täällä kovasti puhutaan niin tuli vaan mieleeni, että eräs vakikirjoittaja taitaa itse kärsiä kyseisestä oireyhtymästä.
Kun tästä
AD/HD:sta
10429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
nettikirjoitusten perusteella diagnosointia on mahdoton tehdä.
Vuosia aihetta opiskellut, siitä tohtorin väitöskirjan tehnyt ja käytännön tutkimus- ja kuntoutustyössä ollut erikoislääkäri voi jonkinlaisen arvion antaa saatuaan henkilöstä runsaasti taustatietoa ja tapaamalla hänet. Mutta diagnoosiin sekään ei vielä riitä.
Dg:n saaminen edellyttää laajaa neurologista arviosta, esim. lapsellani se kesti useita kuukausia, monia neurologin, neuropsykiatrin ja neuropsykologin tapaamiskertoja, yhteensä tunteja kestäviä testejä ja haastatteluja, sekä muita tutkimuksia.
Siksi on aika ymmärtämätöntä jaella diagnooseja tuntemattomista (tai edes tuntemistaan) ihmisistä, saati että yrittää tehdä sen tuntemattomien ihmisten kirjoitusten perusteella.
Oliko aivan pakko saada taas jollekulle lapsineen elämässään kovia kokeneelle pahaa mieltä?
Saada hänet tuntemaan itsensä jotenkin huonommaiksi ja alempiarvoikseksi kuin
sinä, parempi ihminen ...........
mieti, mieti ja vielä kerran mieti,
yritä oikein kovasti miettiä seuraavalla kerralla kirjoittaessasi
haluatko tehdä sanoillasi hyvää vaiko pahaa.
todellisuudessahan neurologisissa diagnooseissa ei ole mitään aihetta pahaan mieleen, kunhan asiat vain saataisiin siihen kuntoon, että tässäkin maassa kyseisille lapsille olisi helppoa saada tutkimukset ja kuntoutus.
ADHD:han ei ole sairaus, eikä vamma, josta siitäkin näyttää olevan puutteellista tietoa eräillä ihmisillä.
ihmisessä kuin mikä muukin vika. Mutta jos ei ole sairaus, niin miten sille sitten saa diagnoosin. Ja tautiluokituksen. Kerropa nyt asiantuntija minulle tyhmemmälle.
Sen tiedän vain, mitä olen käytännössä oman lapseni kohdalla nähnyt.
Viimeksi NeuroMentalissa lasta terapiasta odotellessa käsiini osui vain yksi liiton julkaisuista, jossa todettiin nimenomaan, että kyse ei ole sairaudesta.
Eihän esim. neuroosikaan ole varsinaisesti sairaus ja silti sillä on oma paikkansa tautiluokituksessa. On myös lääkitystä ja on terapiaa saatavissa.
Kannattaa ottaa selvää asioista, ennen kuin kommentoi. Mutta onhan täällä viime päivinä nähty sellainenkin tapaus, joka ei usko tieteen saavutuksiin, huhuihin ja luulo- ja kuulopuheisiin sitäkin enemmän. Jokainen taaplaa tyylillään.
Mutta olisin sinuna aika varovainen esittämään nykylääketieteen vastaisia näkemyksiä asioista. Sen ainakin voin sanoa, että diagnoosi ja kuntoutus ovat auttaneet suunnattomasti lastani. Olisivat päässeet auttamaan jo paljon aikaisemmin kun laittomalta ja oikeaan hoitoon pääsyä hidastaneelta huostaanotolta olisi vältytty.
Koska kahta samanlaista neurologisen oireyhtymän ihmistä ei ole, joillakin piirteet ovat vain hyvin peitetysti esillä, niin iso osa heistä selviytyisi täysin ilman diagnoosia, jos tämä yhteiskunta olisi edes hitusen pientä erilaisuutta salliva.
Mutta niinhän ei ole, se tulee erittäin hyvin ilmi täälläkin arvostelijoiden ja epäilijöiden kirjoituksista ilmi. Monesti irvistelykirjoitukset saavat aivat samoja piirteitä kuin esim. koulukiusaaminen näitä lapsia kohtaan (ja tietysti muitakin).
Viimeistään huostahulluus on saanut aikaan sen, että diagnoosin saannin merkitys on korostunut. Mitä näkyvämpiä lapsen oireet ovat, sitä varmemmin joudutaan myös lastensuojelun kanssa tekemisiin ja tietoa olisi saatava levitettyä niin paljon, että kaikki vanhemmat ymmärtäisivät hakea apua OIKEALTA TAHOLTA ennen kuin lastensuojelu tai vanhakantaiset psykiatrit ovat iskeneet kimppuun. Koska laiton huostaanotto tuhoaa nämä lapset, siitä ei päästä yhtään mihinkään. Ainakin vuosia hidastaa avun saantia ja mitä nuorempana kuntoutus alkaa, sitä parempiin tuloksiin päästään.
Lapseni kysyi eilen: "Mitä sinä kirjoitat." Kerroin kirjoittavani sosiaali- ja terv.ministeriöön yhtenä teemana se, että hänen kokemiltaan vääriltä huostaanotoilta vältyttäisiin. Lapsi jatkoi: "Ai että kenenkään lapsen ei tarvitsisi mennä enää sellaiseen hirveään paikkaan." Myönsin niin olevan. Lapsi mietti ja totesi: "En varmasti olisi hengissä enää, jos minun olisi pitänyt jäädä sinne."
Mitä te arvostelijat, epäilijät ja vastustajat oikein ajattelette vastustaessanne sitä, että nämä lapset saadaan oikean, heitä auttavan avun piiriin?
En ole se jolta kysyit, mutta vastaanpa kuitenkin.
Suomessa on käytössä ainakin ICD-10 diagnoosit.
Sieltä löytyy yhtälailla ADHD kuin tupakointikin.
Tupakoinnista muutamia esimerkkejä.
F17.2 Tupakan käytön aiheuttama riippuvuusoireyhtymä
F17.20 Tupakan käytön aiheuttama riippuvuusoireyhtymä tällä hetkellä vieroittunut
F17.29 Tupakan käytön aiheuttama tarkemmin määrittämätön riippuvuusoireyhtymä
F17.3 Tupakan käytön aiheuttamat vieroitusoireet
K03.61 Tupakan aiheuttamat hampaiden peitteet
Z72.0 Tupakan käyttö
erilaisista asioista voi olla kyse, vaikka ihmisellä onkin diagnoosi.
Ja sellaisellekin on muuten oma dg-numeronsa, kun lääkärit eivät osaa oikein tarkasti määritellä, mistä potilaan tapauksessa oikein on kysymys. Sellainen dg lapsella oli muiden diagnoosien jatkona psykiatrian puolella "hoidettaessa".
epäilijät ja vastustajat oikein ajattelette vastustaessanne sitä, että nämä lapset saadaan oikean, heitä auttavan avun piiriin?"
Sitten täällä vielä vanhempia haukuttiin siitä, että eivät muka ajattele lasta, vaan ainoastaan itseään. Tuo irvistelijä on niin monesti saanut täällä nenilleen, mutta sairaan mieltä ei mikään muuta, koska hänellä ei itsellään ole kykyä ajatella lasten puolesta, ainoastaan vain itsensä ja oman häiriintyneen mielensä tuotoksilla koettaa saastuttaa lukijoidenkin mielen.
kysymys.