biovanhempien juttuja, ei äitini tai isäni lue näitä, erosivat jo silloin vuosia sitten, mutta kun olin aikoinani sijaisperheessä asumassa alkaen minä 8v ja kun olin 14v, siihen asti kaikki oli mennyt suhtkoht hyvin, ei ongelmia paitsi siskoni kanssa, kun hän halusi aina kaiken itselleen ja minä jäin sivuun!
Hän oli minä minä...
Hän, siis siskoni, aina kiusasi mua ja löi ja rääkkäsi, vaikka s-perheessä ollut kolmas, ihan muualta maalta tullut tyttö (me oltiin isosta kaupungista tulleita siskoja) puolusti mua ja perhe, silti siskoni vihasi mua aina, hän oli kaunis ja minä ruma ankanpoika, aina kotonakin kävi niin, ja kaikkien mielestä kait!
No, sitten "rakas siskoni" (vihaan aina häntä, kaikesta huolimatta, vaikka ylistän häntä, siksi ettei lyö mua")
sai äidiltäni kännyn aikanaan rippilahjaksi ja textarien takia pääsi pois jätkien mukaan karaten muualle, no joutui kyl sitten perhekotiin kun poliisit löysi hänet ja joutui oleen siellä pari vuotta pakosta!
No mulla tuli koulussa rakkausjuttuja eli se poika johon tykästyin, ei halunnut mua ja mä aloin viilteleen, sijarit huomas sen ja rakastivat mua, mutta mä suutuin heille ja heitin s-isää veitsellä päin naamaa ruokapöydässä ja huusin kaikkea paskaa sille, se suuttui kun oli pyytänyt auttamaan s-äiskää pyykin haussa kun satoi vettä ja s-äiskä oli just tullut sairaalasta suuresta leikkauksesta, mut mää en mennyt, mää karkasin naapuriin ja s-iskä haki mut pois ja tukisti mua ja mää huusin ja vittuilin sille, noo jouduin sit oman sossun todettua mielisairaalan osastolle pariksi viikoa ja sen jälkeen perhekotiin!
Siellä olikin tosi v-ttua elämä verrattuna sijaiskotiin, kävin siellä omaishoitajan kaa usein, ikävä oli sinne kaikesta huolimatta, ero oli suuri hoidossa!
Siellä perhekodissa me joimme pesuaineita tyttöjen kaa, mutta emme kuolleet ainaskaan silloin!
No sitten ilmoitimme poliisille, että meitä on s-kodissa lyöty ja pahoinpidelty, mutta poliisit sanoi, että syytteenne on jo vanhentuneet eli poliisit ei usko jos s-kodissa tukistetaan eli oli n. kaksi tai kolme vuotta kulunut siitä pahoinpitelystä!
Eli ei ne poliisit usko jos meitä tukistetaan sijaiskodeissa, ei saada syytettä sijaiskoteja vastaanko?
Miten kauan tuo rikos vanhenee?
Enhän minä ole itse syyllinen mihinkään, vaikka veitsiä nakkelinkinkin enkä totellut heitä?
No kun olin niin surullinen kun se poika ei tykännytkään minusta, vaikka s-äiskä sanoi, että kyllä niitä rakkauksia tulee aikanaan ja hän jopa halasi mua kun itkin, mutta inhosin sitä akkaa silloin, kun ajattelin että se valehtelee rakkaudesta!
Hän oli minä minä...
Hän, siis siskoni, aina kiusasi mua ja löi ja rääkkäsi, vaikka s-perheessä ollut kolmas, ihan muualta maalta tullut tyttö (me oltiin isosta kaupungista tulleita siskoja) puolusti mua ja perhe, silti siskoni vihasi mua aina, hän oli kaunis ja minä ruma ankanpoika, aina kotonakin kävi niin, ja kaikkien mielestä kait!
No, sitten "rakas siskoni" (vihaan aina häntä, kaikesta huolimatta, vaikka ylistän häntä, siksi ettei lyö mua")
sai äidiltäni kännyn aikanaan rippilahjaksi ja textarien takia pääsi pois jätkien mukaan karaten muualle, no joutui kyl sitten perhekotiin kun poliisit löysi hänet ja joutui oleen siellä pari vuotta pakosta!
No mulla tuli koulussa rakkausjuttuja eli se poika johon tykästyin, ei halunnut mua ja mä aloin viilteleen, sijarit huomas sen ja rakastivat mua, mutta mä suutuin heille ja heitin s-isää veitsellä päin naamaa ruokapöydässä ja huusin kaikkea paskaa sille, se suuttui kun oli pyytänyt auttamaan s-äiskää pyykin haussa kun satoi vettä ja s-äiskä oli just tullut sairaalasta suuresta leikkauksesta, mut mää en mennyt, mää karkasin naapuriin ja s-iskä haki mut pois ja tukisti mua ja mää huusin ja vittuilin sille, noo jouduin sit oman sossun todettua mielisairaalan osastolle pariksi viikoa ja sen jälkeen perhekotiin!
Siellä olikin tosi v-ttua elämä verrattuna sijaiskotiin, kävin siellä omaishoitajan kaa usein, ikävä oli sinne kaikesta huolimatta, ero oli suuri hoidossa!
Siellä perhekodissa me joimme pesuaineita tyttöjen kaa, mutta emme kuolleet ainaskaan silloin!
No sitten ilmoitimme poliisille, että meitä on s-kodissa lyöty ja pahoinpidelty, mutta poliisit sanoi, että syytteenne on jo vanhentuneet eli poliisit ei usko jos s-kodissa tukistetaan eli oli n. kaksi tai kolme vuotta kulunut siitä pahoinpitelystä!
Eli ei ne poliisit usko jos meitä tukistetaan sijaiskodeissa, ei saada syytettä sijaiskoteja vastaanko?
Miten kauan tuo rikos vanhenee?
Enhän minä ole itse syyllinen mihinkään, vaikka veitsiä nakkelinkinkin enkä totellut heitä?
No kun olin niin surullinen kun se poika ei tykännytkään minusta, vaikka s-äiskä sanoi, että kyllä niitä rakkauksia tulee aikanaan ja hän jopa halasi mua kun itkin, mutta inhosin sitä akkaa silloin, kun ajattelin että se valehtelee rakkaudesta!
Vastaukset 3
Vanhimmat
kun ne teineille ovat monesti niin rankkoja. Ollaan maailmanlopun syövereissä ja luullaan, että elämä suurin piirtein loppuu siihen. Huh! Oikein pelkään, jos omalle lapselle tulee sellaisia, mutta niistä on vain selvittävä, täytyy paneutua niihin sitten, jos kohdalle tulee.
Mutta tuosta pahoinpitelysyytteestä sijareita kohtaan. Poliisit menettelevät väärin kun eivät suhtaudu vakavasti nuoren tekemään ilmoitukseen. Eikös niissä ole vähintään 5 v, ennen kuin vanhenevat? Luulisi suhtautumisen olevan erilaista, jos palaa uudelleen vanhempana asiaan. Näin ei saisi olla, on törkeää, että lapsilla ei ole tässäkään asiassa oikeusturvaa, mutta niin se vain on.
Mutta annas olla, jos joku lapsi vaikka pottuillessaan ja ymmärtämättömyyttään tekee omista vanhemmista vastaavan ilmoituksen, niin kyllä tosissaan otetaan joka sana! Tiedän sellaisen tapauksen, oli kyse romaani-perheestä ja poika ilmoitti poliisille isän pahoinpitelevän häntä. Kyllä poika lähti sijoitukseen lennossa, vaikka entistä lastensuojelun asiakkuutta ei perheellä ollutkaan. No, tietysti lapsi katui nopeasti valehteluaan kun tajusi huonoon sijaispaikkaan jouduttuaan, mitä oli saanut aikaan, mutta se oli jo sitten myöhäistä. Poikaa kierrätettiin eri laitoksissa 18-v asti, mutta oli todennut osaavansa ainakin nuoremmille sisaruksille kertoa, että vanhemmista valehtelu ei kannata.
Tuo edellinen juttu ei siis liittynyt sinun tapaukseesi, mutta on vain esimerkkinä siitä, miten eriarvoisessa asemassa sijais- ja bio-perheet viranomaisten silmissä ovat.
Ehkä sisko purki sinuun niitä kaunoja, joita omia vanhempia kohtaan oli jäänyt. Sinä vain olit muistutuksena entisestä perheestä. Vaikea sanoa kun en tunne siskoasi.
Toivottavasti asiasi ovat nyt paremmalla tolalla.
En ymmärrä. Eikö ne ole samat asiat? Meillä ei ainakaan niillä ole mitään eroa.
Lisäksi perhekodissa voi olla työntekijöitä useampiakin, sijaiskodissa vain perheen vaimo puolsoineen.
Perhekoteja kutsutaan usein ammatillisiksi, hoitajista jollakin on silloin esimerkiksi sairaanhoitajan tai voimisteluopettajan tutkinto. Perhekotitoiminta on erittäin tuottoisaa bisnestä; sijoituksilleen saa 10-20 %:n katteen.