Outo tunne

Olen usein lukenut ja tarinoita kuunnellut,
ne kaikki kertoo tunteesta, jota muuhun ei voi sotkea.
Se tunne kuulemma kutkuttaa, sieluakin virvoittaa,
se saa väritkin hehkumaan ja ruuankin paremmalta maistumaan.
Se jalostaa, se nuorentaa, sen avulla voi paljon, paljon paremmin
ja hyvää tykkää sydänkin.
Se laulattaa se naurattaa ja vielä kai nuorentaa,
Ei sitä pysty estämään ei kiertämään, ei käskemään,
ei sitä voida padota, ei pakkopaitaan sulloa.
Sen tuntee vaikkei sitä nää, sen kuulee vaikka läpi jään.
sen voima on aivan hillitön ja varmaa kuulemma sekin on,
et kaiken alleen hukuttaa, vaik ketään ei satutakkaan.
On voima sen niin hulvaton ja täysin suruton,
se saapi sinutkin tanssimaan ja hassuja runojakin lausumaan,
ja kirjoittaan pistää se vaikkei oikein osaiskaan.
Ei hylkää se, ei kadehdi se, ei kerjää, eikä velvoita,
ja kaiken uskoo todeksi.
Ei pahaa saa se sanomaan, ei kuule juoru akkoja, ei edes
kärttyisiä ukkoja.
Sen voima lie luojasta, on äidit sitä tuomassa,
sekä isät, miehet totta vie, se vaikka taa meren selän vie.
On sitä paljon nuorissa, mut myöskin koukkuselkä muorissa,
ja vielä vanhassa taatossa, siinä rollaatori kuskia.

Jos tiedät tuosta tunteesta, niin etkö voisi kertoa,
siittä niille joiden tarinat on vielä ihan outoja.
.
Kun tuskissaan he tappelee ja lähimmäisiään kaltoin kohtelee.