Puolustin lapseni näkemyksiä ja tuntemuksia oikeudessa.Lapsi haluaisi edelleen asua luonani,mutta äiti ei anna.Ero jo vuonna 2001.Äiti ei paikkakunnalta muuttaessaan koskaan edes kysynyt miten haluaisin tapaamisten menevän.Koska en ole koskaan ollut mikään vkl isä lapsilleni vaan harrastanut ja touhunnut kaikenlaista lasteni kanssa sillä aikaa,kun lasten äiti on tehnyt töitä(kunnioitettavaa),sain oikeuden kautta lapselleni ja itselle yhden YLIMÄÄRÄISEN(onko sellaisia?) vkl:n kuukaudessa.Eli äiti oli sitä mieltä,että joka toinen systeemi on se hyvä systeemi.Lapsi oli sitä mieltä,että tapaamisia olisi silloin liian vähän.Minä hain 3/4 systeemiä,jolloin lapsi luonani 3 peräkkäistä vkl ja yhden äidillään jne.Myös tuomari päätyi siihen ratkaisuun,vaikka päätavoitteeni oli saada lapsi jäämään luokseni asumaan.Ei siis saatu lapsen kanssa tahtoamme läpi,vaan tyydymme siihen,että näemme 3/4 vkl kuukaudessa,koska sekin on jo paremmin kuin joka toinen.Käsittämätöntä,että tällaisen asian takia pitää käydä oikeutta!Miksi pitää yrittää tarjota, tai siis ei edes tarjottu,sitä minimiä,jos ollaan lapsen kanssa päivittäin aina nähty,vaikka äiti tietää,että halua olis enempään?
Osittainen
voitto oikeudessa.
1307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tietämättä, niin äitinä näkisin tuon tilanteen äidinkin kannalta siten, että joskus on kyllä ihanaa viettää ihan vapaatakin aikaa (viikonloput) lapsen kanssa. Itsekin rakastan vapaita viikonloppuja lasteni kanssa kun ei ole kiire minnekään. Jos äidillä on vain 1 vkl / kk niin se on kai hänen ja lapsen kannalta kuitenkin tärkeä sekin.
Asuuko lapsi kaukana? Voisiko häntä tavata myös viikolla?