Joku kertoi
joskus virheen tapahtuneen
Nyt tiedän sen,
niin kävi
Etkö ymmärrä,
en halua kuulla mitään
sinusta
En tietää mitään
Ei minun tarvitse
En halua
Varsinkin nyt,
tänä yksinäisen tummana
yönä
Kaipaan häntä
Miestä, joka oli
enemmän kuin kukaan
koskaan ennen
Ja miksi se pitää
ymmärtää vasta nyt
Hän tiesi, milloin
kertoa jotain ja
milloin olla hiljaa
Hän oli
hyvä siinä,
taitava
En minä tiedä,
haluanko sinua
Sen tiedän,
että haluaisin
ne ajat hänen
kanssaan takaisin
joskus virheen tapahtuneen
Nyt tiedän sen,
niin kävi
Etkö ymmärrä,
en halua kuulla mitään
sinusta
En tietää mitään
Ei minun tarvitse
En halua
Varsinkin nyt,
tänä yksinäisen tummana
yönä
Kaipaan häntä
Miestä, joka oli
enemmän kuin kukaan
koskaan ennen
Ja miksi se pitää
ymmärtää vasta nyt
Hän tiesi, milloin
kertoa jotain ja
milloin olla hiljaa
Hän oli
hyvä siinä,
taitava
En minä tiedä,
haluanko sinua
Sen tiedän,
että haluaisin
ne ajat hänen
kanssaan takaisin
Vastaukset 1
Vanhimmat
että jälkiviisaus on sitä viisainta, mutta yleen-
sä asioille ei enää siinä vaiheessa välttämättä
voi tehdä mitään. Tuli mieleen runosi osiosta
' Ja miksi se pitää
ymmärtää vasta nyt '
Kuinka hän olikaan hyvä ja ymmärtäväinen, ja minä
menetin/luovuin hänestä. Miksen ollut viisaampi
silloin, nyt on vain kaipaus lähelläni.
Elävä runo, jonka tunnelmiin on helppo samaistua.