Aluksi en edes ihastunut
ihmettelin miten voikaan olla jo niin
- sinä ja sinun silmäsi
silmäsi kun näin
miten paljon lämpöä
ystävällinen ihminen siinä
niin se jokin minussa
rakastui siihen jokuun sinussa
löivät kättä penteleet
tässä sitä ihmetellään
kun elimiään irrotellaan
ei lähde kulumallakaan
ei käskyllä irrota
ei annna periksi
yhdessä ovat
takertuneena toisiinsa
silmin suurin pelosta
- miten me voimme erottaa ne
me
sinä ja minä
annatko puukkosi laulaa
vai annetaanko niille rauha
olkoot rakastakoot
nuo kaksi yhdessä
silmin suurin
todenneet toisensa rakkaimmaksi
miten me?
sinä minulle minä sinulle
ihmettelin miten voikaan olla jo niin
- sinä ja sinun silmäsi
silmäsi kun näin
miten paljon lämpöä
ystävällinen ihminen siinä
niin se jokin minussa
rakastui siihen jokuun sinussa
löivät kättä penteleet
tässä sitä ihmetellään
kun elimiään irrotellaan
ei lähde kulumallakaan
ei käskyllä irrota
ei annna periksi
yhdessä ovat
takertuneena toisiinsa
silmin suurin pelosta
- miten me voimme erottaa ne
me
sinä ja minä
annatko puukkosi laulaa
vai annetaanko niille rauha
olkoot rakastakoot
nuo kaksi yhdessä
silmin suurin
todenneet toisensa rakkaimmaksi
miten me?
sinä minulle minä sinulle
Vastaukset 5
Vanhimmat
"nuo kaksi yhdessä
silmin suurin
todenneet toisensa rakkaimmaksi"
Rakkaus on, ei sille mahda.
Kiitos, hyvin kuvasit.
Nauran tälle runolleni, kun sattui pieni ajatusvirhe tuossa ja runo "karkasi käsistä" tänne palstalle ennenkuin ehdin korjata. No olkoon nyt. Kiitos vaan, jos tästä ajatuksen sait irti.
Tuho luo vain tuhoa
on parempi
antaa rauha
rakastaa
Mietin tässä, että tämän runon rääpäleen voi tulkita kyllä monellakin tapaa. Mistään oikeasta väkivallasta en tässä puhu. Tarkoitus oli vain kuvaannollisesti kirjoittaa runo rakkaudesta, joka on ja pysyy. Vaikka kuinka järkeilisi asioita miten, niin se "sisäinen" rakastunut minä on aina vaan rakastunut. Hiukan jakomielitautista :)
Kiitos sulle ja olen samaa mieltä, parempi antaa rauha rakastaa kaikille.
Käsitinkin sen niin,
että puhut kuvaannollisesti.
Niin minäkin:
tuho luo lisää tuhoa,
oli se sitten fyysistä tai henkistä.
Älä toki sano runoasi rääpäleeksi
kauniita ajatuksiahan sinulla on