Epähalutuin

Tosi entisöijä entistää vaikka minkä. Mutta tosi on että monet tekevät noita helppoja entisöintejä kun osia on saatavana helpolla. Monille tuo entistäminen on harrastus ja aina haasteellisempaa mitä vaikeampi on saada osia. Siis osa osista on valmistettava itse. Kun tuohon aletaan askemaan työtunteja ja kulutettua rahamäärää niin siitä harvoin saa edes osaa takaisin jos vehkeen myy.

Kunnioitan suuresti näitä Jawa-harrastajia. Upotetaan hillitön määrä työtunteja ja rahaa täysin arvottomaan laitteeseen. Joka lisäksi ei nauti mitään harvinaisuuden statusta saati teknistä edistyksellisyyttä. Lisäksi äärettömän epäluotetteva laite, joka sen täydellisen entisöinnin jälkeenkin saattaa levitä välittömästi nurkan taakse. Ja kauhea ajettava. Rahaa on kulunut tuhansia euroja, joita ei koskaan saa takaisin. Pyörän todellinen arvo on kuitenkin satasissa.

Harvinaisuuksista puhuttaessa kannattaa aina ottaa itse asiasta selvää. TM:ssä oli juttu Tuutista vuosimallia 1969. Sitä väitettiin harvinaiseksi. Niitäkin valmistettiin jo sinä vuonna enemmän kuin moni eurooppalainen Hondaa vanhempi moottoripyörätehdas on ehtinyt valmistaa pyöriä kaikkiaan tähän päivään mennessä. Eli siis tuokin Tuutti on täysi tusinatuote. Olkoonkin että oli ensimmäistä hiekkavalusarjaa. (Ihmettelin itsekin pyörää MP-näyttelyssä. Valutyö oli kauhean näköistä. En ole aikasemmin nähnyt noin osaamatonta hiekkavalua.) Entisöinti oli kyllä tehty todella hyvin itseään ja kuluja säästämättä, josta suuri kumarrus sen tekijälle. Taas saatu säästettyä yksi legenda jälkipolvien ihmeteltäväksi. Toivottavasti pysyy asiantuntevan käsissä jatkossakin.

P.S. Japsienkin tehdaskisamoottorit tehdään hiekkavaluna. Ovat jo paljon kauniimpia nykyisin.
Euroopalaisten pyörien koneet on käytännössä tehty iät ja ajat hiekkavaluna. Ja jälki on kaunista.