Emme veljeni kanssa ole "palkallisia" omaishoitajia, mutta muuten kotihoidon kanssa olemme hoitaneet dementoituvaa äitiämme monta vuotta.Miten olette toimineet kun ihmiselle pitää kertoa nyt olevan muutto hoitolaitokseen. Vaikeata tulee kun jokaiselle on oma koti tärkeä tietenkin.Vuokratalo menee remonttiin puoleksi vuodeksi eikä häntä voi heitellä edestakaisin... pitääkö vaan kovettaa itsensä?
Äitimme hoitajat
sisarukset
101058
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä samassa tilanteessa, nyt äiti on vuodeosastolla, eikä enää ole mahdollista kotiin paluu.
Äiti on dementoitunut jo niin, että ei tunne omaa kotiakaan kodiksi, mutta kun ei ole saanut paikkaa ympärivuorokautiseen hoitoon joutuu odottamaan nyt osastolla sitä paikkaa, ties kuinka kauan.
Tätä paikkaa on odotettu jo yli kolme vuotta ja taatusti on "muutama" hypännyt äidin yli, minä kun olen hoitanut tähän asti häntä ja tuolla ovat tietoisia siitä, niin eivät ole piitanneet koko hakemuksesta *niin väärin*
Minullakin on edessä kertoa äidille, että kotiin ei enää voi tulla, on se vaikea paikka niin kerrottavalle, kuin kertojallekkin, mutta se on vaan osattava kertoa niin, että ei loukkais häntä *vaikeaa*
Olen hoitanut miestäni kymmenen vuotta, vähän ylikin.
Siinä urakassa on selkä mennyt huonoon kuntoon ja muutenkin alan olla romuna.
Miehelle on kauhun paikka jos puhutaankin laitokseen menemisestä.
Suuren houkuttelun jälkeen hän on hyväksynyt vapaapäiväni ja mennyt hoitoon.
Hän on henkisesti hyväkuntoinen, muisti pelaa ja on ajan tasalla, ajoittaisia sekavuustiloja lukuunottamatta.
Näkee ja kuulee joskus harhoja, unet jäävät jotenkin päälle, ei eroita mikä on unta ja mikä todellista.
Minulle on hyvin tuskallista kertoa että tarvitsisin ainakin lisää vapaata, hän reagoi siihen niin voimakkaasti.
Käy sääliksi kun ihminen haluaisi olla omassa kodissaan mutta se on kiinni minun jaksamisestani.
miksi pitäisi selittää niille, jos ovat dementoituneet, jos eivät esim tunne kotiaan jne,,
Pian ne sinne laitokseen sopeutuvat !
hänelle, että sinä tarvitset levätä välillä, jotta jaksat paremmin hoitaa häntä, muuten hän joutuu kokonaan laitokseen jos sinun kunto pettää.
Kannattaa pitää lakisääteiset vapaat ja tarvittaessa niitä voi pidentää ihan tarpeen mukaan.
Omasta kunnostaan moni tinkii ja säälistä hoidettavaan, mutta tosiasia on, että kun omasta kunnostaan pitää huolta, niin jaksaa hoitaa paremmin omaistaan!
jos ei tunnista enää kotiaan eikä läheisiään.
Luulisin että silloin ei enää niin paljoa ikävöi.
Meillä ei niin ole, siksi juuri hoitoon vieminen onkin niin vaikeata.
Hän saattaa sanoa että minä rukoilen sinua, anna minun olla kotona.
Olen kyllä pitänyt minulle kuuluvat vapaat kaikesta huolimatta.
Mutta alkaa tuntua siltä että ne eivät riitä.
Selkä oireilee jatkuvasti, peloittaa koska se pettää kokonaan.
Eräällä omaisella oli vastaavia oireita ja vaskulaarisesta dementiasta oli kyse. Hän meni sitten toteamisen jälkeen nopeasti huonoksi ja kuoli kuukauden päästä.
Hän esim. oli lukevinaan lehteä, eikä enää osannut. Autolla eksyi tutuilla paikoilla. Paljastui, kun lähti sohjoon yövaatteissa. Ohikulkijat hälyttivät ambulanssin.
Omaisena voi olla ns. sokea hitaalle muutokselle. Tiesin jotakin olevan pielessä, mutta hän skarppasi lääkärille. Siinä loppuvaiheilla oli agressiivinen ajoittain.
On vaikea omaisena nähdä tai hyväksyä tosiasiat. Joku lapsista näkee, toiset vähättelee.
Montako mummua pitää löytyä hangesta, ennen kuin subjetiivinen hoito-oikeus tulee. Ja säännölliset neuvolatarkastukset. Olisi halvempaa kuin hoitaa loppuvaiheessa vuodepotilaita.
Vain todelliset ammatti-ihmiset näkevät näiden fraasien taakse. Edunvalvonta-asianajajat ovat kaukana todellisuudesta haastatellessaan vanhuksia, jotka osaavat fraasien avulla peitellä tilanteensa. Kun he alkavat elää elämää "olosuhteisiin nähden hyvin, lapseni hoitaa kyllä" ollaan jo melko varmasti muistihäiriötilanteessa. Kun kärpäset lentevät katossa (näköharha) ja naapuri kyttää ja varastaa, niin tarttukaa ihmeessä asioihin. Niin omaksi kuin vanhuksenkin hyväksi.
missä hän nyt fyysisesti asuu. Jos kyselette häneltä, hän todennäköisesti "luulee" asuvansa lapsuuden kodissaan. Se on aivan normaalia dementoituneelle.
Hän ei ehkä edes ymmärrä mitä remontti tarkoittaa, joten on turhaa rasittaa hänen ajatuksiaan. Monet dementoituneet elävät omassa lapsuudessaan ja jos menet heille kertomaan tällaisia asioita, he hätääntyvät suotta. Kuvittele, jos kertoisit 8-vuotiaalle lapselle, että koti remontoidaan ja hänen pitää yksin muuttaa muualle, niin hirveä hätähän siitä syntyy.
Lähdette ilman sen suurempia selityksiä palvelutaloon, olette siellä hänen kanssaan jonkun ajan ja sitten menette kotiinne. Todennäköisesti hän ei reagoi mitenkään. Hoitohenkilökunta on ammattitaitoista ja he osaavat nähdä, jos jotain levottomuutta on.
Voitte miettiä asiaa myös toisin päin: jos itse olisitte huonossa kunnossa, haluaisitteko rasittaa omia läheisiänne yli voimien? Ette. Se, että vanhukset eivät halua mennä vanhainkotiin, on pelkoa myöntää oma vanhuus. Kun te otatte ohjat käsiin, on heidän helpompi sopeutua, kasvojen menetystä ei ole, kun omaiset "määräsivät". Ja muutaman viikon kuluttua he ovat tyytyväisiä ja ihmettelevät kun eivät aiemmin keksineet muuttoa. Antakaa silloin heidän nauttia "omasta päätöksestään". Ja vierailkaa laitoksessa, mutta älkää olko siellä työntekijöitä.
Käytännössä koettu. Myös se vaihe, jollin mummo ihmetteli, että miksi sinä äiti täällä olet. Se vasta tiukka paikka onkin, mutta vain omaiselle, kunnes tajuaa, että mummo on siellä onnellisessa lapusuudessaan ja kaikki on hyvin. Joskus tämä elämä vain menee niin, että joutuu suvun vanhimmaksi, vaikka vanhin on vielä elossa, joskin lapsen tasolla. Onneksi useimmat dementikot ovat onnellisia olotilassaan. Itsekin tällaisten kokemusten jälkeen olisin mieluummin dementikko ja fyysiseti kunnossa, kuin liikuntakyvytön ja täysissä järjissä.
Mutta kun ei ole laitospaikkoja. Oma äitini oli isäni omaishoitaja ja kun isä oli sairaalassa ja toipui, niin äiti yritti epätoivoisesti saada hänelle laitospaikkaa, kun ei jaksanut hoitaa, mutta kotiin isä tuotiin, äidin vastusteluista huolimatta.
ei olekkaan niin vaan saatavilla hoitopaikkoja vaikka talon tyhjennykseen on 2 kuukautta aikaa.Taitaa olla jonossa "muutama" muukin,vaikka ensin sanottiin kaupungilla aina löytyvän joku paikka.Pakko löytyä.Kiitos kaikille hyvistä neuvoista.