arvokkuus,
toivo ja tulevaisuus?
Täällä siitä on
maksettava kova hinta-
on yritettävä estää
sydäntään murtumasta,
ketään murtamasta lasta.
Haavoitettuna
hän on heikko.
Aavistat hänen pelkonsa,
pelkäät hänen kanssaan.
Tunnet hänen tuskaansa,
kärsit hänen kipuaan.
Jos väsyt,
hellität hänestä
liian aikaisin,
annat vapauden avaimet -
etsi yksin maailma,
jonka haluat,
ei hän pian
enää tarvitse
sinun rakkauttasi -
ei tunne sitä enää.
Lukitsee itsensä
haavoittumattomuuden
vankilaan.
toivo ja tulevaisuus?
Täällä siitä on
maksettava kova hinta-
on yritettävä estää
sydäntään murtumasta,
ketään murtamasta lasta.
Haavoitettuna
hän on heikko.
Aavistat hänen pelkonsa,
pelkäät hänen kanssaan.
Tunnet hänen tuskaansa,
kärsit hänen kipuaan.
Jos väsyt,
hellität hänestä
liian aikaisin,
annat vapauden avaimet -
etsi yksin maailma,
jonka haluat,
ei hän pian
enää tarvitse
sinun rakkauttasi -
ei tunne sitä enää.
Lukitsee itsensä
haavoittumattomuuden
vankilaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
nimittelee ja
syyttää sinua,
hän pyytää: pidä kiinni!
Kun hän yrittää
karata luotasi
parempaan seuraan,
hän pyytää: ole läsnä!
Jos hän yrittää
lyödä sinua,
hän anoo:
ota vielä kerran syliin!
Kun hän lähtee,
hän toivoo,
että muistat häntä
rakkaudella,
etkä ikinä unohda.
syyttämään,
oma sisäinen lapsesi
syyttää
sinun vanhempiasi.
Jos hylkäät hänet,
hylätty lapsi sinussa
kostaa hänelle
oman orpoutesi.
Jos lyöt häntä,
et ehdi muistaa,
miltä tuntui,
kun sinua hakattiin.
Kun hän on
jättänyt sinut,
myös lapsi
sinun sisälläsi,
se lapsi jolle
ei annettu
mahdollisuutta
rakastaa,
alkaa vihata sinua.
Häntä sinä et päästä.
jotakin ikiomaa.
Siinä te istutte,
yksin kaksin,
sinun lapsesi,
joka on vielä
sisälläsi,
painamassa sydäntäsi.
Ja sinä odotat taas.
vastasyntynyt
puoli Suomea hereille.
Hallelujaa,
lapsi on syntynyt?
Onkohan se ihan terve?
Kymmenen on varvasta
ja sormea,
tukka pystyssä,
silmät ummessa.
Hoi, kaikki katsomaan!
Meistä on tullut isi!
Jokeltaa yrittää -
ei sitä
vastasyntyneenä vielä,
turha yrittää!
Mutristaa suutaan,
pannahinen,
tiukassa kapalossa.
Meidän ansiota,
me ollaan isi!
Hihkumatta siinä!:)
Herättävät lapsen
Hymyilevälle,
kunhan tuossa vähän
vielä lutkuttaa
Suomilehmän-maitoa,
hymyilee,
matkii,
vai vatsaako sen vääntää?
Onko sen vaippa tiukalla,
ettei taas lurahda?
Tuimasta ilmeestä
käy parkumaan,
tuttia sen suuhun,
että on hiljaa!
Kyllä me sen äidit
se tiedetään.
Kunhan tuosta vielä
kasvaa,
panee hulinaksi -
torni kaatuu,
palikat lentää,
konttaa murjottamaan
likapyykkikoriin.
Kuka sen adoptoisi?
lapselleen,
toivo ja tulevaisuus?
Täällä siitä on
maksettava kova hinta-
on yritettävä estää
sydäntään murtumasta,
ketään murtamasta lasta.
Lukita se
haavoittumattomuuden
vankilaan.
ja jokainen voi tehdä vain parhaansa...
Kahlil Gibranin viisauksia:
"Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. He ovat itseään etsivän Elämän poikia ja tyttäriä. He tulevat teidän kauttanne, mutta eivät teistä ..."
"Miten ajattelematon oletkaan, kun tahtoisit ihmisten lentävän sinun siivilläsi, etkä voi antaa heille edes sulkaa."
Rakkaus on riittävästi, sen enempää kukaan ei voi antaa, ja elämän edessä on tunnustettava oma rajallisuutensa. Runosi pohdinta herätti näitä mietteitä.
yksi ihminen,
kananpojan toistaiseks
raa´an luo,
elävältä sulat nylki.
Vielä jäljellä on
toinen kylki.
Valmistelee työnsä.
Pian sitoo siiventyngät,
tyrkkää uuniin.
- Kypsäks paistukoon!
On talos valurautaa hella,
ei tartu niihin salmonella!
Isäntä käskee kattaa pöytää,
näkee sen minkä löytää,
paistihaarukan ja veitsen
valmiiks käsiinsä nappaa.
- Uuni kyllä
viimeistään tuon
broiskun tappaa!
Pöytään istukaa,
ja valos tunteen
nostattavan kynttilän,
te valaistukaa hetki,
tehdään retki
ihmisyyden maailmaan!
- Hän hyvin ylläpitää
vieraitansa kutsuttuja,
kuiskaa tietoviisas,
kätensä pesee astiassa,
panee kulhon kiertämään.
- On hyvä olla joukoss
tässä valtapiirin,
tähän pöytään istahtaa,
hymähtää vallan nirso.
- Tarjoo isäntämme
tänään jotain erikoista!
Ei rapua,
jota saadaan joista,
vaan emonsa siipein alta
valikoidun untuvikon.
Taidolla nyljetyn.
- On niitä
paljon saatavilla,
kanalamme tuottaa,
mahtailemaan käy
isäntä kihtivaivainen.
- Jo tyynyjä
ja peittojani varten
höyhenet mä niistä varasin.
Niin pehmeissä on
uni taivainen.
Leijuu tuoksu
sopivasti mausteinen
jo pöytään nälkäisten.
Tarjotinta painavaa
pian pöytään kannattelee
kyökkipiika.
Kupujen alla
toki myös on
savustettu siika.
Vaan palkkaajansa
tuntee keittiöorja
taipuvainen, norja.
- Karitsa ja untuvikko
parhaat röyhtäykset
juhlapöydis
aikaiseksi saa.
höyhenet mä kaikaikki
höyhenet mä kaikaikki
ei kuulu olla lopussa.
Tuo sosiaaliporho,
senkin nyhjä,
myöhässä taas -
odotuttaa muita
nälkäisiä suita!
Pöydänpäässä isäntä
jo tuiskii,
pöytäseurue
taas kuiskii:
- Kohta räjähtää
ylläpitäjämme pää?
Ei tämä tähän jää?
Ruokaliinat
rinnuksillaan
odottavat...
- Madella saa polvillaan,
jos vielä pöytään aikoo?
Ruoka jäähtyy,
kai se kokki jotain
uutta taikoo?
- Salametsästäköön jäniksen
nyt joku mulle, sulle, meille!
Jääköön sosiaaliporho
omille sen teille,
kun ei kerran herkut maistu!
Viinitkin jo imaistu,
dagen efter päälle pakkaa.
- Kokki hoi!
Voi sitä akkaa,
missä lorvinee
se resepteineen?
Konsepteineen?
- Kokki hoi!
hyvinvoinnistansa
kihtivaivaisin jo hoilaa,
haarukan ja veitsen
kanssa roilaa,
puhkoo kohta silmät seurueen,
tuon nuoleskelevan pesueen?
- Ja mitä saisi tällä kertaa olla?
Kartanolla loikki juuri
ruusupenkin poikki
suuri jänis!
Ihan niin kuin
mennessänsä känis:
Luovu turkistain mä en
sen ryöjän palttoon kaulukseksi!
Sen kanssa tarkenen,
sun hullu linnanherra
tiluksillas toistaiseksi!
- Mä käynkö itse kimppuun sen,
luudalla vähän huitaisen?
Jo katkee pitkäkorvan selkäranka!
- Ääh, paisti moinen syöty
moneen kertaan,
sitä villasukkaan vertaan.
Annas vähän ajattelen,
mielessäni pajattelen:
- Tarjoo seuraavaksi
ihmislapsi!
salin ovee,
mytty kummallinen
takin alla
nostaa povee
lattarinnan.
- Viipymisestäin
saan maksaa hinnan?
- Totta mooses,
huutaa isäntänsä
julma,
ryppyyn vetäytyy
sen silmäkulma.
- Milläs korvaat,
että odotutit
seuraa arvokasta,
sosiaaliporho,
senkin luikku?
Kaivaa sosiaaliporho
ensin taskuaan:
- Vaan tuosta ota
ensin yksi tuikku
murheesi moiseen!
Isäntä juo ja ryystää.
- No, maksa mitä ly-ystää!
ennen sammumistaan mutisee.
Niin sosiaaliporho
takin aukaisee
ja varsinaisen
pommin laukaisee,
on käsissänsä lapsen ruumis.
Yhteistuumin
kokin kanssa
vielä sekopäinen seurue
käy reseptiä
harvinaisen juhlapyhän
kyhäämään.
kirjoitusvirheitä. Eikä yhdistellä asioita, jotka eivät kuulu toisiinsa...:)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000005&conference=4500000000000535&posting=22000000041554952&view_mode=flat_threaded