Eläinten sielu

Eikö Buddhalaisuudessa uskota sieluun. Voiko sekin kadota?

Papalakana kirjoitti:

Eikö Buddhalaisuudessa uskota sieluun. Voiko sekin kadota?

Kaikki katoaa.. sä et ole nyt sama kuin eilen. Sun keho, ajatukset ja tunteet vaihtelee koko ajan. Ei ole mitään sellaista pysyvää henkistä minää, joka siirtyisi elämästä toiseen. Se mikä siirtyy edellisestä elämästä on taipumukset. Jos sä pienenä vaan ajattelit ja olit hiljaa, niin oot ollut ehkä edellisessä elämässä filosofi.. ja jos sä olet nyt koko ajan ylpeä, niin ehkä meet jumalten maailmaan seuraavaksi, tai synnyt sellaiseen paikkaan missä ei ole paljon ihmisiä, jonnekki Siperiaan. :D

Mielisairaaloista löytyy ihmisiä jotka elävät jo nyt nk. nälkäisten henkien maailmassa ja erilaisissa helveteissä. Ei fyysisesti, mutta psyykkisesti. Jos mieli on jo nyt täysin paranoidissa tilassa, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen kun keho ei enää ole rajoittamassa?

Sitten on ihmisiä, jotka ovat vuosikymmeniä käyttäneet jatkuvasti erilaisia päihdyttäviä aineita: viinaa, lääkkeitä, lasinpesunestettä, imppausta...Kyllä sillä täytyy olla vaikutusta seuraavaan elämään, että on aina sekavassa tilassa. Mielestäni eläimeksi päätyminen ei ole lainkaan mahdotonta jos on tarpeeksi hämmentynyt mieleltään.
Jos vielä luottaa siihen, että syyn ja seurauksen laki toimii, niin silloin täytyy kysyä kuinka käy niille, jotka tappavat tai kiduttavat tässä elämässä toisia olentoja. Kaikesta jää jäljet varastotajuntaan, ja kuoleman jälkeen nuo asiat voivat nousta esille. Teurastajana työskentelevät ihmiset tappavat varmasti kymmeniä (kenties satoja) tuhansia eläimiä uransa aikana. Sellainen voi olla liian raskas taakka kannettavaksi.

Itsekin mielelläni ajattelen, että suurin osa ihmisistä syntyy uudestaan ihmiseksi. Mutta mistäpä sen tietää, mieli on rajaton ja voi samaistua mihin vain...

Shedrup Tenpel kirjoitti:

Mielisairaaloista löytyy ihmisiä jotka elävät jo nyt nk. nälkäisten henkien maailmassa ja erilaisissa helveteissä. Ei fyysisesti, mutta psyykkisesti. Jos mieli on jo nyt täysin paranoidissa tilassa, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen kun keho ei enää ole rajoittamassa?

Sitten on ihmisiä, jotka ovat vuosikymmeniä käyttäneet jatkuvasti erilaisia päihdyttäviä aineita: viinaa, lääkkeitä, lasinpesunestettä, imppausta...Kyllä sillä täytyy olla vaikutusta seuraavaan elämään, että on aina sekavassa tilassa. Mielestäni eläimeksi päätyminen ei ole lainkaan mahdotonta jos on tarpeeksi hämmentynyt mieleltään.
Jos vielä luottaa siihen, että syyn ja seurauksen laki toimii, niin silloin täytyy kysyä kuinka käy niille, jotka tappavat tai kiduttavat tässä elämässä toisia olentoja. Kaikesta jää jäljet varastotajuntaan, ja kuoleman jälkeen nuo asiat voivat nousta esille. Teurastajana työskentelevät ihmiset tappavat varmasti kymmeniä (kenties satoja) tuhansia eläimiä uransa aikana. Sellainen voi olla liian raskas taakka kannettavaksi.

Itsekin mielelläni ajattelen, että suurin osa ihmisistä syntyy uudestaan ihmiseksi. Mutta mistäpä sen tietää, mieli on rajaton ja voi samaistua mihin vain...

uskon kyllä samoin, että jos elää hyvin mielihaluihin kiintyneenä ja samalla muita (myös eläimiä) loukaten ja tuhoten niin varmasti voi kehitys hidastua ja vaikka mennä taaksekinpäin, ja on mahdollista että syntyy taas eläimeksi.
Mutta jos elää kuitenkin ns. normaalin elämän, ei eli ei tee mielinmäärin pahaa ja sydämestä löytyy myös myötätuntoa, niin en usko että olisi kehityksenkään kannalta mitään syytä syntyä enään eläimeksi. Totuus haluaa vain että kasvamme Totuuteen.
Mielisairauskaan ei ole välttämättä syy joutua syntymään takaisin eläimeksi, koska se voi olla hyvin tärkeä kasvunvaihe ja vanhan karman polttotapa. Silloin ihminen kärsii jo niin valtavasti, että myös oppii siitä jotain.
Mutta ehdottomasti hyvin vihaisaa ja pahaa elämää viettävä ja eläimiä väheksyvän voi olla tarpeellista syntyä itse eläimeksi.

shanti kirjoitti:

uskon kyllä samoin, että jos elää hyvin mielihaluihin kiintyneenä ja samalla muita (myös eläimiä) loukaten ja tuhoten niin varmasti voi kehitys hidastua ja vaikka mennä taaksekinpäin, ja on mahdollista että syntyy taas eläimeksi.
Mutta jos elää kuitenkin ns. normaalin elämän, ei eli ei tee mielinmäärin pahaa ja sydämestä löytyy myös myötätuntoa, niin en usko että olisi kehityksenkään kannalta mitään syytä syntyä enään eläimeksi. Totuus haluaa vain että kasvamme Totuuteen.
Mielisairauskaan ei ole välttämättä syy joutua syntymään takaisin eläimeksi, koska se voi olla hyvin tärkeä kasvunvaihe ja vanhan karman polttotapa. Silloin ihminen kärsii jo niin valtavasti, että myös oppii siitä jotain.
Mutta ehdottomasti hyvin vihaisaa ja pahaa elämää viettävä ja eläimiä väheksyvän voi olla tarpeellista syntyä itse eläimeksi.

En ole mikään Buddhalaisuuden tuntija,mutta olen pikkuisen lukenut Buddhan elämästä ja opetuksista.Hän opetti että ei ole mitään ihmisen ulkopuolella olevaa voimaa vaan kaikki voima on ihmisessä itsessään. Hän joka opetti että ei olemitään ihmisen ulkopuolela on korotettu jumalaksi seuraajiensa toimesta. Kummallista. Sitten näistä muutamista kirjoituksista olen saanut nyt sen käsityksen että aluperinkö ihmiset ovat olleet eläimiä matoja,hyönteisiä,koiria kissoja lehmiä. Ja sitten pitkässä uudestisyntymisen ketjussa syntyneet jossain vaiheessa ihmiseksi. Näinköhän on. uskon että ei ihmisillä sen kummenmin kuin eläimilläkään ole mitään erillistä "sielua" joka jatkaisi olemassaoloaan fyysisen kuoleman jälkeen
sellaisesta ei kertakaikkiaan ole mitään todisteita, päinvastoin ei kukaan kuollut ole tullut kertomaan kuulumisiaan.

shanti kirjoitti:

uskon kyllä samoin, että jos elää hyvin mielihaluihin kiintyneenä ja samalla muita (myös eläimiä) loukaten ja tuhoten niin varmasti voi kehitys hidastua ja vaikka mennä taaksekinpäin, ja on mahdollista että syntyy taas eläimeksi.
Mutta jos elää kuitenkin ns. normaalin elämän, ei eli ei tee mielinmäärin pahaa ja sydämestä löytyy myös myötätuntoa, niin en usko että olisi kehityksenkään kannalta mitään syytä syntyä enään eläimeksi. Totuus haluaa vain että kasvamme Totuuteen.
Mielisairauskaan ei ole välttämättä syy joutua syntymään takaisin eläimeksi, koska se voi olla hyvin tärkeä kasvunvaihe ja vanhan karman polttotapa. Silloin ihminen kärsii jo niin valtavasti, että myös oppii siitä jotain.
Mutta ehdottomasti hyvin vihaisaa ja pahaa elämää viettävä ja eläimiä väheksyvän voi olla tarpeellista syntyä itse eläimeksi.

Oma käsitykseni buddhalaisista opetuksista on se, että ei ole mitään erityistä voimaa joka varmistaisi että päätyisimme aina sellaiseen paikkaan jossa oppisimme tehokkaimmin. Muutenhan olisimme jo päässeet pois samsarasta. Buddhalainen näkemys lienee se, että ellei itse työskentele uutterasti, ei valaistu koskaan.

Mitä tekevät olennot helveteissä? Kärsivät, eivät muuta. Toiseen olomuotoon synnyttyään ei muista edellisiä elämiään ja ainut hyöty tuosta kärsimyksestä oli se, että tuon nimenomaisen kärsimyksen aiheuttaneet syyt ovat nyt kuluneet loppuun. Tuskinpa mieli on siitä jalostunut, ihmisenä on aina paremmat mahdollisuudet kehittyä kuin eläimenä tai muissa alemmissa maailmoissa.

Jos toimii negatiivisesti, niin seuraavassa elämässä ei itsellä kenties ole niin paljoa kapasiteettia kuin nyt. Mutta en usko että tuossa olisi mitään opetustarkoitusta takana - huonojen asioiden tekeminen aiheutuu tietämättömyydestä ja lisää sitä, niinpä automaattisesti syntyy heikompiin olosuhteisiin, ja on vielä taipuvainen jatkamaan noita negatiivisia taipumuksiaan. Syöksykierre, siis.

Se, että tunnistaa olevansa valaistunut ja ei tunnista olevansa valaistunut ovat vain mielen kaksi tapaa nähdä asiat, ilman arvo/moraalipainotuksia. Tällä hetkellä olemme keskittyneet jälkimmäiseen...