Vertaistuesta tekisi mieli sanoa joku sananen.
Olisiko mitenkään mahdollista että jättäisimme kaikenlaiset solvaukset yms. pois ja alkaisimme miettiä mitä kärsimyksiä meillä itsekullakin on syövän ja monen muun asian takia.
Juuri joukostamme poistunut henkilökin olisi varmasti tarvinnut monesti tuota tukea.
Huomasin joskus kuinka hänenkin kimppuun käytiin aika ilkeästi kun olisi tarvinnut tukea.
Kuka voisi nauttia siitä että pahoittaa kärsivän mieltä olipa hänen kirjoituksensa sitten miten erikoisia tahansa, ymmärretään ihmiset, ymmärretään.
Noissa tukiryhmissä olen kyllä tottunut siihen että ihmiset päätyy epätoivoisiin tekoihin sillä siellä on moni jo yrittänyt sitä useita kertoja ennenkuin tulee tai joutuu apua hakemaan.
Jos joku välttämättä haluaa riidella niin täällä suomi24:ssä on monia palstoja joille se sopii oikein hyvin.
Tuetaan me täällä toisiamme.
Olisiko mitenkään mahdollista että jättäisimme kaikenlaiset solvaukset yms. pois ja alkaisimme miettiä mitä kärsimyksiä meillä itsekullakin on syövän ja monen muun asian takia.
Juuri joukostamme poistunut henkilökin olisi varmasti tarvinnut monesti tuota tukea.
Huomasin joskus kuinka hänenkin kimppuun käytiin aika ilkeästi kun olisi tarvinnut tukea.
Kuka voisi nauttia siitä että pahoittaa kärsivän mieltä olipa hänen kirjoituksensa sitten miten erikoisia tahansa, ymmärretään ihmiset, ymmärretään.
Noissa tukiryhmissä olen kyllä tottunut siihen että ihmiset päätyy epätoivoisiin tekoihin sillä siellä on moni jo yrittänyt sitä useita kertoja ennenkuin tulee tai joutuu apua hakemaan.
Jos joku välttämättä haluaa riidella niin täällä suomi24:ssä on monia palstoja joille se sopii oikein hyvin.
Tuetaan me täällä toisiamme.
Vastaukset 25
Vanhimmat
että parjaamisen ja panettelun sijaan kertoisimme tällä palstalla positiivisista kokemuksistamme ja näin kannustaisimme toinen toisiamme.
Tuossa alemmassa aloituksessa kerroin, että etsin mainitun syöpäpotilaan viimeisintä kirjoitusta. Uuvuin jo etsinnässä, se on kesken. Tällä hetkellä on "Loistava Polku"rekatun nickin viimeisin kirjoitus oli 13.12, tähän asti väsyin etsimiseen. Haluan ymmärtää syöpäpotilaan elämää, miksi hän päättyi siihen ratkaisuun.
Muuten teille
Tulin huomanneeksi erään jutun mikä on ehkä pahaksi tälle palstalle. Aamuvirkkuja, päivävirkkuja, iltapäiväihmisiä, iltapäiväihmisiä, iltaihmisiä, myöhäisiltaihmisiä, yöihmisiä ja aamuyöihmisiä!Kenties maltin tuoma ajatus olisi paras ratkaisu?
Itse olen iltaihmisiä ja viikonloppuisin yöihmisiä!
Annetaan anteeksi virkuille, he ovat syövänhoidossa ja inhimillisiä ihmisiä! Olen itsekin toivoton yöihminen.
Muuten
Tiedän sinut ja tiedän että olet rehellinen kirjoittaja.
LoistavanPolun löysin haulla lähes 2 tuhatta.
Samaa mieltä asiasta.
kirjoituksensa palstalla on 0901 -09.
on aivan oikein.Miyä kukaan hyötyy toisten haukkumisista,vaan tukea kaipaa jokainen.
käytiin ilkeästi?
Tämä on myös vakava syytös nyt kun on tapahtunut mitä on tapahtunut. Eikä syyttelemällä nyt enää mikään muutu.
Selvitä, missä on niitä mistä kirjoitit!
sellaista että hänelle oltaisiin ilkeitä
kaikkiin viesteihinsä on saanut asiallisia ja
hyviä vastauksia.
Näihin mitä olen lukenut en tietenkään vuosien taa.
Niitä oli useampiakin.
Mitähän, kuka ja ketä on syytelty kerro meille.
Löydät ne hyökkäykset kun käyt tarpeeksi läpi viestejä, haulla löytyy parituhatta.
joskus ollut mutta ei lähikuukausina.
Niin kai sitten, mutta antaa asian olla.
Tämä ei ollut aloitukseni aihe, vaan vertaistuki.
Elisaman aloitus on hyvä ja asiallinen.
Puhutaan vertaistuesta ... siitä mitä se on ja kuinka sen koemme.
Ymmärtääkseni vertaistuki parhaimmillaan on sitä, että saa keskustella tai kirjoitella ja vaihtaa kokemuksia samankaltaisia asioita kokeneiden kanssa ilman että ketään osoitellaan sormella tai syytellään. Emme ole missään muuallakaan ns. veljemme vartioita, niin ei kai voida olla näillä syöpäpalstoillakaan.
Mielestäni nämä palstat ovat erittäin tärkeitä, sillä täällä voi tai ainakin pitäisi voida keskustella yhtä hyvin mieltä askarruttavista sairauteen liittyvistä asoista kuin ihan arkipäivän elämästäkin.
Tavallisessa arjessa palstojen ulkopuolella on kovin vaikea löytää keskustelukumppania, sillä kaikilla kanssaihmisillä on oma elämänsä ja omat juttunsa, jotka eivät välttämättä liity syöpään. Näin ollen on kohtuutonta odottakaan heiltä samankaltaista vertaistukea, jota täällä on saatavilla. Ja, valitettavasti olen huomannut niin, että jotkut ystävät ja tuttavat selvästi pelkäävät koko aihetta, koska se ei kuulu heidän kokemuspiiriinsä, joten asiaa tulee välteltyäkin.
Toivon, että kokemusten vaihtaminen ja vilkas keskustelu täällä jatkuu edelleenkin.
täällä on monta asiaa,joista ymmärrämme heti,mitä toinen tarkoittaa.
Ja se minkä olen rintasyövän kokeneena huomannut:
itselleni ei enää tunnu missään ajatella:
rinta on pois - entä sitten?
proteesi tilalla - ei se niin paha ole
vaihdevuodet alkaneet ennen aikojaan - voin heittää läppää kuumista aalloistani
sytohoidot - tipalla vain myrkyt suoneen..
sädehoidot - ihan tavallista
kontrollit - jännittää tietty,ei sen kummempaa
ja paljon muuta,nyt ei muistu mieleen...
Tälläisista aihesta on tullut niin jokapäiväisiä,terveille ne on lähinnä pelko ja kauhistelu - ei meille enää:-))
katse heidän silmissään kun tietävät että on menettänyt rinnan.
Voi voi sentään ja salattu ihmettely,mitä se mieskin siitä..:(
Teksisi mieleni huutaa että tämä ei mitenkään vaikuta elämäni,ei minun,eikä miehenikään elämään.
Tähän on tottunut,tähän on sopeutunut pakon edessä tämä on ihan luonnollista nyt minulle.
Ulkopuolisten ja kokemattomien sääli ja kauhistelu on hirveetä,siksi mieluummin keskustelua kohtalotovereitten kanssa vaikkapa netissä.
... kuka sitten lienetkin.
Kokemus on ollut kova tai ainakin koetteleva, mutta me kaikki olemme varmasti oppineet elämästä jotakin. Ehkäpä se on elämän realismia ja huumoriakin, mikä huokuu viestistäsi. Uskon, että meillä 'syöpäläisillä' näiden kokemuksiemme jälkeen riittää empatiaa myös muillekin kuin 'syöpäläisille' erilaisissa elämän tilanteissa.
Kiitos kirjoituksestasi.
Tuttavissani on eräs jolle suolistosyövän takia on laitettu avanne ja arvaat varmaan että
terveille se on jotenkin kauhistus sekin,ihmettelyä ja säälilä siinäkin ja kuin välttelyä.
Mutta taidan olla joukossa ainoa jolle avanne on ihan luonnollinen juttu.
Pystyn hänen kanssaan puhumaan avanteesta ihan vapaasti sekin tuntuu ihan luonnolliselta.
Että tätä tarkoitan että kun itseltä on jotain muuttunut,suvaitsee ja ymmärtää muittenkin muutokset.ei sääli eikä yhtään ihmettele ja kysele älyttömiä:-)
Vertaistukea parhaimmillaan.
Kohtu ja munasarjat poistettu.Poden todella tiuhaan tahtiin kuumia aaltoja hormoonilaastarista huolimatta. Sen laastarin pitoisuus on pienin, 25 mg vuorokaudessa, merkiltään Estradot.Kaipailen vertaistukea ja tietotaitoa kuumista aalloista hormonilääkityksestä huolimatta.
Lämmin tsemppi tätä palstaa lukijalle!
ainoa mitä vältän on uimaan meneminen.Tiedän jotta voi saada liimattavan rinnan,mutta antaa olla,menen sitten mökillä uimaan,jossa ei katselijoita.Muuten rinnattomuus ei haittaa.
Onhan se miehelle vaikeaa jos hän aikoinaan rakastui vain naisen toiseen rintaan ja se sitten vietiin pois. Minun mieheni on aikuinen ihminen ja on onnellinen että olen hengissä. Hän rakastui kokonaiseen naiseen ei vain vasempaan rintaani.
emme tiedä siitä,miten tuo hormoonilääke vaikuttaa kuumiinaaltoihin.
Horm.positiivisen rintsyövän sairastaneet ei saa noita lääkkeitä käyttää.
Tamofenilla päinvastoin viimeisetkin esrogeenit hävitetään..:(
Olen rintasyöpäpotilas ja käytänyt Tamofenia. Kuumia aaltoja siinäkin tulee, kun estrogeenitoiminta lopetetaan. Minulla tuo tilanne tuli vastaan syövän ja lääkityksen myötä muutamia vuosia ennen normaaleja vaihdevuosia. Kuukautiset loppuivat sytojen myötä kuin seinään heti ensimmäisen tiputuksen jälkeen. Myöhemmin tuli tuo Tamofen ja kuumat aallot. Tuli kuuma ja hikeä pukkasi päälle aivan arvaamattomasti ja varsinkin öiseen aikaan, jos havahduit syvästä unesta. Lisäksi kuvioissa mukana olivat levottomat jalat. Niitä vaan piti siirrellä, enkä oikein tiennyt mihin niitä olisi laittanut. Lääkäri kyllä varoitti näistä oireista, mutta sanoi samaan hengenvetoon, että koska syöpäni oli ollut hormoonipositiivinen, niin minä en voisi saada lääkitystä näille oireille. Ne piti vaan kestää ja lääkärin mukaan helpottaisivat muutamassa kuukaudessa. Niinhän siinä sitten kävikin.
Jotkut naisethan, varsinkin syöpää kokemattomat, syövät hormooneja nimenomaan näitä luonnollisia oireita vastaan, mutta tutkittu on, että nämä nimenomaiset hormonit saattaisivat aiheuttaa syöpää tai ainakin ruokkisivat syövän hyvinvointia.
Silloin kun mulla noita epämiellyttäviä kuumia aaltoja oli, koetin ajatella, että naisethan ovat läpi vuosisatojen ja ehkä vuosituhansienkin selvinneet näistä, niin miksen minäkin, koska mistään hormooneista ei aiemmin ollut tietoakaan. Taitaapi olla niin, että tämä on ikäänkuin nykyajan vitsaus.
Mutta ehkä naiset ei tarvinneet näistä vaivoista kärsiä
vuosisatoja sitten,silloin oli naisten keskim.elinaika kai jotain 40v..
Ja luultavasti he olivat koko aikuis ikänsä joko raskaana tai imettivät..
Se hyvä puoli tuosta oli ettei tarvinnut huolehtia ehkäisystä eikä tarvinnut olla huolissaan yllättävästä raskaudesta, sillä sellaistakin on tapahtunut että nainen onkin raskaana vaikka luulee ettei se enää olisi mahdollistakaan. :)