Iltaa vain.
Vaati jokseenkin itsestään kiinni ottamista, että sain viimein klikattua itseni tälle "Vammaisten" keskustelupalstalle. Miten inhoankaan tuota nimitystä.
Mutta asiaan. Olen ihmisten mielestä oikeen sosiaalinen, ja suht hyvin itsekseni toimeentuleva. Liikun kyllä pyörätuolilla, mutten oikeastaan tarvitse apua arki-elämän haasteisiin. Asia on tietysti eri matkustellessa yms. erikoislaatuisemmissa tilanteissa. Luonteeltani olen melko eloisa ja "vahva" persoona.
Ehkäpä juuri näistä kaikista tekijöistä johtuen olen kehittänyt itselleni jykevän itsetunnon, joka on sitten vähitellen mennyt vähän yli. Kuulemma vaikutan nykyään todella ylimieliseltä. Mikä nyt näin luettuna saattaa kuulostaa lähes tulkoon naurettavalta. "Pyörätuoli-pimu? Ylimielinen?" Olisi se hauskaa minustakin, ellei olisi osunut omalle kohdalle.
Tämä ilmenee siinä, että nautin eniten olla tekemisissä itseni kanssa "samalla tasolla olevien kanssa". En siedä kävelevien panettelevaa, tai säälivää asennetta. Sikäli minua ei myöskään kiinnosta olla itsestäni paljoa vammaisempien ihmisten toveri.
Onko kenelläkään muulla kokemusta samankaltaisista tunnetiloista? Miten tästä voisi päästä yli?
Ylimielisyys elämän esteenä.
20
1726
Vastaukset
- Ari
Tuollainen käytös kertoo lähinnä sivistymättömyydestä, eikä missään tapauksessa hyvästä itsetunnosta.
Inhoat palstan nimeä, olet tekemisissä vain "omaa tasoa" olevien ihmisten kanssa et halua olla tekemisissä itseäsi vammaisempien ihmisten kanssa.
Olen tavannut työssäni kaltaisiasi jonkin verran.
Ongelmaksi muodostuu ettei heidän kanssaan halua olla tekemisissä sen enempää vammaiset kuin vammattomatkaan.
Sitten kun hyväksyt ihmiset vammaan, ikään, ulkonäköön yms. katsomatta olet päässyt agressiivisesta alennuskomleksistasi eroon voit puhua vahvasta itsetunnosta.- s-subjekti
Enemmänkin inhoan tuota niin sanottua ihmisten "lokerointia". Tässä menee nyt näiden vammaisten, ja terveiden raja. Meistä jokainen, joka on jollakin tapaa saanut kokea teidän niin kutsuttujen terveiden syrjinnän, tietää, kuinka vaikeaa on lopulta saavuttaa tuo lähes nirvanan kaltainen tunnetila: Hyväksyntä.
Ja tunnetustihan sellaista on vaikea hyväksyä, joka ei hyväksy itseään. Tuolloin saadut kehut, tai mitkään muutkaan mukavat sanat eivät edes mene perille. Siksi olen lopettanut sen hyväksynnän etsimisen jo aikoja sitten. Mutta samaa on silloin minultakaan turha odottaa.
En henkilökohtaisesti syrji ketään, mutten vain hakeudu tällaisten ihmisten seuraan. Kuten ei suurin osa teistä kävelevistäkään, oi veljeni.
Jää vain sanaton syrjintä. - tarkoitin
s-subjekti kirjoitti:
Enemmänkin inhoan tuota niin sanottua ihmisten "lokerointia". Tässä menee nyt näiden vammaisten, ja terveiden raja. Meistä jokainen, joka on jollakin tapaa saanut kokea teidän niin kutsuttujen terveiden syrjinnän, tietää, kuinka vaikeaa on lopulta saavuttaa tuo lähes nirvanan kaltainen tunnetila: Hyväksyntä.
Ja tunnetustihan sellaista on vaikea hyväksyä, joka ei hyväksy itseään. Tuolloin saadut kehut, tai mitkään muutkaan mukavat sanat eivät edes mene perille. Siksi olen lopettanut sen hyväksynnän etsimisen jo aikoja sitten. Mutta samaa on silloin minultakaan turha odottaa.
En henkilökohtaisesti syrji ketään, mutten vain hakeudu tällaisten ihmisten seuraan. Kuten ei suurin osa teistä kävelevistäkään, oi veljeni.
Jää vain sanaton syrjintä.Juuri tätä tarkoitin, kun tuolla toisessa viestiketjussa sanoin, että on aivan turha osoittaa hyväksyntää kun sitä ei oteta vastaan.
Ilmeisesti ympärille on rakennettu niin kova muuri ettei sen läpi vammaton pääse osoittamaan sitä hyväksyntäänsä. Muuri, joka suojelee pilkalta, kiusaamiselta ja pettymyksiltä. - Ari
s-subjekti kirjoitti:
Enemmänkin inhoan tuota niin sanottua ihmisten "lokerointia". Tässä menee nyt näiden vammaisten, ja terveiden raja. Meistä jokainen, joka on jollakin tapaa saanut kokea teidän niin kutsuttujen terveiden syrjinnän, tietää, kuinka vaikeaa on lopulta saavuttaa tuo lähes nirvanan kaltainen tunnetila: Hyväksyntä.
Ja tunnetustihan sellaista on vaikea hyväksyä, joka ei hyväksy itseään. Tuolloin saadut kehut, tai mitkään muutkaan mukavat sanat eivät edes mene perille. Siksi olen lopettanut sen hyväksynnän etsimisen jo aikoja sitten. Mutta samaa on silloin minultakaan turha odottaa.
En henkilökohtaisesti syrji ketään, mutten vain hakeudu tällaisten ihmisten seuraan. Kuten ei suurin osa teistä kävelevistäkään, oi veljeni.
Jää vain sanaton syrjintä.Nyt ymmärrän sinua paremmin.
Vammaisiin ja vammattomiinkin kohdistuvaa syrjintää esiintyy aina jonkin verran.
Oma ratkaisuni on ollut määrätynlainen piittaamattomuus idiooteista, mitä nyt avustustoimissa ollessani olen toivotellut jollekin umpivintille "pikaista vammautumista", erittäin kohteliaasti tietenkin.
Pureva huumori nolaa tollot tehokkaimmin! - --***---
Ari kirjoitti:
Nyt ymmärrän sinua paremmin.
Vammaisiin ja vammattomiinkin kohdistuvaa syrjintää esiintyy aina jonkin verran.
Oma ratkaisuni on ollut määrätynlainen piittaamattomuus idiooteista, mitä nyt avustustoimissa ollessani olen toivotellut jollekin umpivintille "pikaista vammautumista", erittäin kohteliaasti tietenkin.
Pureva huumori nolaa tollot tehokkaimmin!Heh. Tuo oli kyllä mainio kommentti :))
Tavallaan tietysti aika julma, mutta ehkä asia ei muuten mene jakeluun. - s-subjekti
Ari kirjoitti:
Nyt ymmärrän sinua paremmin.
Vammaisiin ja vammattomiinkin kohdistuvaa syrjintää esiintyy aina jonkin verran.
Oma ratkaisuni on ollut määrätynlainen piittaamattomuus idiooteista, mitä nyt avustustoimissa ollessani olen toivotellut jollekin umpivintille "pikaista vammautumista", erittäin kohteliaasti tietenkin.
Pureva huumori nolaa tollot tehokkaimmin!Eli kiitos. Juuri tämän tahdoin tuoda julki.
Yleisestikkään tapanani ei ole haukkua ihmisiä. Sehän olisi suoranaisen töykeää.
Tuossa aiemmin noilla "itseäni vammaisimmilla" ihmisillä tarkoitin lähinnä henkilöitä, joilla tuo vamma vaikuttaa jollakin tapaa aivoihin. Se nyt on minulle täysin merkityksetöntä, liikkuuko kohteeni jaloin, pyörin, moottorein, vai kepein. Tärkeintä, että yläkerta toimii ihmiselle inhimillisellä tavalla.
Mielestäni ihmiselämällä ei ole arvoa, ellei sitä itse ymmärrä.
Uskollinen Kertojanne pyytää anteeksi esittämiään julmankin kuuloisia mielipiteitään. - ???
s-subjekti kirjoitti:
Enemmänkin inhoan tuota niin sanottua ihmisten "lokerointia". Tässä menee nyt näiden vammaisten, ja terveiden raja. Meistä jokainen, joka on jollakin tapaa saanut kokea teidän niin kutsuttujen terveiden syrjinnän, tietää, kuinka vaikeaa on lopulta saavuttaa tuo lähes nirvanan kaltainen tunnetila: Hyväksyntä.
Ja tunnetustihan sellaista on vaikea hyväksyä, joka ei hyväksy itseään. Tuolloin saadut kehut, tai mitkään muutkaan mukavat sanat eivät edes mene perille. Siksi olen lopettanut sen hyväksynnän etsimisen jo aikoja sitten. Mutta samaa on silloin minultakaan turha odottaa.
En henkilökohtaisesti syrji ketään, mutten vain hakeudu tällaisten ihmisten seuraan. Kuten ei suurin osa teistä kävelevistäkään, oi veljeni.
Jää vain sanaton syrjintä.Ehkä olisi parasta, että jokainen on tekemisissä vain itsensä kaltaisten kanssa. Vammaton vammattoman kanssa, kehitysvammainen kehitysvammaisen kanssa, liikuntarajoitteinen toisen liikuntarajoitteisen kanssa, kuurot keskenään jne.
Kaikki ymmärtäisi toisiaan, ei tulisi mitään ylemmyys/alemmuuskonflikteja. Jos kerran vammaton ei voi koskaan ymmärtää vammaisen oloa ja eloa ja kokemuksia, niin pysytään sitten erillämme. Olisiko hyvä idea? (tahallista provosointia keskustelun herättämiseksi) - Ari
??? kirjoitti:
Ehkä olisi parasta, että jokainen on tekemisissä vain itsensä kaltaisten kanssa. Vammaton vammattoman kanssa, kehitysvammainen kehitysvammaisen kanssa, liikuntarajoitteinen toisen liikuntarajoitteisen kanssa, kuurot keskenään jne.
Kaikki ymmärtäisi toisiaan, ei tulisi mitään ylemmyys/alemmuuskonflikteja. Jos kerran vammaton ei voi koskaan ymmärtää vammaisen oloa ja eloa ja kokemuksia, niin pysytään sitten erillämme. Olisiko hyvä idea? (tahallista provosointia keskustelun herättämiseksi)Eihän tällainen eristäytyminen onnistu, koska ihmisten on pakko olla toistensa kanssa tekemisissä, vammaisuudesta tai vammattomuudesta riippumatta.
Väite etteivät vammattomat ymmärrä tai hyväksy vammaisia ihmisiä on kohtuuton. - s-subjekti
??? kirjoitti:
Ehkä olisi parasta, että jokainen on tekemisissä vain itsensä kaltaisten kanssa. Vammaton vammattoman kanssa, kehitysvammainen kehitysvammaisen kanssa, liikuntarajoitteinen toisen liikuntarajoitteisen kanssa, kuurot keskenään jne.
Kaikki ymmärtäisi toisiaan, ei tulisi mitään ylemmyys/alemmuuskonflikteja. Jos kerran vammaton ei voi koskaan ymmärtää vammaisen oloa ja eloa ja kokemuksia, niin pysytään sitten erillämme. Olisiko hyvä idea? (tahallista provosointia keskustelun herättämiseksi)Jos kyseisen ryhmän kannattajat todella löytäisivät toisensa noin mittavissa kaavoissa, että heistä olisi seuraa toisilleen siinä määrin, ettei tselovekkeja, tai zeenoja näistä toisista ryhmistä tarvittaisi, niin miksikäs ei.
Harmillista vain, ettei kyseinen järjestely toimisi todellisessa maailmassa. Da, da? - konstit?
??? kirjoitti:
Ehkä olisi parasta, että jokainen on tekemisissä vain itsensä kaltaisten kanssa. Vammaton vammattoman kanssa, kehitysvammainen kehitysvammaisen kanssa, liikuntarajoitteinen toisen liikuntarajoitteisen kanssa, kuurot keskenään jne.
Kaikki ymmärtäisi toisiaan, ei tulisi mitään ylemmyys/alemmuuskonflikteja. Jos kerran vammaton ei voi koskaan ymmärtää vammaisen oloa ja eloa ja kokemuksia, niin pysytään sitten erillämme. Olisiko hyvä idea? (tahallista provosointia keskustelun herättämiseksi)Mitkä on ne keinot millä näitä raja-aitoja kaadetaan?
Mitkä on ne lähestymistavat, jotka ovat sallittuja ettei tule väärinkäsityksiä?
Millä saadaan vammainen ja vammaton luottamaan ja uskomaan vilpittömyyteen toisiaan kohtaan?
Millä murretaan muurit?
Millä tavalla pitää lähestyä? - Dr. Jekyll
konstit? kirjoitti:
Mitkä on ne keinot millä näitä raja-aitoja kaadetaan?
Mitkä on ne lähestymistavat, jotka ovat sallittuja ettei tule väärinkäsityksiä?
Millä saadaan vammainen ja vammaton luottamaan ja uskomaan vilpittömyyteen toisiaan kohtaan?
Millä murretaan muurit?
Millä tavalla pitää lähestyä?Jos kaksi ihmistä kohtaa ja heidän elämänarvot ovat suunnilleen samat niin se on mielestäni aivan sama, että onko toinen vammainen tai ei.
Sitä, että vammainen tai muuten sairas tai poikkeava ihminen olisi täysin samalla viivalla tässä yhteiskunnassa "terveiden" kanssa ei tule tapahtumaan, mutta yksilötasolla se voi onnistua.
Pitäisi vain muistaa, että kaikki me ollaan ihmisiä. - ATDT'2
??? kirjoitti:
Ehkä olisi parasta, että jokainen on tekemisissä vain itsensä kaltaisten kanssa. Vammaton vammattoman kanssa, kehitysvammainen kehitysvammaisen kanssa, liikuntarajoitteinen toisen liikuntarajoitteisen kanssa, kuurot keskenään jne.
Kaikki ymmärtäisi toisiaan, ei tulisi mitään ylemmyys/alemmuuskonflikteja. Jos kerran vammaton ei voi koskaan ymmärtää vammaisen oloa ja eloa ja kokemuksia, niin pysytään sitten erillämme. Olisiko hyvä idea? (tahallista provosointia keskustelun herättämiseksi)Minun liki kaikki kaverini, muutama läheinen ystäväni ja perheeni ovat vammattomia.
En alo luopua heistä jonkun halvan teorian vuoksi, ettei muka vammattomat ja vammaiset voi tulla toimeen keskenään.
Yhtä hyvin voisit sanoa, etteivät tummaihoiset ja vaaleat, lihavat ja laihat, voisi tulla toimeen keskenään. Ei niin kuitenkaan ole, ainakaan useimpien kohdalla.
- tuttu tunne
Ikä tulee auttamaan tuohonkin vaivaan, nainen kun täyttää 40 alkaa hän ajatella monista asioista erilailla, sekä itsestään että suhteestaan toisiin ihmisiin.
- Grippled
Ketjun aloittaja, pidä linjasi loppuun saakka, siinä ei ole mitään outoa tai väärää. Niin terveet kuin vammaisetkin ovat tänäpäivänä heikolla itsetunnolla varustettuja ihmisiä. Varsinkin vammaiset kitisevät kuin pikkulapset, pitäis saada sitä sun tätä, eivätkä tee asian hyväksi juuri mitään ja perskeles, karpokin lopetti. Ei nykyäivänä tarvitse olle kovin kummoisella itsetunnolla varustettu, niin pärjää täällä pullamössö kansalaisten parissa. Sitten vielä vaaditaan toisten kunnioittamista ei jeesus kunnioitus pitää ansaita.
- Dr. Jekyll
Grippled kirjoitti:
Ketjun aloittaja, pidä linjasi loppuun saakka, siinä ei ole mitään outoa tai väärää. Niin terveet kuin vammaisetkin ovat tänäpäivänä heikolla itsetunnolla varustettuja ihmisiä. Varsinkin vammaiset kitisevät kuin pikkulapset, pitäis saada sitä sun tätä, eivätkä tee asian hyväksi juuri mitään ja perskeles, karpokin lopetti. Ei nykyäivänä tarvitse olle kovin kummoisella itsetunnolla varustettu, niin pärjää täällä pullamössö kansalaisten parissa. Sitten vielä vaaditaan toisten kunnioittamista ei jeesus kunnioitus pitää ansaita.
Oma pääkoppa on se suurin vihollinen ihmisen elämässä. Jos oman elämänsä rakentaminen olisi vaikka 70% kiinni omasta nupista ja muu 30% jää sitten ympäristötekijöihin ja muihin ihmisiin yms. niin kuitenkin monessa tapauksessa se päänuppi kääntää asian niin, että se 30% on paljon määräävämmässä tilassa.
Siksi onkin hienoa, että jotkut vaikeuksistaan huolimatta saavuttavat elämässään sen tason, jossa voivat edes hetkittäin olla tyytyväisiä.
Jos joku tajusi tästä mitään niin hyvä.
- Elisama
Mistä sinun nyt tulisi päästä yli.
Sinulla on hyvä itsetunto ja muutenkin mielestäni oikeat asenteet.
Tietysti siinnä on korjaamista jos annat vaikutelman ylimilisyydestä. - ATDT'2
Minäkin kuvittelin olevani ylimielinen, kunnes tajusin lopulta, että kyse olikin defenssistä. Suojelin siis itseäni maailmalta uskottelemalla itselleni ja muillekin, etten hyväksynyt niin monia.
Kyse taisi olla siitä, että niin moni ei hyväksynyt minua, että suojauduin "tyhmemmiltä" varmuuden vuoksi etukäteen. Ei tulisi sitten pettymyksiä.
Sen sijaan tuo, ettei välttämättä halua olla tekemisissä enemmän vammaisten kanssa, on jotenkin ymmärrettävää. Esim. minä (mies, 30 v.) haluaisin elämänkumppani, joka ei olisi hoitaja, mutta joka ei myöskään olisi hoidettava. Siis että voisi olla tasapainoinen suhde.
Enkä minä pahastu, jos saan apua tai annan sitä, mutta tarkoitan sitä, ettei joku toinen ole kokonaan autettava, kun minäkään en ole. että en minäkään itseäni paljon vammaisempien seuraan halua hakeutua. Jos jostain syystä "joudun" hakeutumaan vammaisempien seuraan, niin se kyllä sitten näkyy ahdistuneisuutena
- muitakin ryhmiä
joilla on ongelmia. Pitääkö ihan väkisin vääntää kaikesta ongelma, vamma, vamma, vamma...
- Dr. Jekyll
muitakin ryhmiä kirjoitti:
joilla on ongelmia. Pitääkö ihan väkisin vääntää kaikesta ongelma, vamma, vamma, vamma...
Mutta onko niin suuria? Kerro rohkeasti omasi niin ties vaikka osataan suhteuttaa se vamma, vamma, vamma oikein.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra lupasi Suomen kansalle 1 euron bensaa, hinta nyt 2 euroa
Vasemmistolaisen Marinin hallituksen aikana bensa ei maksanut kuin 1,3 euroa litralta. Ministerin pitäisi perustuslain m4186067- 855406
Rakkaalle miehelle
Terveiset rakas. Ikävä on edelleen. Suru valtaa sydämen, kun en saa lähestyä sinua. En saa vastauksia, en soittoa, viest484414- 523961
- 603818
SDP:n kansanedustaja Nazima Radmyar uhriutuu somessa saamistaan viesteistä.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011854410.html Miksi Razmyar ei kestä kansan palautetta oikean kansanedustajan tavo1823492Muistatteko kuinka Marinin hallituksen aikaan kansalaisilla oli varaa kuluttaa?
Tavallisella perheelläkin oli rahaa käydä sääännöllisesti ravintoloissa syömässä, koska vahvat ammattiliitot olivat neuv1193244Vasemmistolainen valehteli jälleen - Purra tai persut eivät luvanneet "euron bensaa"
Väite "euron bensasta" on ensisijaisesti poliittisten vastustajien käyttämä puhdas vale. Persut kyllä kampanjoivat näky643220Vasemmistohallitus palauttaa hintasääntelyn, esim. bensalitra vain 1e.
Tuleva vasemmistolaisista koostuva hallitus ottaa käyttöön vanhat hyvät keinot pitää hinnat kurissa. Tähän tarkoitukse33046- 432289