Sunnuntai aamu valkenee lumisateisena, toivottavasti aurinkokin näyttäytyy.
Olen mukana aktiivisesti joissakin varttuneiden henkilöiden kerhoissa. Ihmettelen piirrettä joka vaivaa minua ja johon mietin selvennystä.
Miksi jotkut puhuvat muunnettua totuutta, esim kerhon vetäjät kerhossa mukana oleville. Selvääkin selvempi on "valehtelu" tulee ilmi enemmin tai myöhemmin vai onko kysymys Alzheimerin taudin ensioireista. On ilmeistä puhuja menettää luottamuksen jota on vaikea saada takaisin.
Kun on kysymys kerhoista jossa osallistujat ovat yli 65v, vaikuttaa siltä etteivät kerhon vetäjät ymmärrä että osallistujat tajuavat asian todenperäisyyden.
Asiaa tarkennettaessa kertoja ei muista edes sanoneen mitään sellaista. Onko yleistä, kun ihminen vanhenee muunnetun totuuden kertominen tulee luonteen piirteeksi.
Suurin osa ikääntyneistä ovat luotettavia ja asiallisia henkilöitä, joilla on pilke vielä silmäkulmassa, hauskan huumorin sävyttäessä jutustelua.
Pilke silmäkulmassa kertoo elämänilosta ja aktiivisesta aivotoiminnasta.
Ei muuta kun PILKETTÄ SILMÄÄN ja menoksi.
Pilkettä silmään
23
1142
Vastaukset
Minä en muista kiinnittäneeni huomiota muunnettujen totuuksien kertomiseen ikihmisillä, mutta olen pannut merkille, että minua 50 v nuoremmat kertovat joitakin asioita aivan virheellisesti. Huomaan, että olen kokenut sellaisia aikoja, joista nuoremmat ovat vain kuulleet tai lukeneet, ja heillä on aivan virheelliset tiedot. Joko kuultu tai ymmärretty väärin.
Otetaan nyt esim. joku ikuisuusaihe, kuten kotiäidit/virkaäidit. Aihe putkahtaa uutena ja ihmeellisenä mielipiteenvaihtona muutaman vuoden välein. Keskustelijat eivät vain sitä muista tai tiedä. Perustelut ovat aina samat, mutta niiden sivussa sitten kuullaan aivan outoja tietoja.
Voidaan kertoa faktana esim. että 40 v. sitten suurin osa äideistä oli kotona lasten kanssa.
Pidetään asiaa ihanteellisena, ja kuitenkin sen ajan äidit muistavat, että lapsia ei saanut tarhaan, jollei ollut minimipalkkainen yksinhuoltaja ja sossun asiakas. Lapset oli annettava kenen tahansa muijan hoitoon, jos mieli pitää työpaikkansa muutaman viikon äitiysloman jälkeen. Niinpä yritettiin sinnitellä kotona ilman mitään yhteiskunnan tukea, kunnes lapsille saatetiin antaa avain kaulaan ja mennä taas töihin. Töitä kyllä sai, mutta millä palkalla! Minimipalkkaa ei oltu keksittykään.
Politiikka on toinen aihe. Monista itse eletyistä tapahtumista saa kuulla mitä oudoimpia versioita.
Voi ihan vilpittömästi sanoa, että sitä varmempi vakaumus on, mitä vähemmän tietää/muistaa.Kiva kun toit tämän ikuisuus aiheen esille. Eivät tämän päivän nuoret äidit oikein tajua, millainen elämäntilanne oli -60 luvulla virka äideillä, joka oli minunkin kohtalo.
-60 luvulla sain kaksi lasta ikäero 1v9kk. Äitiysloma oli 4 viikkoa ennen laskettua aikaa ja kuusi sen jälkeen. Jos oli yliaikainen raskaus, synnytyksen jäkeinen loma aika lyhentyi.
Minulla oli onnea löytää kotiin hoitaja 12v ajaksi yli 60v leskirouva. Meille hän oli oikea lotto voitto. Ei minulle vaatimattomasta palkasta jäänyt käteeni paljon muuta kun vaivan palkka työssäkäynnistä.
Muistan vielä -70 luvun alussa lapsilisällä sai yhdet James farkut, lapsilisä maksettiin muistaakseni 4 kertaa vuodessa.
Monet koti lapset eivät tietäneet päiväkotien virikkeellisistä leikki- ja kasvatus ympyröistä mitään, onneksi heiltä jäi kokematta ne monet päiväkotilasten ikävät ja itkut.
Äidit ja isät opettivat tekemään keväisin lähipuroihin vesimyllyjä, kävyistä lampaita, kanoja ja lehmiä, mielikuvituksella ei ollut rajoja.
Hyvin säästeliäästi sai ostettua kalliita puu- ja muovileluja. Satukirjoja iltaisin sai lukea niin että oli kitalaki kuivana. Mitäpä näistä, pääasia oli kun lapsista tuli kunnon kansalaisia.- Jos olisin jaksanut,
olisin kirjoittanut tuon viestisis asiasisällön muutamia päiviä sitten tänne.
Tuossa se tuli paremmin sanottuna kuin olisin itse kirjoittanut.
Ei ollut virkaäidillä päiväkoteja silloin, kun lapseni olivat pieniä, ei muuta kuin oli otettava
todella joku kotiin niitä hoitamaan, joku, jonka taustoista ei ollut mitään tietoa, voi olla vaikka vankilasta vapautunut.
Jotenkin tuntuu väärältä, että joku upporikas Nina, vaimo n:o 2, esittää ikuisia ajatuksia tuosta asiasta.
Tuntuu, etteivät tiedä mistään mitään. - Fanni
reetta5 kirjoitti:
Kiva kun toit tämän ikuisuus aiheen esille. Eivät tämän päivän nuoret äidit oikein tajua, millainen elämäntilanne oli -60 luvulla virka äideillä, joka oli minunkin kohtalo.
-60 luvulla sain kaksi lasta ikäero 1v9kk. Äitiysloma oli 4 viikkoa ennen laskettua aikaa ja kuusi sen jälkeen. Jos oli yliaikainen raskaus, synnytyksen jäkeinen loma aika lyhentyi.
Minulla oli onnea löytää kotiin hoitaja 12v ajaksi yli 60v leskirouva. Meille hän oli oikea lotto voitto. Ei minulle vaatimattomasta palkasta jäänyt käteeni paljon muuta kun vaivan palkka työssäkäynnistä.
Muistan vielä -70 luvun alussa lapsilisällä sai yhdet James farkut, lapsilisä maksettiin muistaakseni 4 kertaa vuodessa.
Monet koti lapset eivät tietäneet päiväkotien virikkeellisistä leikki- ja kasvatus ympyröistä mitään, onneksi heiltä jäi kokematta ne monet päiväkotilasten ikävät ja itkut.
Äidit ja isät opettivat tekemään keväisin lähipuroihin vesimyllyjä, kävyistä lampaita, kanoja ja lehmiä, mielikuvituksella ei ollut rajoja.
Hyvin säästeliäästi sai ostettua kalliita puu- ja muovileluja. Satukirjoja iltaisin sai lukea niin että oli kitalaki kuivana. Mitäpä näistä, pääasia oli kun lapsista tuli kunnon kansalaisia.Reetta, melkein samoin sanoin voisin kuvailla meidän perheen tilanteen. Kaksi lasta, ikäero 1 v 11 kk.
Ensin 2 vuoden "taiteilu" vanhemman lapsen kohdalla. Ammattikoulun käynyt hoitoalalle aikova luotettava neitonen hoiti lasta ne tunnit, jotka olin työpaikalla.
Sitten mekin saimme lottovoiton, kun 57 vuotias leskirouva tuli kuukausipalkalla 11 vuodeksi ja sen jälkeen 2 vuotta tuntipalkalla 2 puolipäivää viikossa. Hän oli joutuisa, lapsiystävällinen henkilö. Teki rutiinilla muutakin, jos lastenhoidosta jäi aikaa. Kuljetti lapset lähistön moniin kerhoihin ja leikkikouluihin. Pian päivän tunnit lasten kanssa kuluivat.
Vaativaa oli se aika elämästä. Piti iltaisin valmistella kotona, sekä työ- että kotitehtävät, vauvan täysipainoisia ruoka-annoksia myöten. Uupumus oli lähellä. Ennen työhönlähtöä lasten puhtaat vaatekerrat odottivat pukemisjärjestyksessä pukijaa. Tiskikone ja pyykkikone käynnistettiin ennen hoitotädin tuloa. Kaikin tavoin yritimme näyttää arvostusta hänen työlleen. Ei ollut kaikkein helpoin tehtävä hoitaa pieniä vilkkaita lapsia.
Vuodet kiitivät eivätkä isot lapset enää tarvinneet peräänkatsojaa.
Perheen menot olivat sitä luokkaa, että monta vuotta oli asuntosäästäjänä vyötä kiristettävä. Lukkokaapissa oli graafinen esitys rahatilanteestamme menoineen. Kun sitä vilkaisi, pääsi heti eroon mieliteoistaan. Palkastani jäi vain 200 mk ylimääräistä pakollisten menojen jälkeen. Työpaikka kuitenkin säilyi.
Ei juuri osteltu. Lastenkirjat lainattiin kirjastosta kopallinen viikossa ja vaatteita haettiin tehtaanmyymälöistä edullisesti. Kenellekään ei ruikutettu ja niinpä aikanaan selvittiin kaikin puolin, sillä laskelmat pitivät ja lapset kasvoivat.
Taisin kirjoittaa otsikon 'Pilkettä' alle, mutta meni pelkäksi vastaukseksi Reetan kirjoitukseen. Pilkettä ja hyvää mieltä minulla on kehityksestä, kun miniäni, kahden lapsen äiti, on saanut olla 5 vuotta hoitovapaalla kotona ja jatkaa työssään nyt nuoremman täyttäessä 3 vuotta. Tarhat ovat ½ km etäisyydellä ja nuori äiti saa tehdä 6 tunnin työpäivää.
Minä mummo käyn lastenlapsia pitkän matkan päässä tapaamassa iloisella mielellä.
Toisenlainen mieliala on hoivata luopumisajatuksissa matkansa päätä lähestyvää, heikkoa 95 v. anoppiani. Tuntuu, että hän elää elämän vaikeinta vaihetta. Henkinen puoli kunnossa, mutta fyysinen puoli pettää. - Fanni
reetta5 kirjoitti:
Kiva kun toit tämän ikuisuus aiheen esille. Eivät tämän päivän nuoret äidit oikein tajua, millainen elämäntilanne oli -60 luvulla virka äideillä, joka oli minunkin kohtalo.
-60 luvulla sain kaksi lasta ikäero 1v9kk. Äitiysloma oli 4 viikkoa ennen laskettua aikaa ja kuusi sen jälkeen. Jos oli yliaikainen raskaus, synnytyksen jäkeinen loma aika lyhentyi.
Minulla oli onnea löytää kotiin hoitaja 12v ajaksi yli 60v leskirouva. Meille hän oli oikea lotto voitto. Ei minulle vaatimattomasta palkasta jäänyt käteeni paljon muuta kun vaivan palkka työssäkäynnistä.
Muistan vielä -70 luvun alussa lapsilisällä sai yhdet James farkut, lapsilisä maksettiin muistaakseni 4 kertaa vuodessa.
Monet koti lapset eivät tietäneet päiväkotien virikkeellisistä leikki- ja kasvatus ympyröistä mitään, onneksi heiltä jäi kokematta ne monet päiväkotilasten ikävät ja itkut.
Äidit ja isät opettivat tekemään keväisin lähipuroihin vesimyllyjä, kävyistä lampaita, kanoja ja lehmiä, mielikuvituksella ei ollut rajoja.
Hyvin säästeliäästi sai ostettua kalliita puu- ja muovileluja. Satukirjoja iltaisin sai lukea niin että oli kitalaki kuivana. Mitäpä näistä, pääasia oli kun lapsista tuli kunnon kansalaisia.Ajatellaanpa meidän edellistä polvea äiteinä, meitä itseämme ja meidän jälkipolviamme.
Kukin on tehnyt sarallaan oman urakkansa ja järjestänyt lastenhoidon.
Vanhemman polven eräs edustaja oli sota-aikana lähtenyt lypsylle leikki-ikäinen ja lyhty mukana. Lapsen hän pani puusaaviin seisomaan askareiden ajaksi. Pilkettä silmässä tuo naapuri kertoo kasvaneensa saavissa, ei siis tynnyrissä !
Sukupolvien äidit eivät aina täysin ole ymmärtäneet toisiaan vaan kuulee 'helppohan se on...' Virka-äiti ei kuitenkaan saa viedä työpaikalle lasta saaviin ! - vielä lisäksi...
Fanni kirjoitti:
Ajatellaanpa meidän edellistä polvea äiteinä, meitä itseämme ja meidän jälkipolviamme.
Kukin on tehnyt sarallaan oman urakkansa ja järjestänyt lastenhoidon.
Vanhemman polven eräs edustaja oli sota-aikana lähtenyt lypsylle leikki-ikäinen ja lyhty mukana. Lapsen hän pani puusaaviin seisomaan askareiden ajaksi. Pilkettä silmässä tuo naapuri kertoo kasvaneensa saavissa, ei siis tynnyrissä !
Sukupolvien äidit eivät aina täysin ole ymmärtäneet toisiaan vaan kuulee 'helppohan se on...' Virka-äiti ei kuitenkaan saa viedä työpaikalle lasta saaviin !Kyllä minin elämmästäni virkaäitinä saisi oman ketjunsa.
- siis,
vielä lisäksi... kirjoitti:
Kyllä minin elämmästäni virkaäitinä saisi oman ketjunsa.
että kotiäidin poika olettaa äidin tekevän kaiken myös kotona.
Hänen mielestään äidin paikka on kotona, ja sinne äidin on tultava suoraan työpaikaltaan.
Kaupan kautta. - Sepula
siis, kirjoitti:
että kotiäidin poika olettaa äidin tekevän kaiken myös kotona.
Hänen mielestään äidin paikka on kotona, ja sinne äidin on tultava suoraan työpaikaltaan.
Kaupan kautta.Lapsitalous on toivorikkaampi verrattuna karjatalouteen. Lapset kasvavat ja alkavat ymmärtää, karja vaatii hoitajaltaan loputtomasti.
Kyllä se äitinsä passaama poika vielä ottaa repun selkään ja lähtee ruokakauppaan. Kunhan koivet riittävästi kangistuvat, suonta vetää ja tarvitsee treeniä.
- Maalaismies*
Muistisairaudet lisääntyvät iän karttuessa. Vaikuttaa valehtelulta, kun joku väittää tietyn asian tapahtuneen silloin ja silloin. Vaikka miten asia todistetaan, hän ei välttämättä muuta kantaansa. Vieläpä hänestä saattaa tuntua, että häntä vainotaan jne.
Nämä ovat reetta kinkkisiä asioita. Ota niistä selvä! Pilke silmässä lienee paras tapa suhtautua, vallankin jos maata kaatavista asioista ei ole kysymys.Muistihäiriöt ovat tärkeä asia, josta jostain syystä vaietaan ja ääntä madaltaen puhutaan jos on pakko.
Olen ihan vakavissani kysymässä tässä, että mikä on se tilanne, jolloin on otettava muistihäiriö tosissaan?
Kotikadulla akat saavat muistihäiriökohtauksen ja unohtavat auton risteykseen ovet auki.
Ei kai sellaista ole tarpeen odottaa? Silloin mielestäni ollaan jo pitkällä.
Miten on, jos itsepintaisesti joku nimi katoaa muistista. Yhä uudelleen on kysyttävä nimeä samalta ihmiseltä. Tai miten on, jos ei jotain arkipäiväisintäkään esinettä muista millään. Voi nähdä sen silmissään, mutta nimitystä ei muista.
Jokainen voi nyt nauraa ja sanoa, että lapsesta asti on sellaista sattunut, mutta jos huomaa itsekin, että tavarat todella katoavat käsistä, sanat unohtuvat, eikä aamulla muista mikä päivä on jne. niin koska on puhuttava tervydenhoitajalle?
Paitsi itsellä, niin lähipiirissäni on ihmisiä, joiden ajatus katkeilee, ja samaa asiaa saa toistaa monta kertaa.
Sanotaan, että dementoitumista voidaan estää, jos siihen tartutaan aikaisessa vaiheessa.
Ihmettelen vain, koska on aikainen vaihe?- Maalaismies*
Makriina kirjoitti:
Muistihäiriöt ovat tärkeä asia, josta jostain syystä vaietaan ja ääntä madaltaen puhutaan jos on pakko.
Olen ihan vakavissani kysymässä tässä, että mikä on se tilanne, jolloin on otettava muistihäiriö tosissaan?
Kotikadulla akat saavat muistihäiriökohtauksen ja unohtavat auton risteykseen ovet auki.
Ei kai sellaista ole tarpeen odottaa? Silloin mielestäni ollaan jo pitkällä.
Miten on, jos itsepintaisesti joku nimi katoaa muistista. Yhä uudelleen on kysyttävä nimeä samalta ihmiseltä. Tai miten on, jos ei jotain arkipäiväisintäkään esinettä muista millään. Voi nähdä sen silmissään, mutta nimitystä ei muista.
Jokainen voi nyt nauraa ja sanoa, että lapsesta asti on sellaista sattunut, mutta jos huomaa itsekin, että tavarat todella katoavat käsistä, sanat unohtuvat, eikä aamulla muista mikä päivä on jne. niin koska on puhuttava tervydenhoitajalle?
Paitsi itsellä, niin lähipiirissäni on ihmisiä, joiden ajatus katkeilee, ja samaa asiaa saa toistaa monta kertaa.
Sanotaan, että dementoitumista voidaan estää, jos siihen tartutaan aikaisessa vaiheessa.
Ihmettelen vain, koska on aikainen vaihe?MMSE on suuntaa antava kyselylomake, jolla testataan muistihäiriöisiä. http://www.terveysportti.fi/xmedia/extra/ykt/mmse-lomake.pdf
Yleensä läheiset ryhtyvät toimittamaan henkilöä tutkimukseen. Silloin kun varsinkin yksin asuva ei enää selviä jokapäiväisistä toimista, muistihäiriö vaatii tutkimusta ja hoitoa. Maalaismies* kirjoitti:
MMSE on suuntaa antava kyselylomake, jolla testataan muistihäiriöisiä. http://www.terveysportti.fi/xmedia/extra/ykt/mmse-lomake.pdf
Yleensä läheiset ryhtyvät toimittamaan henkilöä tutkimukseen. Silloin kun varsinkin yksin asuva ei enää selviä jokapäiväisistä toimista, muistihäiriö vaatii tutkimusta ja hoitoa.Aina sitä löytää kulta jyvän keskustelujen keskeltä. Kiitos maalaismies.
Testi on kullan arvoinen, heti ensi huumassa tein sen itselleni kaverin luotsaamana. Tulokseksi jäi ei vielä voi tuudittautua muistihäiriöiseksi.
Vanhojen tuttujen nimet voivat hävitä, kun ei tapaa heitä kovin usein. Maalaislääkäri kerran antoi ohjeen milloin mennä tutkimuksiin.
Ohje oli tämä; ensin häviää muistista nimet, sitten häviää naamat, tiputtelee ruuan rinnuksille, kun avaa housun sepalmukset auki eikä muista mitä varten sepalmuksen aukaisin, siis kävelee sepalmus auki. Tällöin taitaa olla jo piru merrassa.
Nuo kaksi vastaajaa. Minunkin piti sanoa jotakin. Pitikö teidän kaikki sanoa?
Kun unohtaa ikävät asiat ja muistaa vain mukavat, niin ikävistäkin asioista tulee mukavia.
Miehillä se näkyy armeijajutuissa.
Se mikä oli siellä tosi kenkkua, on parhaiden juttujen aihe myöhemmällä iällä.- Hertta2009
Saihan täältä taas hymynpilkkeen evääkseen,
itsesuojeluvaisto on hieno juttu! - olisi, jos...
naisenergia ja naisen järkevä hallinto toteutuisi.
- lakaistaisiin
olisi, jos... kirjoitti:
naisenergia ja naisen järkevä hallinto toteutuisi.
roskapussiin.
Heidän itselleen vohkimansa miljardit €t litettaisiin
kansan olojen parantamiseen! - ei naisenergiaa hänessä
olisi, jos... kirjoitti:
naisenergia ja naisen järkevä hallinto toteutuisi.
että siitei apua.
Fortumin optioiden tukijana hän on ollut. ei naisenergiaa hänessä kirjoitti:
että siitei apua.
Fortumin optioiden tukijana hän on ollut.Eikös Fortum saa lähes kaikki tulonsa veronmaksajilta, suoraan tai välillisesti.
Nostaa vain sähkön ja kaukolämmön hintaa, niin optioita ropisee
Helppo homma, ei siihen edes Liliuksen taitoja tarvita.
Yleensä sanotaan, että ihminen haluaa aktiivisesti unohtaa ikävät asiat, ja sehän on hyväksi, voi unohtaa ja antaa anteeksi. Aika kultaa muistot.
Toisaalta olen lukenut jopa tutkimustuloksia, että ihminen ei unohda koskaan kärsimiään vääryyksiä. Kysymys on varmaan elämänasenteesta.
Humalatilassa olevasta sanotaan, että velatkin muuttuvat saataviksi, mutta pätee se joskus selvin päin oleviinkin. On paljon ihmisiä, jotka tarpeeksi kauan uskoteltuaan jotain itselleen alkavat todella uskoa siihen.
Meidän lapsilla oli pieninä valikoiva kuulo. He eivät heränneet sikeästä unesta , vaikka ukkonen jyrisi talon päällä, mutta kun yritin salaa rapistella suklaalevyn tinapaperia auki, kuului ääni : "Äiti, mitä sinä teet?"Minulla oli valikoiva kuulo, kun huonosti nukkuva lapseni oli vauva. Ukkonen sai jyristä ihan rauhassa, mutta kun lapsi alkoi äheltää tai liikehtiä vuoteessaan, olin tikkana pystyssä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tuli Suomen somaleista todella ikävää faktaa
sillä osa somalivanhemmista lähettää lapsiaan kotimaahansa kurinpitolaitoksiin, joissa heitä pahoinpidellään. Illan MOT3564208Häirintäkohun keskellä olevalta kansanedustajalta Jani Kokolta (sd) rajua tekstiä somessa.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011772322.html Ajaakohan tämä SDP:n kansanedustaja Jani Kokko oikein täysillä valoi1333692Kommentti: oikeuslaitos korvattava SDP:n johdolla
Näkisin että Suomessa tuomiovalta pitäisi olla demareiden johtoportaalla. Koska porvarimedia säestettynä persujen kirku92411Mikä siinä on ettei persuille leikkaukset käy?
On esitetty leikkauksia mm. haitallisiin maataloustukiin, kuin myös muihin yritystukiin. Säästöjä saataisiin lisäksi lei112224Lindtman haluaa leikata Kela-korvauksista...oho!
Antti Lindtman sanoo Kauppalehdessä, että vuodesta 2028 voi tulla erittäin hankala, mikäli nykyinen hallitus ei tee riit1501881- 1181779
Huono päivä
Tänään on ollut tosi raskas päivä töissä. Tekis mieli itkeä ja huutaa. En jaksa just nyt mitään. Minä niin haluaisin ja181778KATASTROFI - Tytti Tuppurainen itse yksi pahimmista kiusaajista!!!
STT:n lähteiden mukaan SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt toistuvasti epäasiallisesti671642Typeryyttä
Se on kummallista, kun kaksi ihmistä tuntee selittämätöntä vetoa toisiinsa, mutta eivät vain pääse toistensa luokse. Mik1241399Martina mukana erikoisjoukossa
Huippurankka Erikoisjoukot-ohjelma jatkuu, Martina mukana. Kerrankin Martinalle hyvä ohjelma, hänellä on voimaa, sisua j1551075