Olen tässä vähän miettinyt testamentin tekemistä, kun eihän sitä koskaan tiedä milloin suhteellinen olemassaolomme aineellisessa maailmassa lakkaa. Buddhalaisuudesta hyvin kiinnostuneena törmäsin kuitenkin sellaiseen näkemykseen,että tajunta jatkaa matkaa vielä kolme päivää kuoleman jälkeen ja tänä aikana ruumiille saisi tehdä vain välttämättömät toimenpiteet. Tämän käsityksen mukaan elinten luovuttaminen tai edes ruumiin testamenttaaminen ei tulisi kysymykseen,koska ruumis olisi toimitettava patologianlaitokselle palsamoitavaksi aika lyhyessä määräajassa. Miksi näin onko tajunta jollain tavalla muka kehoon sidoksissa? Miten olette käytännössä menetelleet?
Elämästä ja kuolemasta
Isoaivo
3538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ole yhtenäistä virallista selitystä tuossa asiassa. Theravadassa ei nähdä noin. Tuo taitaa olla tiibetiläinen näkemys. Tee aivan niin kuin omatuntosi sanoo. En ole varma asiasta, mutta yksi kaveri, joka oli postin autokuskina kertoi, että kaikista kuolleista lähetetään joku elinnäyte laboratorioon. Eli jokaiselle tehdään joka tapauksessa joku operaatio.
Sydäntä ei kannata testamentata, sillä mieli saattaa siirtyä sen mukana. Muut elimet voit testamentata. Se on hyvin jaloa, ja saat sen myötä paljon positiivista karmaa.
(Ihanteellista olisi pitää ruumis iikkumattomana n. 3-4 päivää, mutta käytännössä se on mahdotonta täällä lännessä; tästä ei ole syytä olla huolissaan.)
Seuraan mielenkiinnolla kaikkia buddhalaisia juttuja, sillä miellän buddhalaisuuden itsensä kehittämismetodiksi, en uskonnoksi. Siksi nousevat karvani pystyyn, kun luen aiheesta jotain, joka viittaa ns. hömpötyksiin, perusteettomiin rituaaleihin ja uskomuksiin. Tämän takia toivoisin saavani väitteillesi perustelun!:)
Tänks!