Nopeasti kuluu aika
alas runot taas tipahti.
Vaan katoa ei runotaika
siispä jatketaan visusti.
Runot mukavasti lämmittää
hyväntuulen antaa.
Voi joskus vähän jännittää
kun runon tänne kantaa.
Turhaa se lie
kaikki omiansa luo.
Meille hauska tie
eteemme näin suo.
Kohta ystävänpäivä koittaa
heitä ystäviä, täällä on.
Runo kaunis säveltä soittaa
ei ykskään niistä mahdoton.
Miettimään ystävyys runoa
aikaa hetki vaan.
Aletaanhan punoa
iloa näin jaetaan.
♥ ♥ ♥
alas runot taas tipahti.
Vaan katoa ei runotaika
siispä jatketaan visusti.
Runot mukavasti lämmittää
hyväntuulen antaa.
Voi joskus vähän jännittää
kun runon tänne kantaa.
Turhaa se lie
kaikki omiansa luo.
Meille hauska tie
eteemme näin suo.
Kohta ystävänpäivä koittaa
heitä ystäviä, täällä on.
Runo kaunis säveltä soittaa
ei ykskään niistä mahdoton.
Miettimään ystävyys runoa
aikaa hetki vaan.
Aletaanhan punoa
iloa näin jaetaan.
♥ ♥ ♥
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ei toki ole turhaa
eikä lainkaan harhaa
nautiskella "runoista",
rupattelusta hauskasta.
Näin me tässä leikitään,
illan iloks` värkätään
sanat riimitellen,
siten leikitellen.
Saimme kunnon talven,
pihaan kunnon nietoksen,
maiseman niin valkoisen,
talvenriemut iloks`ihmisten.
Aika nopeasti etenee,
päivät koko ajan pitenee.
Kohta meille aurinkokin
loistaa kevään myötä
kirkkaammin.
Flunssa-aalto riesanamme,
nuhat, yskät kiusanamme.
Kestäkäämme vielä hetken,
kevättä näin odotellen.
Tästä tuli melko mahdoton,
mutta menköön, kun mentävä on.
Saunaa tässä odotellessa
pistin peräjälkeen sanoja.
Sun on mun sydämmein...
nyt laulu tää vain sulle soi
Suulasmies seminaariin kutsuttiin,
puhumaan ihmisten keskelle
esiintymään joukoille sankoille .
Paneeliinkin pyydettiin,
Istumaan edessä kaikkien,
joukkoon muiden suulaiden.
Kuluessa valitun juttelun,
arvosta sukupuolien,
mies joukossa pitkätukkaisten,
yksin huomasi jäävänsä,
miesten arvoja tukemaan,
ikimuistoisia puolustamaan.
Tunsi kuinka vihat leimahti,
F-naiset ihan pimahti.
Tulta syöksyi katseistaan,
kuumuutta suista somista.
Karvat siinä käpristyi,
selittäjän yksinäisen,
miehisten miesten puolustajan.
Kuumuus sen kuin lisääntyi,
tulta jo munille suunnattiin.
Jalkojaan ristiin veteli,
ainokaisiaan suojeli.
Auttanut ei se poloista,
miestä yksinäistä,
joukossa pitkätukkaisten.
Kuului kaksi kopsahdusta,
kolausta aika moista.
Vieri siellä lattialla,
munat kovaksi keitettynä,
ruoaksi nälkäisille,
ateriaksi tarvitseville.
Jo ryntäs naiset kateederille,
korokkeelle keskustelijoiden.
Himoissansa hihkuen,
voitostansa riemuiten
raastamaan arvomerkit miehiset
pololta puolustajalta.
Siinä syötiin miehen munat,
kovat kuin kanan munat.
Tulella vihan kuumennetut,
lämmitetty katsein somin.
Edessä miehen nöyrtyneen
lannistetun ihmisraukan.
Naiset aina kaiken saavat,
pimpsuihinsa pahat haavat
vauvoina jo i.lam-maissa,
jalat tylpät kiinalaissa.
"Jotta PÄÄSIS naimisiin!"
puolustavat alistetut
muinoin äidit, isoäidit,
pimpsuarvet, jalat tönköt.
Mies se astuu kengin hyvin.
asenteena usko syvin:
Mies on luomakunnan kruunu,
vaikka olis aivan UUNO.
Ruma saa vain olla MIES,
hällä välii, kukaties,
ulkonäköpaineet naisen
koti- taikka ulkomaisen.
Siis nainen kaiken saa,
naista vallan naurattaa!
Mies ei mitään tiedä mistään,
kunhan puhuu, tietämistään.
Minä olen Justiina
ukolleni kuulemma piina.
Vaan sanon sen sittenkin,
että..tuo viina!
Sen kertoi naapurin Annastiina!
ol sekottanut meijänkin ukon pään.
Ol Annastiinan luo mennyt änkeämään.
Oottakaas kun mä taas sen nään!
Mihis'se kaulin taas jäikään.
kaulin on kahvipirtissä
pystyssä oven pielessä
että vaan valitut miehet
joilla on siistit kielet
sinne pääsee ryyppäämään
nurkkakaapilla hyppäämään
muut pysyköön poisa
ne paistettaiskiin voissa.
onhan naisissa kaikenlaisia anusaagimeita,inhokkeja ja saalistajia, mutta niin on miehissäkin.
Petonaisia on, samoin petomiehiä.
Mutta molemmissa sukupuolissa on myös IHMISIÄ.
liekö jo tehtykin
siirretty munattomalle
pässiltä kivekset komeat
johan miestä kysytään
kahville pyydetään.
Jopas muuttui runon malli
tuli aikamoinen ralli
harmaa päivä varmaan saanut
muuttumaan nää runon laadut
uusi päivä kirkastaa
mielen, sitä ootta saa
reippaasti nyt seuraamaan
mäkihyppyä katsomaan.
Kummaa miten pimpsa saa
miestä suurta liikuttaa,
oma vaimo pitää olla
vaan kun mies on täysi nolla.
Vierasta kun kaukaakin
vaikka vielä hautaankin,
saatava on vaikka hiukan
pullostakin ottaa huikan.
Kielen lipevän niin saa
nuorempaa saa naurattaa
kertoa voi kotiolot
huonot ruuat, puheet nolot.
Johan siinä tunteet toisen
käänteet saavat aikamoisen,
syli lämmin toisen oottaa
makeaa se heille tuottaa.
Kotiin mennään vaimon luo
vaimo sanan,,kaksi suo,
miksi läksit, missä olit
johan nyt,teen apostolit.
Pakkasin jo uuden kassin,
mukaan otan rahat ja passin.
Palaan tai en ollenkaan,
nyt mä pistän tuulemaan
Jos vielä lorun kirjoittaisin
sitten laukkuni pakkaisin
aamusella aikaisin
matkani mä alkaisin
ei kaukomaille ollenkaan
Suomessa mä liikun vaan
viikon verran viettää saan
keskellä tään kauniin maan
serkkuni mä myöskin tapaan
jota nähnyt en oo juuri laisinkaan.
kirjeitä on paljon kirjoiteltu
toisillemme aina onnea toivoteltu
onpa mukava tavata viimeinkin
sitä monet vuodet jo toivoinkin.
Vieraalla koneella kirjoittelen
terveiset yst'ville l'hettelen
outoa on kyll' kirjoitella
puuttuvia kirjaimia tavoitella
terveiset kaikille kuitenkin
muistan teit'lomallakin.
Mittari nollaa näyttää,
tuuli rajusti puheltelee.
Kas kummaa,
mikä taivaanrantaan ilmestyy?
Ei näy, mutta enteilee,
aurinko sieltä kurkistelee.
No jopa mielen virkistää,
on ollut pitkään pilvistä,
synkkää, ikävää.
Pakkaselle muuttuu sää,
aurinko siis seuraksemme jää.
Kevättä mieleen nostaa,
tuoksuukin jo siltä.
Muutama viikko vielä
ja kevät se on siellä.
Ystävää kohta muistetaan,
yhdessä murheet suistetaan.
Ihana on tää odotusten aika,
kohta riittää päälle vain paita.
Säteitään aurinko heittää,
kevään tunteen herättäen.
Vielä lumi maata peittää
linnut laulaa iloiten.
Häikäisee kirkkaus tää
ja silmät kosteuttaa.
Hetkeen ei mitään nää
ilma näön sopeuttaa.
Laulaa sydän, lintusetkin
laulaa tulevasta ajatus.
Mielessä kuvat kesäisetkin
lämmöstä jo kajastus.
Yönsyli peittoaan
taas heitti.
Väsymys vielä
oottelee.
Ajatus kiertää
unen pois ajaa.
Radiosta soi
valssi mennneiden.
Kaunis muisto
mieleen piirtyy.
Uneen tuudittaen.
Järvenjäällä nään
kaverin onkivan.
Termarista kohta
kahveeta kaatelee.
Noussut avannosta
ahven saalista.
Kokeileen onnea
reikää kairaten.
Istun tuijotan
siiman tuntua
kokellen.Nappaa jo.
Kuinka korkea onkaan se kynnys,
jonka mies joutuu ylittämään!
kun kaikkensa antaen,voimansa---mielensä
rakastaen, -- kantaen, kodinkin antaen.
toivoisi silloin ---et nainen sen arvoinen ois!
Ystävänpäivää kun viettää saa
se tapa on kaunis ja muistuttaa
et ihmiset kaipaavat toisiaan
silloin on ystävyys paikallaan.
Kauneimmat kukat ojennan sulle
kun olet sä ystävä mulle
kakkukahvit näin juoda saamme
kun ystävyyden yhdessä jaamme.
Hyvää ystävänpäivää.
Monica ja Ullapulla
runon annan tulla
katsoin ensin oppikirjaan
mitä tulee siinä runojalkaan
nämä että nuokin soinnut
oppia en niitä voinnyt
sivun käänsin
muotovapaa
rytmitönkin
tyylillänsä
täytyy vääntää
Monica ja Ullapulla
sinne jjoutavakin kuuluu tulla
ketäs muita mukaan kutsutaan
joutava, sä kerro ketä kaivataan.
Ystäviä nyt tarvitaan
kahvit sit nautitaan.
Tulenlieskat tietenkin
matkalla nyt huomasin
kömmähdys nyt suuri
otsikkoon piti panna juuri
Korjattu on tämä juttu
mukaan vaan moni tuttu
ystäväpäivää viettämään
jjoutava muita etsimään.
Paha päivä kolmastoista,
lisäksi on perjantai.
Taikausko vallan saa,
hiukan aina pelottaa.
Aamulla kun heräsin,
tuon jo heti havaitsin.
Ajattelin, varovasti
täytyy olla iltaan asti.
Silmälääkärissä kävin.
Se meni aivan hyvin.
Pyörälläkin ajelin,
pakkasessa palelin.
Vielä sitten kauppaan juoksin,
hiukan tiellä liukastelin.
Sunnuntaiksi ruoat ostin,
kassiin pulla-aineet pistin.
Hyvin täss`on päästy iltaan.
Enää ei oo mitään vaaraa.
Hyvä päivä tämä olikin,
siitä kiitos kaunehin.
Ystäviä nyt muistamme,
heille terkut laitamme.
Teillekin nyt toivotan
päivän mitä parhaimman.
taikausko elää vain
kolmastoista perjantai
varovainen pitäis olla
riskit pitäis olla nolla.
Vanhan aja peruja
on taikoja nyt uskoa
aina sattuu muutenkin
yhtä ja toista tietenkin.
En oo herkkä uskomaan
kaikenlaiseen tarinaan
vähän mietin kuitenkin
oisko taikaa sittenkin.
Tulenlieskat oli ensin
yli kaikkein toisten lensin
Monica oli edellinen
Ullapulla siihen hyvin sopi
terveisiä vaan hänelle
Hyvää huomenta nyt jokaiselle!
Ystävät, kaukana ja lähellä,
lämminajatus luoksenne lentäköön.
Tuokoon terveiset, sanoman siitä,
että olette tärkeitä.
Ystävyys voimia antaa,
ystävät kanssani taakat kantaa.
Suokoon Luojamme taivahinen,
että ystävinä elämän jaamme.
Tukena, turvana,ilossa,
itkussakin mukana oomme.
Kestäköön ystävyys aina,
arkena ja sunnuntaina.
Oikein hyvää Ystävänpäivää Runonurkkaan kirjoittaville, lukijoille, kuin myös koko palstan väelle, Sheriffille ja yläpidolle.
Joskus jo lapsena
tai harmaahapsena
ystävyys tekee tuttavuutta
tuoden elämään iloisuutta.
Suru sydämessä soittelee
ikävän nuolta heittelee.
Puhelu ystävältä lohdun suo
ilonsäteen päiviin tuo.
Erimieltä asioista olla voi,
kun sitä yhdessä puntaroi,
hetken ystävyyttä ravistaa
lujemmaksi siteen vahvistaa.
Ystävä ei soimaa
vaan antaa voimaa.
Ystävyys elämän rikkaus
kestävä, ikuinen tikkaus.
Elämä jos erilleen heittää
ikävää ei voi peittää.
Soitot, viestit, lähelle tuo
ystävyyden köyden luo.
Se on mukavaa
ja paljon lohduttaa,
miehet kuin jjoutavat
runojansa kirjoittavat.
Naiset elon maailmaa
runon upeasti maalaamaa.
Runonurkan ystäville
kaiken palstaisille
Hyvää ystävänpäivää
päivään ei pilven häivää.
Päivä ystäväin
on taas takanapäin.
Tässä sitä lopettelen,
vielä vähän kirjoittelen.
Keskiyötä kohden
kello tikitellen
käypi pikkuhiljaa,
pian sunnuntaissa
ollaan.
Hyvää Yötä toivotellen,
jokaiselle kirjoitellen.
Yli hypi en kenenkään,
kaikille terveiseni lähetän.
Ystävät ovat kuin lämmin peitto
tai kylmä kääre.
Eivät jätä palelevaa tai kuumeista.
Ystävät ovat kuin kädet ja jalat,
kun kaipaat apua.
Ystävät ovat silmät ja korvat,
kun omat aistit ovat heikentyneet.
Ystävyyttä ei ole tarpeen julistaa,
ystävyys eletään sielulla ja sydämellä.
Voi kuinka moni eilenkin jäi ilman yhtään toivotusta.
Edes täällä, kiva kun toivotellaan tuntemattomille virtuaaliystävillekin puoluettomasti.
Eilen halattiin, tänään muistetaan, uusia tuttavuuksia, ehkä uusia ystäviäkin.
Pieni runoni
vieläkin heijastuvi
runoissa monissa
runonurkassa
siinä kirjoittajien järjestys
oli sattumoisin sellainen.
kirjoitin ketjun aloittajan
ja listan viimeisen, itseäni edellisen
vielä yksi riimiin sopi,
nimeä kenenkään en pitänyt huonompana
eivät kaikki sopineet vain
runomuotoon ja pieneen runoon.
Ystävyydellä pikariimittelijä'.
Puolessa välissä
helmikuu.
putoo lumihiutaleet
hentoiset.
Nenään vieno
tuuli törmäilee.
Punaiseksi värjää
nuhanenän.
Helmikuu
lyhyempi, nopeampi
maaliskuulle
kieltä näyttää.
Kevättä kohti
kuitenkin.
Päivä aurinkoinen,
pieni, pirteä pakkanen
kutsui ulos nauttimaan,
hieman happea haukkaamaan.
Jalkaan lenkkitossut,
tossun alle kunnon jarrut.
Sauvat vielä mukaan vaan,
kulkua näin turvaamaan.
Monenlaista ravaajaa
matkallansa kohtaa.
Tuttujakin tavataan,
hyvät päivät huikataan.
Koirat monen moiset,
jotkut tutumpia kuin toiset.
Niitäkin on kiva tervehtää,
hieman selästäkin silittää.
Kotiin palaa uusi ihminen,
Posket punaisena hehkuen.
Paremmalle maistuu kahvikin,
sen heti itselleni keitinkin.