Mun kanineiti Nasu (5v) alkoi aivastella muutama viikko sitten. Ajattelin ettei kannata huolestua, koska välillä se pärskii kun menee jotain nenään. Aivastelu jatkui ja tuli yhä pahemmaksi. Kaksi päivää sitten huomasin "räkää" nenässä ja eilen hengittäminen oli vaikeaa. Annoin höyryä, joka hieman helpottikin, mutta päätin silti viedä Nasun eläinlääkärin päivystykseen. Diagnoosi oli pasteurelloosi. Sain mukaani ruiskuissa olevat antibiootit ja Nasu sai jo paikan päällä ensimmäisen annoksen pistoksena. Ennuste parantumisesta ei ole paras mahdollinen. Näin sanottiin. Pasteurelloosin aiheuttamaan hengitystie-infekstioon menehtyy kuulemma muutamassa päivässä ja antibiootit saattavat aiheuttaa ripulin, johon kani voi myös menehtyä. Ei siis kiva. Itkin viime yön silitellen Nasua. On niin kurjaa kun toisella on paha olla. Yritän tietenkin helpottaa Nasun oloa putsaamalla hellästi sieraimia vanupuikolla ja antamalla höyryä, mutta silti sillä on kurjaa. Enkä muuta toivo tällä hetkellä niin paljon, kuin että Nasu toipuisi ja olisi taas oma hassu itsensä.
Pasteurelloosi
Jenni
5560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivotaan että Nasu paranee ja että se näkee vielä monta yhteistä päivää kanssasi...
On aina raskasta, kun oma rakas eläin sairastuu varsinkin, kun ennusteet on huononlaiset. Mutta aina on toivoa, niin kauan kun on elämää...
Voimia sinulle ja Nasulle!!!!
Kamalaa. Toivottavasti Nasu tässä vaiheessa voisi jo paremmin!! Täällä toivotaan siis kovasti pikaista paranemista.
Voimia!
S&R
Nasu nukkui pois eilen. Ei tehonneet antibiootit enää. Nyt Nasulla on hyvä olla. Kuolema oli kaikessa ikävyydessään kaunis. Onneksi sain hyvästellä Nasun ja voin olla iloinen sen viettämästä hyvästä, vaikkakin liian lyhyestä elämästä.
otan osaa, että kanisi kuoli! on aina ikävää menettää niinkin hyvä ystävä.
omani (juttu korvatulehdusko?) selvisi pään riiputuksesta ihan itsestään ja saan olla siitä hyvin onnellinen.
jaksamisia sinulle!!!
Meille muutti eilen pikkuinen pupupoika Jäppinen. Jäppinen on tosi reipas. Hän ei pelännyt yhtään pahvilaatikossa matkalla uuteen kotiin. Okei, ehkä pikkuisen jännitti, mutta vain ihan vähän. Uuteen häkkiin päästyään Jäppinen alkoi heti syödä. Siis aivan samantien häipyi salaatinlehdet ja kurkunpalanenkin tuota pikaa. Jäppinen pääsi jo ulkoilemaankin. Oli kamalasti merkkailtavaa. Kyllä tuli kaulanalusta hangattua.. Välillä tietenkin täytyi käydä tarkistamassa onko häkki vielä paikallaan. Kun kaikki nurkat oli tarkkaan tutkittu, kävi Jäppinen isännän elkein makaamaan pitkin pituuttaan keskelle olohuoneen isoa mattoa. Ja jo tunnin ulkoilun jälkeen hypittiin sellaisia riemuloikkia, jollaisia tekevät vain tosi iloiset puput! :)
Jäppinen tietää, että uudella äidillä on ollut surua ja paha mieli, kun hänen rakas Nasu-pupu on ollut sairas ja menehtynyt. Mutta Jäppinen tuo paljon iloa ja ottaa mielellään vastaan äidin hellyydenosoitukset ja sen suuren rakkauden, jota hänelle annetaan niin paljon kuin Jäppinen pystyy ottamaan ilman että "kovan kundin" maine menee.