5 viikon tauon jälkeen.Koska tapaamiset ovat joka kuun eka lauantai niin välillä tulee 5 viikkoa väliä.Nyt kysyin lapselta onko tämä sinun mielestäsi sopiva väli että nähdään? Hän sanoi että kyllä,koska hänellä on kokeita jne..Tässä selitys.
Näemme 6 tuntia kerralla.Soittoaika on kerran viikossa.Tässä ollaan eikä muuta voida.
Näemme 6 tuntia kerralla.Soittoaika on kerran viikossa.Tässä ollaan eikä muuta voida.
Vastaukset 29
Vanhimmat
käsitystä miksi taapaamisia on noin harvoin ja noin lyhyen aikaan? Onko jokin syy tähän?
lapsi on kolmatta kertaa sijoituksessa oisko syy siinä?
ja yhen kerran sijoituksessa
Lapsesi kuitenkin on tyytyväinen tapaamisten määrään... sain ainakin sellaisen kuvan.. ja haluaa tosissaan opiskella mikä myös on hyvä juttu... Toivotaan että aikanaan saatte enemmän aikaa yhdessä oloonne...
En muuta osaa sanoa kuin yritä jaksaa päivä kerrallaan... ja kuin sinulle ja lapsellesi toivo rikasta elämää...
kun tapaamisia on sallittu noin vähän. Kerro lapsellesi, kuinka häntä ikävöit, mutta älä pakota hyväksymään useampia tapaamisia. Sijaishuolto on varmaan myöskin saanut lapsen ylipuhuttua ja manipuloitua haukkumalla sinua lapsellesi. Näytä, että nuo haukkumiset eivät pidä paikkaansa.
Kesällä hänellä on varmaan vähemmän tekemistä ja hän ehtii tavata sinua useammin.
Nämä ovat niin raskaita juttuja...jaksamista.
Jos lapsesi on sitä mieltä, että tapaamisväli on sopiva, niin on se. Hänelle olisi tietysti hyväksi, jos kerrot hänelle, miten tapaamisista iloitset ja että ikävä aina tulee. Mutta varo syyllistämästä häntä, tilanteeseenne syy on aivan varmasti jossain muualla!
Mielestäni on todella törkeää olettaa, että sijaiskoti olisi manipuloinut lasta. Miksi niin olisi tehty? Eihän väitteessä ole mitään perää eikä perusteita!
Olen muutenkin pitkään ihmetellyt, miksi huostaanotettujen ja sijoitettujen lasten vanhemmat pitävät sijaisperheitä vihollisinaan. Minusta se on aivan outo näkökulma ja se nyt ainakin on lapselle vahingollista.
Eivätkö aikuiset ihmiset todellakaan pysty näkemään itsessään ja omissa toimissaan mitään vikaa? Ja pystyyhän se lapsi itsekin jotain ajattelemaan ja tuntemaan ja huomaa kyllä eron kodin ja kodin välillä, kun pääsee näkemään myös normaalielämää.
ollenkaan tällä palstalla. Sijaishuolto ja sossu ovat aina syypäitä johonkin - kuten nyt edellisessä lapsen manipulointiin. Asia on näes niin, että palstan biovanhemmat saavat haukkua ja nimitellä kaikkia - myös muita kirjoittajia. He kun ovat aina oikeassa. Mutta sinun ja minun viestit katsotaan todennäköisesti "häiriköinniksi".
Että sellainen peli täällä. Itse olen todennut jo ajat sitten, että täällä liikkuu jollain tapaa pahasti vinksahtaneita ihmisiä, jotka tämän palstan sijasta tarvitsisivat oikeaa hoitoa.
Mene hakemaan lähimmästä terkkarista, kyllä he varmasti huomaavat käytöksesi melko pian, jos olet äänessä samaten, kuin nyt olet ollut.
Onko itsevarmuus sulta kadonnut paljon sanojen sekaan.
kuin viholliset.
Jos lasta kaltoinkohdellaan tai
lakeja rikotaan tai
valehdellaan viranomaisille tai
manipuloidaan lasta tai
mitenkään muuten käyttäydytään lapsen edun vastaisesti, voin kysyä sinulta, MITEN LUULET VANHEMPIEN VOIVAN tuollaisissa olosuhteissa tehdä rakentavaa yhteistyötä sijaisperheen kanssa?
On tilanteita, joissa lapsi näkee normaalielämän olleen omassa kodissaan, mutta ei sijaisperheessä, koska tismalleen niin tilanne todellisuudessa onkin.
Etkö sinä pysty ymmärtämään tätä?
"Tyypillinen huostaanotto".
Siinä oiva esimerkki siitä, miten vääristyneesti perheen tilanteen pystyy sijaisvanhempi näkemään. Ja on niin, niin tavallista, että sinunlaisillasi asenteilla varustettu henkilö näkee tismalleen sen, minkä luulee, kuvittelee tai olettaa olevan nähtävissä.
suositella?
mitään terkkareita vaan yksityislääkäreitä. Apuja en tarvitse muutenkaan. Osaan näes hoitaa työni sekä perheeni sellaisella tavalla, ettei siihen tarvitse yhteiskunnan puuttua!
En suoraan sanoen tajua ollenkaan, mikä sinun viestisi tarkoitus oli, jotain epäonnistuneen ihmisen mölinää kaiketi.
pelkästään kiinni olevan, tarvitseeko yhteiskunnan tukea vai ei?
Voi raukkaa!
Putoa jo pilvilinnoistasi!
Yksityisiä palveluja minäkin käytän silloin kun se on aiheellista, mutta esim. lapsen kuntoutukseen hänellä on ihan laillinen oikeus julkisen puolen terveydenhuollossa.
En ole siis se kirjoittajaa, jonka mielipiteitä niin sivistyneesti mölinäksi nimesit.
"Ja pystyyhän se lapsi itsekin jotain ajattelemaan ja tuntemaan ja huomaa kyllä eron kodin ja kodin välillä, kun pääsee näkemään myös normaalielämää."
Naulan kantaan! Itse en ole ollut huostattuna, mutta meidän elo kotona oli jatkuvaa huutoa, nöyryytystä ja äidin raivokohtauksia. Ihmettelin, kuinka kavereiden luona oli aina niin lämmin ja välittävä ilmapiiri. Kun muutin mieheni kanssa yhteen, oli aivan ihmeellistä kun kukaan ei kulkenut perässä karjumassa ja huorittelemassa.
Muistan, kuinka varmaan kuukauden ajan olin ihan hämilläni tästä eri ilmastosta. Mulla kesti kauan, ennen kuin uskalsin esimerkiksi jättää jonkun vaatteen väliaikaisesti roikkumaan johonkin. Pelko eli alitajunnassa ja elää vieläkin. Mun on todella hankalaa pitää puoliani tai tehdä oman mieleni mukaan. En uskalla, pelkään taas äidin tulevan nöyryyttämään ja hakkaamaan. Ja olen sentään aikuinen nainen - minäkin. Aika manipuloiva ämmä on äitini ollut ja on edelleen. Itse ei myönnä mitään vaan väittää, että minulla oli tosi onnellinen lapsuus.
koko elämäsi ja tulevaisuutesi voi olla juuri yhteiskunnan antaman avun varassa. Siis jos sitä on annettavissa ja tarjottavissa .....
Ihminen putoaa monesti korkealta ja kovaa ennenkuin ymmärtää ettei kaikki ole itsensä päätettävissä eikä ohjailtavissa vaikka niin on kuvitellut ja luullutkin.
En ole kyseinen terkkari kirjoittaja mutta nähnyt elämässä jo ihan riittävästi "minä en ja minulle ei käy" -ihmisiä,
joiden kohtalo on ollut todella ankara ja joita on koeteltu moninkertaisesti. Osaksi johtuen myös siitä,
kun "minä en ja minulle ei" -asenne on tuonut valitettavan harhan kaiken elämän hallittavuudesta ja omasta ylimitoitetusta kaikkivoipaisuudesta.
riidelläänkin, koska noiden äärinäkemysten edustajia riittää, jotka eivät kykene näkemään last.suojelun nykytilannetta laajemmin, miten paljon huostaanottoihin sisältyy "harmaalta alueelta" tehtyjä sijoituksia, joissa lapsen kotitunneilmapiiri on ollut kuvaamasi lämmin ja kasvua tukeva.
elämän hallinta -termistä, koska todellisuudessa elämä ei ole viimeiseen asti kenenkään hallittavissa.
Olisi tietysti parempi jokaisen se teoriassa ymmärtää, eikä aina vain pelkän kokemuksen kautta, niin vältyttäisiin tuollaisilta "järkinaisen" tapaisilta kommenteilta ja yleistyksiltä.
Sijaisäidit osaavat saman minkä sinunkin äitisi. Lapsi kertoo sijaisäidin jopa ottavan käsivarresta kiinni jos ei halua kuunnella eukon jaaritusta ja vänkäämistä. Minä ja jonkun toisen sijoitetun äiti olemme sijaisakan haukkumisen kohteena siellä.
Palaverissa sijaisakka oikein levitti sieraimiaan suuriksi kailottamisensa aikana. Että jollain voikin olla olemassa niin suuret nenänreiät ja vielä pyöristi niitä katsoessaan minua kohti.
Sain synninpäästön. Meillä vaatteet sentään roikkuu milloin missäkin enkä nosta haloota. Lapsi sanoi, että on ihanaa olla kotona kun saa elää rauhassa ja laittaa kotioloissa päälleen puristamattomat käytössä virttyneet vaatteet kun sijaiskodissa pitää sisälläkin olla farkkuihin pukeutuneena aamusta pitäen. Sijarit itse kulkevat aamutakeissaan. Keittiössäkin.
Minulta ei vie mikään tätä onnea nyt. Kehräten kerään lapsen vaatteet missä sitten roikkuvatkin. Olen jotain elämästä oppinut huostien myötä.
menevän läpi. Ei mene. Yksityislääkäreitä käytetään mielialahoitoja tarvitessa sen takia juuri, että mielenterveysongelmia pyritään pitämään salassa. Kun realisti haet pillerisi apteekista, jäät heti rekisteriin. Meinaatko että kukaan ei niitä tietoja näkisi ja meinaatko että olisi käytännössä sellaista kuin vaitioloa. Ei sitä ole. Positiivista on että jossain lääkärillä sentään käyt.
lapsen omassa kodissa on sitä ollut.
Tästä ne eri asenteet täälläkin johtuvat, koska erilaisia huostaanottoja on olemassa.
Liian vaikea yhtälö "järkinaisen" käsityskyvylle?
että miksi viitsit tällä palstalla touhuta, jos noin negatiivisen kuvan olet saanut? Mikä sinua pitää kiinni täällä? Tirkistelyn halu? Halu kohottaa omaa itsetuntoa heikompiosaisten kustannuksella? Oman minän pönkitys jos itse olet epäonnistunut lapsen kasvatuksessa? Ihan vaan aggressioiden purkamiskanavan tarve?
synninpäästön antoi? En minä ainakaan, mene papilta pyytämään. Ei ole mulla valtuuksia antaa kenenkään syntejä anteeksi. Toivottavasti olet nyt jotain oppinut, kun itsekin kerran koet syntiä tehneesi. Sinänsä hyvä merkki, että osoitat katumusta.
Mutta pakko on sanoa, että ei ole sun asias hyvin vieläkään. Ensin laiminlyöt lastasi ja kun saat sen kotiin, niin sitten pyyhit pyllynkin. Ei tule tasapainoista tuollaisesta lapsesta, kaiva jo kuvettas että saat raukan terapiaan sitten aikanaan. Olisit pyyhkinyt pyllyn silloin kun piti, turhaa se enää on hyvitellä.
kun hän on päätöksellään huostaanoton edellisen kirjoittajan lapsen kohdalta lopettanut ja lapsen omaan kotiinsa sijaiskodin kohtelulta päästänyt.
Ja jokainen vanhempi saa olla niin täydellisen epätäydellinen omassa vanhemmuudessaan
(kuin vain tämän maan epäpätevä lastensuojeluviranomainen tässä maassa antaa vanhemman, vanhempien olla....!)
Täydellistä ei kenestäkään vanhemmasta tule
ei vaikka koko elämänsä yrittäisi ja aivan koko ajan.
Kukaan ei ole täydellinen, ei ihmisenä eikä vanhempanakaan,
ei vaikka kuinka kuvittelisi sellaista omassa suuruudenhullussaan (lastensuojeluviranomainen?).
Jokaiselle meistä on pienet vikamme, rikkeemme, vajavuutemme, epätäydellisyytemme ......
ja myös tätä elämän säröä ja kurjuuttakin on lapsillamme oikeus kohdata ja tuntea omassa kodissaan ja perheessään.
Kenenkään lapsen elämä kun ei tule aikuisena olemaan täydellistä, ruusuista eikä vain ja ainoastaan auringonvaloa täynnä.
_______
Et tainnut kirjoittaakaan omasta elämästäsi äitiäsi haukkuessasi edellisessä kirjoituksessasi ......
tilanteesta, jossa perhekoti alkoi rikkomaan tuota hyvä yhteistyön periaatetta välittömästi sen jälkeen kun nimet saatiin sijaishuoltosopimukseen. Siihen asti kyllä myhäiltiin ja oikein hienosti laaditusta laatukäsikirjasta otteita ääneen luettiin kuinka lapsen parhaaksi tehdään asioita hyvässa ja tiiviissä yhteistyössä perheen kanssa. Nimet kun oli paperissa niin alkoi valehtelu, puheluihin ei vastattu, lasta uhkailtiin ja manipuloitiin ja "sokerina pohjalla" biovanhemmille puhuttiin yhdelle yhtä ja toiselle toista. Perimmäisenä tarkoituksena heillä oli saada lapsi niin sekaisin että pysyisi heillä varmasti täysi-ikäiseksi asti. Toisin kävi, sotkeutuivat omiin valheisiinsa ja lapsi otetiin heiltä pois hyvin nopeasti. Eikös myös sijaishuollon puolelta pitäisi noudattaa tätä tiivistä yhteistyötä, jos se kerran heidän laatukäsikirjassa yhtenä perusperiaatteena on kirjattuna? Jos esim. vientiä harjoittava teollisuusyritys rikkoisi laatujärjestelmäänsä yhtä räikeällä tavalla kuin tämä perhekoti teki, niin ensimmäisessä auditoinnissa läksisi sertifikaatti yrityksen seinältä ja vienti ulkomaille loppuisi siihen paikkaan. Syy on tietenkin siinä ettei lastensuojelulaitoksia valvota millaanlailla. Sijaishuoltoon uskottu lasten kasvatus on heikommin valvottua kuin esim. metalliosien valmitus. Ihmettelen todella paljon että inhimilliset olennot, joita jopa huostatutkin lapset ovat, saavat kasvaa täysin valvomattomissa olosuhteissa silloin kun sattuvat syystä tai toisesta olemaan kodin ulkopuolelle sijoitettuja. Eittämätön tosiasia on myös se, että eläintensuojelukin on Suomessa korkeammalla tasolla kuin huostaanotettujen lasten hyvinvoinnin valvonta.
minun takia. Joku ystävällisesti mainitsi jo, että sossu antaa synninpäästön viimekädessä. Mutta tuossa vaatteiden riiputtamisessa missä sattuu niin annoit kylläkin sinä. Mutta sossun jos tietää olevan tulossa niin silloin ei sovi housuja riiputella tuolin selkänojalla, tietenkään.
Minun asiat ovat jokseenkin hyvällä mallilla. Pyllytkin pyyhin oikeaan aikaan ja kakkipyllyn pesin joka kakin jälkeen. Sinun äitisi jätti kakkakikkareet pyllyysi, eikä ottanut sinua koskaan syliin. Siksi käyt terapiassa. Minä en lapsineni terapioita tarvitse, säästyy veronmaksajien rahat. Terapoin kyllä kuten hyväksi näen, nappaan huostaa tehneitä luottamusmiehiä ja naisia hihasta kiinni kun kohdalle sattuu ja kyselen korvauksia. Viimeksi tänään kyselin ja kyllähän tuo myönsi tekosensa siinä tiellä ja ainakin lupasi tehdä parhaansa asian korjaamiseksi. Kyselen sitten taas seuraavalla kerralla, jos ei sitä ennen ala korjausta ja rahoja kuulumaan. Rahaa pyysin.
Tiedän murheesi mille se tuntuu, mutta haluan sinulle Kaiken voiman jaksaa tämän ikäväsi kanssa.
On vai ihmisiä, jotka tekevät vääriä päätöksiä, mutta muista.....
Kaikki, mitä he tekevät yhdelle vähimmistä, sen he tekevät Hänelle, jolla on valta taivaassa ja maanpäällä.
enkä vastannut mitään, koska mielestäni äiti viisaasti tarkensi perheen aiempaa taustaa. Myös palstan vakiokirjoittajat ilmeisesti tyytyväisenä huomasivat tämän, koska ketjuun ei tullut enempää vastauksia. Äiti ymmärsi ja myönsi tilanteen, vaikka pahalle sinänsä huostaanotto tuntuukin. Ymmärrettävää.
Mutta eikö joku itseään viisaana pitävä "järkinainen" nimmari hyökkää paikale YLEISTÄMÄÄN tätäkin tapausta kaikkia huostia koskevaksi. Joopa joo.
Tosi typerä veto, kun ei näköjään ymmärrä, miten huostaanottoja tehdään hirveän monista erilaisista tilanteista, syystä ja jopa syyttä. Kun viime mainitussa tilanteessa sijarit vielä kohtelevat lasta kaltoin ja kaikkea muuta kuin yhteistyötä rakentavasti, on vanhempien mahdoton rakentaa yhtään mitään yhteistyötä sijareiden suuntaan. Näin yksinkertaista se on.
Vähän näkemystä ja järkeä lisää itseään "järkinaisena" pitävälle, niin hyvä tulee.
on jo neljän viikon kuluttua. Lapsi vastaa noin, koska hän tietää, että asialle ei voi muuta tehdä. Tästä häntä ovat sossut ja sijaishuoltajat varmasti valistaneet.
Mutta jos lomat menevät hyvin, tulisi tapaamisaikojen väliä ehdottomasti lyhentää pikkuhiljaa ja lopulta palauttaa lapsi sinne minne hän kuuluukin.
Vaatii todella kärsivällisyyttä olla noiden käskyvallan alla, varsinkin kun omaa lasta on tietenkin kova ikävä ja lapsella ikävä omaa kotiaan.
kyllä tuo, että tiedätte milloin seuraavan kerran tapaatte. Minä olin näkemättä lastani neljä vuotta. En meinannut tuntea häntä kun sitten sain nähdä, niin oli muuttunut oma lapsi. Villasukkien neulominen oli minulle hankalaa kun en tiennyt miten jalka sijoituksessa kasvoi, eikä sieltä sellaista ilmoitusta kysyessäkään annettu. Sijarit temppuilivat tapaamisten kanssa, muka lapsi ei halunnut. Tappelin vimmatusti huostaa vastaan ja se saattoi olla syy että välit ovat lapseeni lämpimät sijaiskodin tempuista huolimatta. Maksan kyllä sijaiskodin äiskälle ja iskälle korkojen kanssa sitten kun aika on.
Mutta jos teillä on erilainen tilanne, niin yritä saada tapaamisia lisättyä jos vain jaksat.