Hiljaisuuden viitta

Oikke kiva runo!

...itseni tuijottaneen juuri äsken puiden oksia ja valkoista päivän hohdetta...

Runossasi on hyvä ja harras tunnelma. Rauhallinen.

Avaa minulle sylisi ja ole
minulle, jolle tämän kaiken
annan. Tämän, mikä sisälläni
velloo ja pyrkii ulos vyörynä.

Tänä yönä ole minulle syli,
johon saan purkaa itseni ja
Rakkauteni hellät okaat. Ja
viittamme alla koemme sen.

Siellä hämärrä me vain ja
sielujemme Rakkauden
koristeltu sävel. Värillä
maalatut Rakastamisen tavut.

Ei tyyntä, tyventä. Viittamme
liehuu tuulessa ja tyrkyt lyövät.
Ei äänetöntä yötä vaan
huutoja toisiimme tulisina.

Kun vain avaat sylisi ja ojennat
hunnun raoelleen. Näytät
miehelle sijan. Miehisyys valloittaa
janostaa purjeesi tuuleen.

Avaa sylisi ja tyrkyämme
yhdessä hunnussamme.


http://www.youtube.com/watch?v=d1zbAqmwJgc

Kiitos runostasi.

Toisinaan on hyvä
pysähtyä, olla
liikkumatta ajatuksineen,
tunteineen.

Niin kuin luontokin.

Kun oppii vaeltamaan
ajatuksissaan, on
kypsempi kokemaan elämää.

Ja Rakkautta.

Pidin kovasti runostasi.

Hyvä Rakkausruno kasvattaa
heti sydämeen ajatuksia,
muistoja. Tämä runo sen teki.
Tämä oli äärettömän hieno
ja herkkä runon.

Ja sanomallinen.

Tervetuloa palstalle ja
runojasi varmasti luetaan.

itse kirjoitin tuolla toisella puolella raskaasta
viitasta ja Sinä kirjoitat täällä hiljaisuuden
viitasta - jotain yhteistä eikä sittenkään.

Kaunis runo kuten Sinulta aina,
kiitos että toit luettavaksemme sen.

hetken rauha. Luonto lepää, sielu lepää. Vain ajatus liikkuu ja luulen, että liikkuukin rauhallisesti, harkiten. Pidän tästä runosta.