Onko rakkautta

on rakkautta ja toisista välittämistä,ihmiset vetoavat aina kiireisiinsä.Kerran tullaan portille jossa ei ole kiirettä,siellä maallinen rakkaus enää ei auta ketään. Kiitos puhuttelevasta tekstistä.
T:Jokke

Tuttuja on mietteesi ja huomaan usein itsekkin niiden parissa aikaani viettävän.
Vastaus kysymykseesi lienee että kyllä on olemassa pyyteetöntä ja aitoa rakkautta lähimäisiä kohtaan.
Se että kokee riittämättömyyttä ja ettei ihan aina ja kaikille huono osaisille voi, eikä aina edes tahdo olla niin hyvä kun voisi. Lienee myöskin totta.
esim. alkoholisteja en pidä niinä henkilöinä joita kovin helposti lähtisin henkilökohtaisesti auttamaan, olkoon vaikka kuinka sairaita.
se että apua vaaditaan ja velvoitetaan vie siltä aina sen vapaa ehtoisuuden ja hyvyyden jota antaessa normaalisti voi ja on oikeutettu tuntemaan.On eri asia olla tukemassa järjetelmää jolla myöskin alkoholisteja autetaan, sen voin hyväksyä, mutta pääsääntöisesti en vähiä voimiani mene antamaan heille. paljon suuremmassa avun tarpeessa on ihmisiä, joille annettu apu ei ole tuuleen kylvämistä.
Kävin tuossa alkukuusta Intiassa ja vaikka autoin hyvin monin tavoin sielläkin kohtaamiani huono osaisia, niin kovin olin kynnetön heidänkin elämänsä tuskaan ja puuteeseen.
Sen kuitenkin olen oppinut että jos kovasti murehdin maailamn tuskaa niin teen itseni kovaksi muiden avustamiselle. sitä en soisi ja siksi en edes kuvittele että olisin jotenkin parempiosainen ja siten velvollinen muita auttamaan. jos siis autamme on sen tultava ilman tuskaa ja velvollisuutta. Kun tarinani päättyy ei maailma siittä kummene.