Tätä elämisen tuskaa on nyt koettu riitämiin. Tähän tulee muutos.
Meinaan ostaa moottoripyörän.
Sellaisen papattavan mallin, jolla ei keulita.
Pyörää on jo käyty netissä salaa ihailemassa.
Kosteita unia on jo nähty, mikäli se tällä iällä sallitaan...
Kesäkuussa lataan tililleni rahaa ja pyörän selkään leirintävälineet.
Annan nuoremmalle tyttärelleni talon avaimet ja käännän pihaltani sinne asvalttitielle.
Teitä riittää joka suuntaan, enkä tiedä misssä aamulla herään...
Tiedän että moni pudistelee päätään.
50 äijä, niukalla ajokokemuksella lähtee kohti tuntematonta.
Se on kuitenkin joskus kohdattava.
Ehkäpä reissulta tarttuu mukaan kiva surinasussu..
Ken tietää. Mukaan voi vielä ilmottautua.
Mitä sinä aiot tehdä kesällesi/elämällesi?
Meinaan ostaa moottoripyörän.
Sellaisen papattavan mallin, jolla ei keulita.
Pyörää on jo käyty netissä salaa ihailemassa.
Kosteita unia on jo nähty, mikäli se tällä iällä sallitaan...
Kesäkuussa lataan tililleni rahaa ja pyörän selkään leirintävälineet.
Annan nuoremmalle tyttärelleni talon avaimet ja käännän pihaltani sinne asvalttitielle.
Teitä riittää joka suuntaan, enkä tiedä misssä aamulla herään...
Tiedän että moni pudistelee päätään.
50 äijä, niukalla ajokokemuksella lähtee kohti tuntematonta.
Se on kuitenkin joskus kohdattava.
Ehkäpä reissulta tarttuu mukaan kiva surinasussu..
Ken tietää. Mukaan voi vielä ilmottautua.
Mitä sinä aiot tehdä kesällesi/elämällesi?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Vaan etpä ole ainoa viiskymppinen, joka haikailee moottoripyörästä. Vasta viisikymppisellä on semmoiseen ylellisyyteen oikeasti varaa. Ja nyt viimeistään pitää unelmat toteuttaa. Ei sitä tiedä, milloin kuolo tai atsalea korjaa. Vai oliko se dementia...
Minäkin odotan jo kiihkolla kevättä. On vaan hieman vähemmän vaaralliset suunnitelmat. Mökkipuutarhan uudistusta suunnittelen, tuskin maltan odottaa että multa lämpiää:)
mutta mitä olisin halunnut tehdä vaan uskallus puuttunut.
Olisin halunnut olla onnellinen hevosen omistaja, moottoripyörän omistaja, laskuvarjohyppääjä, syvänmeren sukeltaja, pianisti jne.
Päädyin kuitenkin tavalliseksi lattajalka tallaajaksi.
Vielä on kuitenkin kesää ja elämää jäljellä, kenties joku poimii minut vielä edes polkupyöränsä tarakalle ennenkuin oma pyöräni vaihtuu rollaattoriksi palvelutalon käytäville.
Asennetta! Tässä mittarissa on tuskin enää monta kymmentä vuotta. Voi olla että vaan vuosia. Ehkä vain tämä kesä...
Kohdaltani alkaa suoritteet olla hoidettu lasten osalta.Vanhempi pärjää jo omillaan, nuoremmalle ostan toukokuussa sellaisen leipurinhatun.
Hän valinnee armeijan tai yliopiston.
Mutta se on hänen valintansa.
Minun valintani voi olla myös kohtalokas.
Mutta se on valinta.
asia toisinpäin:
Minä poimin siihen oman pyöräni tarakalle joka voi olla myös kohtalokas.
Tein kerran niin - poimin nuoruuden ystäväni pyöräni kyytiin valovuosia sitten ja sakot pätkähti, heh.
Minulla on vielä tallessa, sellainen keltainen.
Hieman on ottanut hometta, kuin tässä itsekin...
Siihen aion majoittua, solisevien vetten tykö, missä autereinen aurinko ei käy kuin hetken taivaanrannan katveessa.
Tosiasiassa pe-se on kipeänä muutaman tunnin ajamisesta. Itikat meinaavat syödä elävältä.
Teltassa syön kylmää hernekeittoa purkista ja katselen nahistunutta miestenlehteä, jossa nuoret naiset pyllistävät kauniisti...
että lycka till - la dolce vita.
Mutkaisia nimismiehenkiharoita. Siff Colan merkillä varustettua kioskia, jossa miehet pulputtavat II tolpan olutta.
Haluan karauttaa tanssilavan pihalle, jossa musiikki taukoaa.
Eino Grön tulee juttelemaan ja haluaa istua pyöräni selkään.
Neontussilla kirjoitan nimmarini vaahtokumirintaan kuin nuorten miesten kiiltävään kaljuun...
Eelis Tahvanaisen sekatavarakaupassa.
Pihalla on vielä hevospuomi ja kaupassa maksetaan vielä markoilla.
Ostan kyrönmakkaraa palasen ja lirtan maitoa, minkä Eelis myy pussissa.
Kenkälankkia ja laatikon Saimaata, vaikka en poltakkaan.
Eelis tulee pihalle saattamaan ja vertailee pyörääni IC malliin vuodelta 1956.
Eroamme ystävinä.
Kurvaan Gulfin pihalle.
Lippahattuinen mies käy letkun varteen.
Superia vai tavallista?
Pyydän superia.
Aseman hoitaja laittaa nortiksi ja kyselee mistäkaukaa pärinäpoika on lähtennä...
Kerroin olevani etsimässä itseäni ja lohduttomasta tulevaisuudesta.
Lohduttomuudesta kertoo hoitaja myös omalta osaltaan ja näyttää kaksikymmentä vuotta sitten Syvärillä saanutta sotavammaansa.
Kerron siinä hieman lähemmistä vuosikymmenistä.
Bentsiinimies katsoo minua kovin oudosti.
Kun kaasutan sinisen savun jälkeeni, lasin takana koppalakkinen mies tarttuu bakeliittiluuriin.
- Haloo, onko keskus? Täällä Kuikka Gulfilta.
Saanko komisariolle...
Seisoo Jortikkalan risteyksestä vasemppaan kätteen..
Harmaapukuinen poliisi, jolla on valkoinen lakinpäällys.
Liikkuvat!
- Ajokortti ja rekisteriote, ja sanokaa Huugo. Ulospäin.
Tein töitä käskettyä.
- Ottakaa tuo hökötys pois päästänne ja nouskaa pois pyörältä.
Helvetti.Pakko kai se on.
- Mikäs teidän ammattinne on? Oletteko irtolainen?
Kerroin olevani ikäkriisinen insinööri 50 ja päättänyt vain lähteä tutkimaan itseäni.
Mistä olen ja mihin tie vie.
- Jaahah, että oikein Insinööri.
Kolehmainen, tuohan ne raudat...
Pyydän ymmärrystä, olen pelkkä turisti.
Katsoin vain internetistä hiljaisen kylätien, missä laulut ei turhaa raikaa...
- Kolehmainen, soita radiopuhelimella myös eläinlääkärille. Kunnanlääkäri on kalassa.
Voi miksi minun pitikin katsella niitä Harleyta verkkoyhteisössä...
Vaikka pyörä on vielä ostamatta. Sekit lunastamatta.
Tätä se teettää... kuume.
Olisko mummoja tarakalle?
Päivätty 14.6.1967.
Yllemainutulle Insnööri Handelle tulee merkityksi 18 päiväsakkoa a´ 4mk 16 penniä.
Liikuvan Poliisin havainnon mukaan, edellämainittu kuljetti Jawa merkkistä moottoripyörää huomattavalla nopeudella hiekkatien kurvissa.
Hän ei menettänyt ajoneuvonsa hallintaa tilanteessa kuitenkaan.
Mutta raskauttavaksi asianhaaraksi tulee että syytetty nauroi/vähätteli tilanteen jälkeen polisiiupseerin käskyjä.
Mistä häntä rangaistaan.
vielä menneisyydessä! Ja kyllä minun on ainakin käytävä töissä jotta työnantaja lataa rahaa tililleni.
Rahan kanssa.
Ella mummoni oli köyhistä köyhin. Kituutteli niukalla kansaneläkkeellä hautaansa saakka. Uskovainen ihminen.
Mutta se tarinanpaljous.
- Köyhä mie oun, mutta Jumala on antanu miulle hyvän mielikuvan (mielikuvituksen).
Kas siinä lähimuistin antamaa tietoutta.
Hieno suunnitelma, Hande! Itseäkin pyörä kiinnostaisi, kuten montaa viiskymppistä kaverianikin. Pojalle ostin pari vuotta sitten kevarin ja sitä olen isolla parkkipaikalla pari kertaa pruuvannut. Kevarin ostin pojalle, pojan sitä halutessa tietysti, mutta myös koska ajattelin, että jos poika saa aikanaan mieleensä viisikymppisenä pyörän hankkia, on oppinut pyörällä ajamaan ja on sitten alitajunnassa tuo pyörällä ajo. Sieltä se on sitten helpompi hakea. Kokemusta itsellä kun ei ole kuin moposta, autojen lisäksi.
Itse kuulun niihin, joiden kantti ei kestä. Yksinkertaisesti, en uskalla liikenteeseen pyörällä. Havaintoni autolla liikkuessa on, että pyöriä ei humioida tarpeeksi liikenteessä. Poikani havainnot ovat samanlaisia, parina kesänä hänelle on kertynyt monenlaisia kertomuksia.
Voisi olla, jos maalaamasi viiskytluku tulisi takaisin pyörän kanssa, ehkä hankkisin. Siksi hienot muistot tuli maalailustasi mieleen. Kirjoitustasi lukiessani tunsin kuuman auringon, pikkukivet paljaitten jalkapohjien alla ja tunsin sen oikean jäätelömaun suussani, sen jäätelön, joka todella maistui joltain! Brita Koivunen lauloi Katinkaa!
Itse aion repäistä omalla tavallani, minun elämässäni sekin on repäisy! Aion lähteä kiertämään Italiaa reppu selässä paikallisbusseilla ja junalla. Odotan mukavia fiiliksiä minäkin. Italiassahan on maailman parasta jäätelöä! Näkee siellä hienoja pyöriäkin ja niitä tyylikkäitä skootterilla ajavia naisia! Näkee kauppahalleja ja kylissä talon edessä istuvia mustapukuisia vanhoja naisia. No fiilistelyt sikseen.
Hyviä pyörämatkoja sinulle, Hande!
Enhän tiedä, tuleeko tästä totta. Saattaa jäädä unelmiksi.
Käy kuin siinä vanhassa tarinassa.
Vaari täytti 80v.
Mitäpä lahjaksi?
-Ostetaan televisio.
-Eikä osteta, eihän se mitään nää.
-Ostetaan radio.
-Eikä osteta, eihän se mitään kuule.
No, ostettiin mopo.
ja muistella. Minun setilläni oli motskarit, toisel
oli BMV,ja nuoremmal kakspuolikas JAVA. Kyllä oli
hienoo päästä kyytiin;) Eikä sillon ollut kyytiläisellä mitään kypärää, se tuntu vähän ilkeeltä ku otsatukka hakkasi otsaan. Ei se mitään sen ilon rinnalla;) Se oli sillo nuoren tyttönä.
Naisen rinnat painuivat miehen mustaa nahkatakkia vasten.
Jalat sivusivat miehen jalkoja.
Jalat olivat vastaanottavan auki.
Puuvillahousuihin tuli pieniä pisaroita.
Miehen viisari näytti Jawan tangosta sivusuuntaan.
Ei ollut ihme että moottoripyörään tuli käyntihäiriöitä.
Pyöräkin piti sammuttaa...
Ainakin on tullut pärrättyä viime vuosina tien päällä ja mikä parasta: prätkän selässä haistaa kevään ja kesän tuoksut paljon paremmin kuin umpinaisessa autossa. Joskus tosin toivoisi, ettei kaikkia haistaisi, sillä seluloosatehdas ei haise vain rahalle.
Vaarallista tuo pärtsärin elämä on kuitenkin, koska jotkut älykääpiöt autoilijat ajavat liki kiinni takapyörässä. Prätkä kun pysähtyy neljännesmatkalla autoon verrattuna joten pitäisi olla paljon suurempi turvaväli. Silloin olisi paljon nautinnollisempaa prätkän selässä.
Kyllä prätkällä pääsee eikä tienpäällä ratsioissa tarvitse edes aina näyttää ajokorttia. Riittää kun nostaa visiirin ylös. :)
Kivat Sinulle! Ja ko vetäset sitten sen RAUTA PERSE- AJON !! JOHAN nostan lippua ja helemaa ja ...On sulla sitten se sivu vaunu? Sie siell istut ja otat Wiskyä (Jos H ei ole vielä kieltänny), ja mitäs sitten , myö männään vaan!!!Olisko suunta toivomuksia????
Mie jo kaks kessee oun ajellu. Ostin (halavalla) semmosen pelin jolla piäsöö sorateillähi. Ensimmäisenä kesänä 10000 km, viime kesänä 7000. MP-kortin sain kaupan piälle kun hankin autokortin Karttuselta 1975. Vaikka olihan miulla jo sillon mopo ja kaverilta lainasin joskus IC-planetan. Ens kesänä lähennii käymään Suarenmualla. Tiijä vaikka tulisit vastaan.
Elä helevetissä!
Paljo oot hurruutellu mänemään.
Muuna työnäkö sie persiitäs rassauvut satulan piällä?
Siehän oot männy jo hoi kotvilleen.
Suatana, sumusena iltanaha tuo männöö näkymättömii.
Hevon persiissee...
Siinä ne vuan on kerrääntynnä nuo kilometrit. Suomen reissun oun kahesti heittännä, siinä on tullu yli 2000 km kummallai kerralla. Ja tiälläi lahen toisella puolta oun kierrelly paikkoja ja yöpynnä retkeilymajoissa. Töissähi on lämpimillä ilimolla käynä, sinnehi on 100 km yhteen suuntaan. Vuan viime kesänä oli jalakorätit koko ajan märkinä!