Rakastako?
Rakastatko aamuja, joihin herätään viileään, jalanpojat astuvat kylmään lattiaan matkalla kahvia keittämään.
Rakastan sinua, hei! siellä sängyssä vielä joka olet pitkällään. Rakastan sinua vielä näin monen vuoden perästä, että hymysi ja kätesi saa sydämeni helisemään.
Rakastan Sinua. Rakastan niin, ettei sydämeni muuta tiedäkkään.
Lumi on jo peittänyt tämän helmikuun.
Varpaat ja sydän tottuneet viielään, muttei ikävään.
Rakastan sinua vaikket peittojeni alla enää minua lämmitäkkään.
Tulee maaliskuu, kyllä sinä selviät, niin sanovat ystävät, ne jotka tietävät.
Tulee kolmas vuosi, voisiko se jo auttaa ikävään?
Jos oikeasti rakastaa joutuu ehkä hetken kärsimään?
Rakastatko aamuja, joihin herätään viileään, jalanpojat astuvat kylmään lattiaan matkalla kahvia keittämään.
Rakastan sinua, hei! siellä sängyssä vielä joka olet pitkällään. Rakastan sinua vielä näin monen vuoden perästä, että hymysi ja kätesi saa sydämeni helisemään.
Rakastan Sinua. Rakastan niin, ettei sydämeni muuta tiedäkkään.
Lumi on jo peittänyt tämän helmikuun.
Varpaat ja sydän tottuneet viielään, muttei ikävään.
Rakastan sinua vaikket peittojeni alla enää minua lämmitäkkään.
Tulee maaliskuu, kyllä sinä selviät, niin sanovat ystävät, ne jotka tietävät.
Tulee kolmas vuosi, voisiko se jo auttaa ikävään?
Jos oikeasti rakastaa joutuu ehkä hetken kärsimään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se kaikki palaa minuun ja tulee
takaisin, imeytyy minun surunharsoihin.
Kulkee kerrosteni läpi ja lävistää
herkkyyteni ja suojaamani.
Muistot ja se Rakkaus, kuulen
miten ne tekevät tuloaan. Ilma
värisee niistä ja jokin minussa
liikehtii. Antaa tietä ja sijaa.
Olen kai kulkenut surun tien
sen kuruun. Erään vaiheeni alsuta
loppuun. Nyt olen valmis muistamaan
Rakkautta ja muistojen kuvia.
Tarttumaan valokuvaamme ja mitä
oli. Nostamaan sen silmieni eteen,
vaikka sielu huutaa armoa. Käymään
taas läpi kaiken, sydän arpikudosilla.
Ja kuin unessa hän palaa, leijuen kuin
ilmassa liitäen. Ja hymy on hänessä
johon Rakastuin. Se hänen oma
hymynsä, jota on ollut ikävä.
Ja minä kadotan suruharsoni.
Olen taas hänen Rakkaudessaan.
Muistoissani.
http://www.youtube.com/watch?v=PMHGgnlXfSA
Kiitos runostasi.
Rakkaudessa käy läpi
tunteet surusta nautintoon
ja se tuntuu.
Tuntuu niin, että sen
tiedostaa Rakkaudeksi.
Mikään ei osu niin
kokonaan ja samoin.
Kaunista ja herkkää tekstiä
ja säkeitä.
Upeasti rakennettu ja
toteutettu Rakkausruno.
Runoosi kiintyi heti ja
oli hieno kokemus lukea,
kokea se.
Hieno oli runosi.
Kiitos.
kaipaukseni
minun / runosi sinun / matkalla jonnekkin ja takaisin, jossa tavoitin hetken sen minkä löysin joskus aiemmin ja kadotin, samalla, kun hukkasin itsenikin.
Et kuullut, miten paljon ja kauan sinua kaipasin.
Kyyneleet muistuttivat väikisin, rakastin sinua niin.
Olen yksin, taisin olla vierelläsi jo kauan aiemmin, tajusin.
Sunnuntai aamuisin kaiken tähtiin rakensin ja sylissäsi niihin pakenin.
- Entä jos saisin maailmamme vielä takaisin? Halaisin sinua niin ja sinulle sen sanoisin, niinkuin silloinkin - Rakastan Sinua, jo vierelläsi lähtöäsi ikävöin.
Jokin sisälläni aina ja uudestaan ikävöi, anna olla jo ja kaikki mitätöi. Järki voi - sydän ei hätiköi.