Elämä antaa

kuolee viinapullon tyhjennettyään nukahtaen lumeen sadan metrin päähän lähimmästä talosta ja ehtii siinä viikon olemaan ennen kuin löydetään niin toivoisin sitä antavampaa ja osallistuvampaa puolta kanssaihmisiltä.

Tuskimpa tuo tasapaino nyt kaikien kohdalla on niin kovin harmonisessa vaaterissa,mutta toivottavasti ainakin muutamien kohdalla elämä on vieläkin suosiollinen,ja elämä jatkaa lahjojensa antoa edelleenkin yhtä epäoikeudenmukaisesti kuin ennenkin.
Tosin tämähän on vain oikeus ja kohtuus,sillä johan wanhassa sanassakin sanotaan,että jolla on niin hänelle annetaan edelleenkin kaikkea hyvää yllin kyllin ja riittämiin.
Tämä on kovin valitettavaa,sillä maailmassa on aina kuitenkin olemassa se kuuluisa tasapaino,josta mainitsit,ja se joka on joutunut kärsiän osaan voi huoletti olla vakuuttunut siitä,että turvallinen muuttumattomuus odottaa tulevaisuudessakin onnen etsiää.
Myös tuntuu kovin kummalliselta se,että nuoruudessa tuntui kaikki tulevan vain extra bonuksena,niin kuin Apteekin hyllytä,mutta nyt jo askeleen lyhentyessä ja ryppyjen vajotessa on lahjoihin,niihin pieniinkin,suhtauduttava nöyrästi ja suurella kunnioituksella.
Muistan myös menneestä,noista ihanista nuoruus vuosista sen että silloin ei juuri koskaan ollut rahaa millä mällätä,mutta sen siaan oli rakkautta,uusia kokemuksia,väsymätöntä intoa ja uuden etsimistä.Tänään kaikki on toisin ja on katsottava kuin peilin taakse,ja ainoa lohtu millä vielä voi saavutta jonkinmoisen tasapainon elämäänsä on se,että avaa lompsansa ja ostaa niitä palveluita surutta joihin nuoruudessa ei ollut rahoja eikä tarvetta.
Tämä on helppo tie ja johtaa tasapainoiseen elämään.Uskon tämän ainakin puoliksi ja se on sitä kuuluisaa tasapainoa.