi käyneisiin ilmauksiin ja kuljettivat mukanaan perinteisistä aineksista koostuvaa likaa. Koen tämän pakkona, joka kosketta minua sydänjuuriani myöten.
Tunsin, että en palvele uskoani vaan pelkästään uskonnollista laitosta, jossa totuuden taso on pysyvästi vähin mahdollinen. Se suhtautuu kateellisesti kaikkeen elinvoimaiseen kasvuun.
Käsitykseni on uskonnossa kuin kaikessa taiteessakin ettei on tärkeätä, mikä on yhteistä ryhmälle.
Alussa siteeraamani Palvoja uskoo rakkauteen ja jumaluus on ihmisessä itsessään eikä niissä rakennuksissa, joissa sanotaan palveltavan jumalaa. Näin käsitän myöskin Suuren Opettajan sanoman.

Einstein sanoo Tagorelle sattuvasti: ”En voi todistaa käsitystäni oikeaksi, mutta sellainen on uskontoni.” Tähän myös itse yhdyn - meillähän on lainkin perusteella uskonnonvapaus.

”rakkaus on taikakivi, jonka kosketus muuttaa himon uhraamiseksi.”
Rakkauden sanomaa julisti Jeesuskin aikanaan ja mielikirjoihini kuuluu myös kirja: Suuri rakastava

Rabindranath Tagore:Ihmiskunnan uskonto
4200
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Hättäile Hajupoika. Anna ihmisten rakentaa temppeleitä. Johan siinä tavallisen tallaajankin mieli rauhoittuu, kun pistäytyy kauniiseen kirkon hämyyn hiljentymään hetkeksi.

Toisaalta olen saanut tilaisuuden olla vain risuista kyhätyssä kirkossa, jossa kellona oli ruostunut auton vanne ja alttarina vanha tynnöri.
Rummut ylistivät kunniaa Luojalle ylös taivasta kohti, niin voimallisesti, että pikkulinnutkin oksalta hypähtivät.

Temppeli olemme me.

Äänestä
  • Olenko milloinkaan kieltänyt ihmisiä rakentamasta temppeleitä. Käyn vieläkin aina joskus kirkossa.
    Ne ovat usein varsin kauniita ja hyvin suunniteltuja rakennuksia. Vanhat vuosisatoje tai tuhansien ikäiset temppelit puhuttelevatkin näitä uusia enemmän. Uudemmista pidän mieluisimpana Temppeliaukion kirkkoa.
    Tänä kesänä olen saanut vierailla useissa kirkoissaensi kertaa. Lapissa koin elämyksen vuosisatoja vanhassa Sodankylän puukirkossa ja sen tarinasta kirjoitettu historiikki kulkeutui kotimatkallekin. Tästä kerroin aikoinaan ja minua parjattiin kun Lappi kuulemani mukaan poltettiin täysin. Omalle näkemälleni annettiin jälleen kerran - valehtelijan leima. Elimäen kirkko on toinen, jonka suunnittelun ja toteutuksen erikoislaatuisuus teki vaikutuksen.
    Tyrvään uudistettuun vanhaan kirkkoon tahtoisin päästä vaikka ensi suvena.

    Kirkkoon menen usein kuuntelemaan enemmän hyvää urkumusiikkia ja kuorolaulua kuin papin saarnaa.
    Hiljentymään menen mieluummin johonkin metsään, meren tai järven rannalle yksinäisyyteen.

    Poikkesin asiasta. Minun uskoni ei kuitenkaan ole kirjoissa eikä temppeleissä. Yritin sanoa, että jumaluus on meissä ihmisissä. Ymmärrän, että "jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen" enkä siksi pysty käsittämään, että meidän pitäisi ylistää jumalaa, palvella häntä kirkossa tai jossainmuussa "pyhässä paikassa" kun Jeesuskin opetti, että parasta jumalanpalvelusta on käydä katsomassa leskiä ja orpoja.

    Äänestä

  • Hajupoika kirjoitti:

    Olenko milloinkaan kieltänyt ihmisiä rakentamasta temppeleitä. Käyn vieläkin aina joskus kirkossa.
    Ne ovat usein varsin kauniita ja hyvin suunniteltuja rakennuksia. Vanhat vuosisatoje tai tuhansien ikäiset temppelit puhuttelevatkin näitä uusia enemmän. Uudemmista pidän mieluisimpana Temppeliaukion kirkkoa.
    Tänä kesänä olen saanut vierailla useissa kirkoissaensi kertaa. Lapissa koin elämyksen vuosisatoja vanhassa Sodankylän puukirkossa ja sen tarinasta kirjoitettu historiikki kulkeutui kotimatkallekin. Tästä kerroin aikoinaan ja minua parjattiin kun Lappi kuulemani mukaan poltettiin täysin. Omalle näkemälleni annettiin jälleen kerran - valehtelijan leima. Elimäen kirkko on toinen, jonka suunnittelun ja toteutuksen erikoislaatuisuus teki vaikutuksen.
    Tyrvään uudistettuun vanhaan kirkkoon tahtoisin päästä vaikka ensi suvena.

    Kirkkoon menen usein kuuntelemaan enemmän hyvää urkumusiikkia ja kuorolaulua kuin papin saarnaa.
    Hiljentymään menen mieluummin johonkin metsään, meren tai järven rannalle yksinäisyyteen.

    Poikkesin asiasta. Minun uskoni ei kuitenkaan ole kirjoissa eikä temppeleissä. Yritin sanoa, että jumaluus on meissä ihmisissä. Ymmärrän, että "jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen" enkä siksi pysty käsittämään, että meidän pitäisi ylistää jumalaa, palvella häntä kirkossa tai jossainmuussa "pyhässä paikassa" kun Jeesuskin opetti, että parasta jumalanpalvelusta on käydä katsomassa leskiä ja orpoja.

    Maailma on pieni kuomaseni.
    Minäkin olen Sodankylässä muutaman viikon asustellut.
    Ehkä tavattiin, muttei tunnettu tai
    tunnettiin, muttei tavattu.

    Äänestä

  • Puska-pastori kirjoitti:

    Maailma on pieni kuomaseni.
    Minäkin olen Sodankylässä muutaman viikon asustellut.
    Ehkä tavattiin, muttei tunnettu tai
    tunnettiin, muttei tavattu.

    Tuttuja tapasin vuosikymmentenkin takaa. Vanha tuttavuus toi vilkkaan viestin vaihdon useitten toisten ystävienkin kanssa.
    Ilpo Sirkan koin aikanaan mielenkiintoisena rovastina, vahinko ettemme tavanneet.
    Tunnetko mahdollisesti tai miksi tämä nikkisi ?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Hajupoika kirjoitti:

Tunnen kuin intialainen nobel-kirjailija Tagore joka toteaa:
”Temppelit ja moskeijat ovat esteitä tielläsi, enkä kuule kutsuasi enkä lähde liikkeelle,
kun opettajat ja papit ovat vihaisina ympärilläni.”

Tunnen että otan osaa jumalanpalveluksiin, jotka ovat pukeutuneet oikeaoppisten kuluneiksi käyneisiin ilmauksiin ja kuljettivat mukanaan perinteisistä aineksista koostuvaa likaa. Koen tämän pakkona, joka kosketta minua sydänjuuriani myöten.
Tunsin, että en palvele uskoani vaan pelkästään uskonnollista laitosta, jossa totuuden taso on pysyvästi vähin mahdollinen. Se suhtautuu kateellisesti kaikkeen elinvoimaiseen kasvuun.
Käsitykseni on uskonnossa kuin kaikessa taiteessakin ettei on tärkeätä, mikä on yhteistä ryhmälle.
Alussa siteeraamani Palvoja uskoo rakkauteen ja jumaluus on ihmisessä itsessään eikä niissä rakennuksissa, joissa sanotaan palveltavan jumalaa. Näin käsitän myöskin Suuren Opettajan sanoman.

Einstein sanoo Tagorelle sattuvasti: ”En voi todistaa käsitystäni oikeaksi, mutta sellainen on uskontoni.” Tähän myös itse yhdyn - meillähän on lainkin perusteella uskonnonvapaus.

”rakkaus on taikakivi, jonka kosketus muuttaa himon uhraamiseksi.”
Rakkauden sanomaa julisti Jeesuskin aikanaan ja mielikirjoihini kuuluu myös kirja: Suuri rakastava

Rabindranath Tagore:Ihmiskunnan uskonto

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu