Tilanne on seuraava: olen 2,5 lapsen äiti ja en ole koskaan asunut isän kanssa yhdessä. Lapsen ensimmäisen elivuoden aikana isä ja lapsi näkivät toisiaan ainakin pari kertaa kuussa. Isällä on päihdeongelma, jonka vuoksi ei ole koskaan pitänyt sovituista tapaamisista kiinni. No, nyt ei ole nähnyt lasta n. 9 kk ja on sen nyt ilmeisesti tajunnut, että vähille on tapaamiset jääneet. On siis pari kertaa soittanut ja kysellyt koska voisi nähdä, ollaankin sitten jo sovitti tapaamisista, joihin ei sitten koskaan ilmestynyt..
Olenkin alkanut miettimään, että onko parempi että koetan kaikilla keinoilla, että näkisivät nyt edes kerran, jotta lapsi tietäisi kuka on isä. ( Nimittelee lähes kaikkia nuoria miehiä isäksi ) Tämä siis käytännössä tarkoittaisi sitä, että jättäisin meidän harrasteet, kyläilyt ja muut pois niin, että olisin / olisimme aina tavattavissa JOS isä ilmottaisi halukkuudestaan tavata. JOS tälläinen ihme sitten sattuisi tapahtumaan, onko se parempi että lapsi näkisi isänsä vaikka isä saattaa olla taas seuraavan vuoden pois kuvioista ja jättää tulematta ( lapsella siis tästä sitten paha mieli ja hylkäämisen tunne ) vai se, että annan olla ja jos isä sitten joskus kun kykenee sovittuja aikoja noudattamaan haluaa tavata, niin sitten näkisivät ? Käytännössähän tämä ei onnistu, sillä selvät päivät on aika vähissä ja varmaankin aina kännissä silloin kun tavata pitäis..
Ja Sikalmit sun muut voi jättää kommentoimatta, kiitos.
-S&K
Olenkin alkanut miettimään, että onko parempi että koetan kaikilla keinoilla, että näkisivät nyt edes kerran, jotta lapsi tietäisi kuka on isä. ( Nimittelee lähes kaikkia nuoria miehiä isäksi ) Tämä siis käytännössä tarkoittaisi sitä, että jättäisin meidän harrasteet, kyläilyt ja muut pois niin, että olisin / olisimme aina tavattavissa JOS isä ilmottaisi halukkuudestaan tavata. JOS tälläinen ihme sitten sattuisi tapahtumaan, onko se parempi että lapsi näkisi isänsä vaikka isä saattaa olla taas seuraavan vuoden pois kuvioista ja jättää tulematta ( lapsella siis tästä sitten paha mieli ja hylkäämisen tunne ) vai se, että annan olla ja jos isä sitten joskus kun kykenee sovittuja aikoja noudattamaan haluaa tavata, niin sitten näkisivät ? Käytännössähän tämä ei onnistu, sillä selvät päivät on aika vähissä ja varmaankin aina kännissä silloin kun tavata pitäis..
Ja Sikalmit sun muut voi jättää kommentoimatta, kiitos.
-S&K
Vastaukset 3
Vanhimmat
vastaikkain asettelu.
Isä näkee lapsensa, jos se sopii muuhun arkeenne, jos tapaamiset ovat miten sattuu.
Mutta ei ole mitään järkeä istua kotona kädet ristissä ja todeta joka käänteessä lapselle, ettei voida mennä minnekään kun odotetaan isän saapumista kotiovellemme seuraavat 18 vuotta.
Ei isän takia kannata elämäänsä muuttaa. Lapselle on tietenkin tarpeen tehdä selväksi että hänellä on isä ja miltä tämä näyttää. Pienelle lapselle valokuvien katselu on ihan riittävää jos iä itse huitelee maailmalla. Lapsen kasvaessa isän merkitys voi kasvaa ja teini-iässä se voi olla todella suuri. Aikuistuva nuori yleensä hakee kadoksissa olleen isänsä käsiinsä ja tekee omat johtopäätöksensä asiasta. Josku ne ovat kipeitä, kun on odottanut jotain ihmeellistä ja löytää vanhan juopon, joka saattaa puhua ja käyttäytyä lastaankin kohtaa korkeasti.
Pienemmällä lapsella ei ole isää ikävä ellei sellaista häneen kasvateta. On kuitenkin ihan turha kasvattaa ikävää sellaiseen isään, joka ei ole tavattavissa.
Elelkää omia aikojanne ja kun lapsi kysyy kerro isästä. Myöhemmin on syytä kertoa isän ongelmistakin, mutta tuskin siitä isompaa juttua syntyy lapsen kanssa jos elelette tavallista, turvallista elämää, johon se arki muodostuu ilman sitä isää.
Mun mielestä sun on täysin turha väen vängällä yrittää saada isää tapaamaan lasta. Aikuinen mies on osannut lapsen alullekin laittaa, niin on se piru kumma jos ei osaa samaista lasta sitten käydä katsomassa. Sinähän olet tähänkin saakka lapsen yksin kasvattanut, suosittelen jatkamaan samaa rataa.
Tietenkin lapsella on isään oikeus, mutta miksi teidän tarvitsisi tuhlata energiaa ja aikaa isään jolle selvästi viina on tärkeintä maailmassa.
Haluan vielä sanoa, että jos lapsen isä lasta tulee katsomaan, niin älä hyvä ihminen isän kännissä anna tulla! Säännöt selväksi, että jos haluaa lastaan tavata, niin selvinpäin täytyy olla.