tosi omituinen olo..

onko muilla

synnytyksestä on nyt melkein (vasta) 2 viikkoa.. johtuuko tämä hormooneista vai mistä, on tosi yksinäinen olo,ja haikea, tuntuu iha siltä että en edes olis sittenkää halunnu äitiks, vaikka koko raskauden ajan olin innoissani ostelin ja odottelin vauvan syntymää ku kuuta nousevaa. abortti ei käynyt missää vaiheessa edes mielessä. nyt taas "kaduttaa" tai on jotenki mieli maassa koko ajan.. haluaisin vaan että vauva kasvaa nopeasti ja pääsee jonkinnäkösee rytmii.. jos löytyy kohtalontovereita nii miten kauan on mennyt, että hyväksyy että on nyt äiti??

isä on päivät töissä ja säälin sitäkin, ku joutuu aamulla lähteä töihin olenkin sanonut että voit mennä sohvalle nukkumaa ettei tartte yöllä herätä. tuleeko meillä olemaa enää ikinä aikaa vaa toisillemme? oon aina tykänny että voidaa iha rauhassa olla kahestaa ja pötkötellä ja katella elokuvia. nyt ei voida tehä mitää muuta ku kuiskia ettei vauva vaa herää. =/ kaupassakaa ei käydä enää yhessä, ennen käytii joka päivä.. jaksaako mies katella tällästä kauan, pelottaa sekin et se jättää mut ja pojan..

en halua missää baareissa juoksennella, että ei ole siitä kiinni.. tuntuu vaa että on nii kiinni vauvassa eikä pääse mihinkään, hyvä ku voi tuttujen luona käydä, sielläki menee puolet ajasta siihen et yritän saada vauvan nukkumaa ja syötän sitä jossai nurkassa..

7

551

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • yx mamma

      ethän vain ole masentunut?? Oletko puhunut neuvolassa näistä tuntemuksista?
      Itselläni on synnytyksen jälkeinen masennus ja se alkoi jotenkin nuilla oireilla...

      • haluaisin kuitenki selvitä

        tästä jotenki normaalilla tavalla.. en oo neuvolassa edes viittiny puhua, ku aattelen vaa että tää on jotenki nyt vaa hormoonien vika..


    • kuuloista

      Kuulostaa ihan baby bluesilta. Minulla oli pitkälti kuvailemasi olo ja ihan päättömiä ajatuksia noin puolitoista viikkoa synnytyksen jälkeen.

      Minulla se tosiaan itsestään hiljalleen helpotti, mutta jos tuntuu, ettei olo ala helpottaa, niin puhu asiasta vaikka neuvolassa. Saathan apua tarpeeksi vauvan kanssa? Saathan nukutuksi vauvan kanssa? Olisiko mahdollista saada vaikka äitisi tai joku muu avuksi muutamaksikin päiväksi?

      Alkuun vauvan kanssa olo tuntui juurikin tuolta 100% liisteröitymiseltä pikku pakettiin. Meillä hormonien lisäksi ahdistusta lisäsi vielä hyvin vaativa, koliikkinen lapsi.

      Mutta sen voin kertoa, että tilanne helpottuu. Vauva kasvaa nopeasti ja jälkeenpäin ajatellen ahdistavalta tuntunut alkutaival tuntuukin tosi lyhyeltä. Mutta puhu asiasta neuvolaan, äidillesi tms. Itse en ahdistuksestani kellekään puhunut, mutta sain ja otin vastaan kyllä apua vauvanhoidossa, joten ehkä siksi ahdistus niin nopeasti helpottikin.

      Iso halaus ja voimarutistus. Ihan varmasti ajan kuluessa elämä asettuu ja aikaa alkaakin taas löytyä, sekä toisillenne että "elämälle". Vauvan mukana olo muuttuu helpommaksi jne. Mutta tästä huolimatta hanki apua, että jaksat.

      • muutama sana

        Piti vielä lisätä edelliseen, että anna itsellesi rauhassa aikaa sopeutua vauvan kanssa elämään. Älä vaadi itseltäsi liikoja, vaan keskity siihen, että sinä ja vauva voitte hyvin.

        Ei ole mitään tarvetta mennä ja jaksaa entiseen malliin. Kauppakeskusreissut, kavereillavierailut yms. kannattaa mitoittaa oman jaksamisen mukaan. Itse koin edellämainitut suuriksi ponnistuksiksi pari ekaa kuukautta. Anna itsesti levätä ja tehdä juttuja jotka sinua piristävät, silloin kun vauva nukkuu.

        Kun alkuun omistat vauvan nukkumisajat omaan hyvinvointiisi, nukkumiseen tai muuhun piristykseen, jaksat helpommin. Älä turhaan murehdi kotia tai miestäsi. Kun huolehdit alkuun hyvin itsestäsi, huomaatkin vähitellen pystyväsi ja jaksavasi asioita vauvasta huolimatta tai pikemminkin vauvan lisäksi.

        Ne ajatukset, joista murehdit, niin älä ota niitä liian raskaasti. Itse ainakin itkeskelin ihan ihmeellisiä asioita ja tajusin silloin jollain tasolla itsekin, ettei ne nyt ehkä ihan todellisia murheen aiheita ole sillä hetkellä.

        Miehellesi sinun mielestäni kannattaa puhua, vaikket vielä muille haluaisikaan puhua. Voithan sanoa väsystä ja epämääräisestä ahdistuksesta, jos et halua sen tarkemmin määritellä. Mutta puhu sen verran, että toinen ymmärtää edes vähän, miten rankalta tilanne sinusta tuntuu. Sitten sinun eo tarvitse ainakaan miestäsi surra.

        Ja edelleen sanoisin, että hanki ainakin vauvanhoitoapua, jos mahdollista, Että saat levättyä.


    • Äippäää-

      Kuullostaa kyllä ihan normi baby bluesille, jos ei mene ohi niin kannattaa tosiaan puhua neuvolassa.

    • viidenäiti

      Juuri noin olisin voinut kirjoittaa saatuani esikoisen 13 vuotta sitten! Missä oli ruusuinen äidin ja vauvan symbioosi? Miksi en ollut onnellinen? Miksi olisin halunnut antaa vauvan jonkun muun hoitoon? Miksi en nauttinut siitä kaikesta yhtään? Tulisiko elämä koskaan enää olemaan normaalia? Saisinko koskaan enää nukkua kunnolla? Olisiko minulla koskaan enää mukavia ja leppoisia hetkiä mieheni kanssa?

      No, aika kului ja elämä normalisoitui. Totuin vauvaan ja meillä alkoi olla taas mukavaa. Sitten syntyi toinen. Ja minä kaipasin aikaa jolloin minulla oli vain yksi lapsi... Halusin olla vain esikoisen kanssa. Tunsin suurta syyllisyyttä tunteistani, enkä kuitenkaan voinut niille mitään. Kerroin tunteistani häpeillen miehelleni. Sanoin, etten saisi tuntea niin. "Miksi ihmeessä et saisi?" hän kysyi ja samalla päästi minut syyllisyydestäni. Ihana mies! Siitä alkoi myös matka kahden lapsen onnelliseen äitiyteen, ottihan se aikaa, mutta lopulta olin täysipainoisesti kahden lapsen äiti.

      Sitten syntyi kolmas. Tulin sairaalasta kotiin ja koin olevani vieras omassa kodissani. Kuljin ympäri kotia ja itkin. Kaikki oli jälleen muuttunut. Koko elämä oli taas ihan uusi. Miten tästä eteenpäin? Oppisinko olemaan kolmen lapsen äiti? Kaipasin kovasti tuttua ja turvallista edellistä elämääni. Mutta minusta tuli kolmen lapsen äiti ja elämä alkoi taas kulkea tuttuja ja turvallisia uomia.

      Sitten synty neljäs ja minä itkin jälleen tutun vanhan elämäni perään, mutta nyt enää pari päivää. Todella nopeasti pääsin arkeen kiinni tällä kertaa.

      Viime itsenäisyyspäivänä minä katselin linnanjuhlia kaksipäivää vanha nyytti sylissäni. Olimme juuri kotiutuneet sairaalasta ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Tässä oli ympärilläni koko perheeni, tuttu ja turvallinen perhe, paitsi että uusi tulokas sekoitti taas pasmat. Jaksaisinko vielä kerran hoitaa avutonta ihmistainta? Miten selviytyisin hänen kanssaan? Perheemme ei olisi koskaan enää se mikä se oli vielä pari päivää sitten. Jotain peruuttamatonta oli jälleen tapahtunut ja se sai minut henkisesti täysin tolaltani. Henkeä ahdisti. Halusin takaisin edellisen nelilapsisen elämäni, vaikka minulla oli maailman ihanin nyytti kainalossa ja rakkaus lapseen oli jo suurta. Tällä kertaa ahdistus kesti enää sen yhden illan ja seuraavana päivänä olin jo melkein tottunut ajatukseen että tämä perhe on nyt lopullisesti viisilapsinen.

      Ehkä seuraavan lapsen pystyn tuomaan kotiin ilman ahdistusta menetetystä edellisestä elämästä tai ehkä se ahdistus kuuluu minulla oleellisena osana kasvua kohti uuden lapsen äitiyttä, mene ja tiedä.

      Sinulle haluan sanoa, että arki koittaa, ihana tasainen tuttu ja turvallinen arki! Teille tulee omat rutiinit, joihin vauvakin kuuluu ja tunnet taas eläväsi omaa elämääsi. Kunnes ehkä syntyy se seuraava... ;)

      • kirjoitus

        Kirjoititpas kauniisti. Itse olen pohtinut ja pelännyt, että jos saamme toisen lapsen iskeekö tuo "kamala" baby blues taas päälle ja selviääkö siitä varmasti. Ihana kuulla, että vaikka iskisi, niin silti todennäköisesti selviää, kuten ensimmäiselläkin kerralla.

        Itse "uskalsin" puhua aiheesta miehelleni vasta myöhemmin, kun kaikki oli jo hyvin. Juurikin häpeän tunne omista ajatuksista esti puhumisen aiemmin. Jos toisen joskus saamme, aion varoitella miestä varmuuden vuoksi jo etukäteen. Niin rankalta alku tuon maailman ihanimman ja ihmeellisimmän ihmisolennon kanssa tuntui.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Vasemmistohallitus palauttaa hintasääntelyn, esim. bensalitra vain 1e.

      Tuleva vasemmistolaisista koostuva hallitus ottaa käyttöön vanhat hyvät keinot pitää hinnat kurissa. Tähän tarkoitukse
      Maailman menoa
      75
      4537
    2. Vasemmistolainen valehteli jälleen - Purra tai persut eivät luvanneet "euron bensaa"

      Väite "euron bensasta" on ensisijaisesti poliittisten vastustajien käyttämä puhdas vale. Persut kyllä kampanjoivat näky
      Maailman menoa
      105
      3769
    3. Arman Alizadin viesti puna-aktivisteille: "Pitäkää lärvinne nytkin kiinni"

      Arman Alizad kritisoi vasemmiston kaksinaismoralismia. Iranissa syntynyt suosikkijuontaja Arman Alizad pakeni perheensä
      Maailman menoa
      142
      3473
    4. Minja Koskela nostanut vasemmistoliiton kannatuksen ennätykseen

      Koskela valittiin puolueen johtoon lokakuussa 2024, ja silloin Ylen kysely antoi puolueelle 9,3 prosentin kannatuksen.
      Maailman menoa
      37
      1970
    5. Antti johtaa Petteriä jo 7,1 prosenttiyksiköllä

      Tällä menolla sdp menee kokoomuksesta kierroksella ohi jo tällä vaalikaudella. https://yle.fi/a/74-20213575
      Maailman menoa
      69
      1921
    6. Mitä on tullut

      Entisen abcn rakennuksen tilalle se oli tyhjillään monta vuotta siellä oli jo nyt valot onko huoltoasema? 5:30.
      Haapavesi
      89
      1229
    7. Harmi nainen kun

      olet niin elähtäneen näköinen. Miestä et koskaan löydä itelles. j
      Ikävä
      118
      1035
    8. Palosta selvinnyt 18 vuotias munira tarvitsi tulkin kun puhui Iltalehdelle

      Suomessa asuva 18 vuotias tarvii tulkin !!! Tää Suomea puhumaton on palossa kuolleen naisen veli ja asui perheen kanssa.
      Vantaa
      129
      950
    9. Minne pyydän sut?

      Jotta saan nähdä 🤨
      Ikävä
      55
      925
    10. Mikä homma?

      https://share.google/NvruSS4P4EzjTWPov Poliisilla oli keskiviikkona 4. maaliskuuta yksityisasunnossa Saarijärvellä tehtä
      Saarijärvi
      25
      837
    Aihe