Lapsenhan pitää aina uskaltaa kertoa vanhemmalleen kaikesta mieltä painavasta tai nostavasta!
Muistan itse meinaan omasta nuoruudestani sen, että monestakaan arkisesta asiasta en ihan heti välttämättä uskaltautunut äidilleni kertomaan tai hänen kanssaan puhumaan.. esim. kuukautisten alku jne. Äitini hoksasi sen asian ilman minunkin sanomistani.. onneksi! Sillä olin pikkuisen hädissäni asian kanssa, kun en "kehdannut" äidille asiasta puhua jne.
Ja sehän on aivan kauheata lapsen näkökulmasta katsottuna!! Tukea haluaisi, muttei uskalla sitä pyytää...
Isän kanssa meillä ei sitten mistään tunteista olekaan puhuttu. Isä on kuin perseelle ammuttu karhu.. joka ei itsekään osaa pyytää kaipaamaansa tukeä, vaan ärähtelee muille, kun on itse niin katkera ja yksinäinen. Eikä myönnä edes sitä.(?) Rakastan isääni nyt! Mutta muistan hyvin, miten vaikeata hänen kanssaan oli kasvaa nuorena saman katon alla. Kun vieläkin, jos menen kylään vähän pidemmäksi aikaa.. niin saattaa oloni vaivautua siitä, mitenkä vähän asiat ovat hänen kohdallaan muuttuneet parempaan päin? Toivoisin, ettei hänen aina tarvitsi vetäytyä sen kylmän ja ankaran -isän rooliin, vaan ottaisi syliin, halaisi ja sanoisi kuinka kaikki tulee menemään hyvin ja että sinusta tulee vielä jotakin isona, jotakin kaunista ja ihanaa!
Nuori kaipaa ennen kaikkea KANNUSTUSTA! Jos oma vanhempi tyrmää ja tuomitsee, niin ei voi lapsellakaan asiat hyvin mennä/olla.
TUNNETKO OMAN LAPSESI, joka kasvaa..?
Vanhempansahan oppii kyllä tuntemaan!! Mutta kasvava nuori saattakin sitten olla aivan eri asia.
Pitää olla rohkea ja mennä lastaan lähelle ja ottaa kiinni/rutistaa ja sanoa: MINÄ RAKASTAN SINUA. Lapsi tuskin kieltää sitä sinulta, vaikka voikin joskus yrittää torjua sanallisesti huolestuneet katseesi ja kysymyksesi tai muut arkipäivän tekosi jne.
Kaikkihan siinä samalla kasvavat, ei ainoastaan lapsi yksin. 8)
Eipä tässä muuta.
Yritän itse olla kaikkea muuta, kuin mitä omat vanhempani. Vaikka heitä rakastankin.. sillä, monesta asiasta saan heille olla kiitollinen jne.
RAKASTAKAA JA KUNNIOITTAKAA TOISIANNE!
Muistan itse meinaan omasta nuoruudestani sen, että monestakaan arkisesta asiasta en ihan heti välttämättä uskaltautunut äidilleni kertomaan tai hänen kanssaan puhumaan.. esim. kuukautisten alku jne. Äitini hoksasi sen asian ilman minunkin sanomistani.. onneksi! Sillä olin pikkuisen hädissäni asian kanssa, kun en "kehdannut" äidille asiasta puhua jne.
Ja sehän on aivan kauheata lapsen näkökulmasta katsottuna!! Tukea haluaisi, muttei uskalla sitä pyytää...
Isän kanssa meillä ei sitten mistään tunteista olekaan puhuttu. Isä on kuin perseelle ammuttu karhu.. joka ei itsekään osaa pyytää kaipaamaansa tukeä, vaan ärähtelee muille, kun on itse niin katkera ja yksinäinen. Eikä myönnä edes sitä.(?) Rakastan isääni nyt! Mutta muistan hyvin, miten vaikeata hänen kanssaan oli kasvaa nuorena saman katon alla. Kun vieläkin, jos menen kylään vähän pidemmäksi aikaa.. niin saattaa oloni vaivautua siitä, mitenkä vähän asiat ovat hänen kohdallaan muuttuneet parempaan päin? Toivoisin, ettei hänen aina tarvitsi vetäytyä sen kylmän ja ankaran -isän rooliin, vaan ottaisi syliin, halaisi ja sanoisi kuinka kaikki tulee menemään hyvin ja että sinusta tulee vielä jotakin isona, jotakin kaunista ja ihanaa!
Nuori kaipaa ennen kaikkea KANNUSTUSTA! Jos oma vanhempi tyrmää ja tuomitsee, niin ei voi lapsellakaan asiat hyvin mennä/olla.
TUNNETKO OMAN LAPSESI, joka kasvaa..?
Vanhempansahan oppii kyllä tuntemaan!! Mutta kasvava nuori saattakin sitten olla aivan eri asia.
Pitää olla rohkea ja mennä lastaan lähelle ja ottaa kiinni/rutistaa ja sanoa: MINÄ RAKASTAN SINUA. Lapsi tuskin kieltää sitä sinulta, vaikka voikin joskus yrittää torjua sanallisesti huolestuneet katseesi ja kysymyksesi tai muut arkipäivän tekosi jne.
Kaikkihan siinä samalla kasvavat, ei ainoastaan lapsi yksin. 8)
Eipä tässä muuta.
Yritän itse olla kaikkea muuta, kuin mitä omat vanhempani. Vaikka heitä rakastankin.. sillä, monesta asiasta saan heille olla kiitollinen jne.
RAKASTAKAA JA KUNNIOITTAKAA TOISIANNE!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.