Olen 48 vuotias. Kohtuni poistettiin 5 vuotta sitten myomien takia. Kärsin vuosikausia erittäin voimakkaista kiertoon liittyvistä kivuista. Olin valtavan kipeä 2 viikkoa kuukaudesta. Sitten, kun pääsin kohdusta eroon, olen vain nauttinut..Kunnes nyt alkaa tuntua siltä, että vaihdevuodet lykkäävät päälle. En edes ole oikein tietoinen siihen liittyvästä muusta kuin kuumista aalloista ja mielialavaihteluista. Niitä ei ole.
Itselläni jalkoja särkee. Pohkeissa ja takareisissä jomottavaa särkyä ja olen aika ajoin todella puhki, kertakaikkiaan väsynyt. Toki elämäni on edelleen lentoa. Aamun jälkeen istahdan itsekseni ja rauhassa ensimmäisen kerran vasta TV:n iltauutisten jälkeen. Nuorimmat lapset vielä alakoulussa, harkkoja, pelejä sun muuta menoa joka päivä heti töiden jälkeen. Omia harrastuksia ei ehdi olla. Niinpä näinä aikoina iltaisin lasten nukkumaan mentyä nieleskelen oikeasti väsykyyneleitä, enkä jaksaisi inahtaakaan. Jos joku siinä vaiheessa vaatii jotain (yläkerrasta joku huutaa vielä kerran äitiä..), tunnen ahdistusta ja ihan fyysistä kipua, ikäänkuin sähköiskun.
Jonain päivinä töissä olen aivan saamaton, ei kertakaikkiaan ajatus luista, puhti on poissa ja joka askel vaatii kilometrien voimat. Tuntuu, että ilmeenkin pitäminen normaalina vaatii valtaisasti voimia. Ikäänkuin olisin nielaissut rauhoittavaa tai päälläni olisi tasainen kerros lyijyä. Jos vähän herpaantuisin tai unohtaisin itseni ja tilanteen, valuisi kuola suusta ja kädet roikkuisivat velttoina, kasvot apaattisena laahustaisin...Enkä saa itseäni millään keinolla vauhtiin. Ei auta kahvit, teet, beroccat tai muutkaan. Pelottavaa. Työ itsessään on motivoivaa, vaihtelevaakin, vastuullista ja antoisaa. Esimiesasema tuo siihen sen verran vauhtia, ettei taukoja päiviin mahdu lainkaan. Kahvi tai teetauoilla hoitelen tietenkin info-asioita, vastaan kysymyksiin, laitan ylös asioita hoidettavaksi jne.
Mutta vuodatus sikseen. Siis jalkasärky ja uupuminen. Ovatko ne vaihdevuosioireita? Onko jollain vastaavia? Pääseekö niistä eroon mitenkään? Onko lääkettä? Mitä siis teen, kun en ehtisi vielä uupua?
Äärettömän kiitollisena otan vastaan kokemuksia ja vastauksia.
Itselläni jalkoja särkee. Pohkeissa ja takareisissä jomottavaa särkyä ja olen aika ajoin todella puhki, kertakaikkiaan väsynyt. Toki elämäni on edelleen lentoa. Aamun jälkeen istahdan itsekseni ja rauhassa ensimmäisen kerran vasta TV:n iltauutisten jälkeen. Nuorimmat lapset vielä alakoulussa, harkkoja, pelejä sun muuta menoa joka päivä heti töiden jälkeen. Omia harrastuksia ei ehdi olla. Niinpä näinä aikoina iltaisin lasten nukkumaan mentyä nieleskelen oikeasti väsykyyneleitä, enkä jaksaisi inahtaakaan. Jos joku siinä vaiheessa vaatii jotain (yläkerrasta joku huutaa vielä kerran äitiä..), tunnen ahdistusta ja ihan fyysistä kipua, ikäänkuin sähköiskun.
Jonain päivinä töissä olen aivan saamaton, ei kertakaikkiaan ajatus luista, puhti on poissa ja joka askel vaatii kilometrien voimat. Tuntuu, että ilmeenkin pitäminen normaalina vaatii valtaisasti voimia. Ikäänkuin olisin nielaissut rauhoittavaa tai päälläni olisi tasainen kerros lyijyä. Jos vähän herpaantuisin tai unohtaisin itseni ja tilanteen, valuisi kuola suusta ja kädet roikkuisivat velttoina, kasvot apaattisena laahustaisin...Enkä saa itseäni millään keinolla vauhtiin. Ei auta kahvit, teet, beroccat tai muutkaan. Pelottavaa. Työ itsessään on motivoivaa, vaihtelevaakin, vastuullista ja antoisaa. Esimiesasema tuo siihen sen verran vauhtia, ettei taukoja päiviin mahdu lainkaan. Kahvi tai teetauoilla hoitelen tietenkin info-asioita, vastaan kysymyksiin, laitan ylös asioita hoidettavaksi jne.
Mutta vuodatus sikseen. Siis jalkasärky ja uupuminen. Ovatko ne vaihdevuosioireita? Onko jollain vastaavia? Pääseekö niistä eroon mitenkään? Onko lääkettä? Mitä siis teen, kun en ehtisi vielä uupua?
Äärettömän kiitollisena otan vastaan kokemuksia ja vastauksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensin, hellitä vähän, koeta saada aika ajoin lapsille hoitoapua, isovanhemmilta tai jotain. Itse olen 52, lapset jo pois kotoa, nuorimmainen käy syömässä, juttelemassa, ja käyttää vielä meidän pyykkikonetta, mutta muuten ollaan miehen kanssa kahden. Kannattaisi varmaan mennä gynekologille, josko hän osaisi antaa sulle estrogeeniä tai jotain, jos arvot ovat jo vv-mitoissa. Väsymys on huono juttu, se vie kaiken pohjan hyviltä asioilta. Pyydä sairauslomaa töistä, se olisi ehkä kaikkein tärkein. Lapset on vielä pieniä ja pitäis jaksaa murrosiät ja kaikki. Ei kannata vetää itseänsä liian koville. Pyydä miestä auttamaan kotitöissä, hellittäkää vähän lasten harrastuksista, jos tuntuu mitenkään mahdolliselta. Jos kaikki illat menee kyydityksissä, se ei oo oikein teille vanhemmille. Lapset tarttee myös sitä koti-iltamentaliteettiä. Älkää tehkö yhdessä mitään, olemista vaan ja silleen. Se kyllä riittää aika ajoin. Tsemppiä!
kuvaksesi, joka oli erittäin elävä ja havainnollinen. Samaa mieltä ensimmäisen vastaajan kanssa siitä, että nyt pitää vähän hellittää menoa. Ei siis ole lääkettä, jolla pystyisi aikaisempaan suoritukseen. Nyt on lähdettävä itsestä liikkeelle. Tämän iän myönteinen ominaisuus on se, että se pysähdyttää ja vaatii huomioimaan itsensä. Enää ei kertakaikkiaan ole voimia hoitaa kaikkia ja kaikkea, on pakko ottaa aikalisä.
Sairastin itse jonkun infektion (ilmeisesti keuhkoklamydia mykoplasma), siis tavallisia hengitystieinfektioita.
Sen jälkeen jäi päälle krooninen väsymys (9h unta, 2h päiväunta), aivot ihan jumissa, lievää masennusta, ja se helvetillinen särky takareisissä, rintarangassa, kyljissä.
Ilmeisesti nuo infektiot muuttuivat kroonisiksi bakteeritulehduksiksi, jotka vaivaavat kroppaani jatkuvasti. Myös sarkoidoosia metsästettiin ja jotain siihenkin viittaavaa löytyi.
Olisiko siis aiheellista penkaista vähän labrakokeita läpi ja tarkistaa vähän perusteellisemmin ettei taustalla ole jotain sarkoidoosia tms. kroonista sairautta.
Ja muista levätä välillä! Muuteen kaartaa lanssi pihaan ja vie sut seuraavaksi sairaalaan.
Millaisia nuo sinun kipusi olivat?
Minulla on lähes jatkuvasti munasarjakipua (käytin estogeeniä tai en), joka heijastuu "kohdun kylkeen".
Kuukautisia minulla ei kyllä enää ole kuin lääkkeellä aikaansaatu tyhjennysvuoto. Sitäkään ei tule kuin korkeintaan 3 kertaa vuodessa. En enää käytäkään kuin 5 kk:n välein progesteronia.
Minulla on kohdun jatkona myooma, mutta ei se ole aiemmin vaivannut. Nuo kivut alkoivat ihan yhtäkkiä pari vuotta sitten.