Sunnuntai on surutyötä
viikon vaientamista,
kielen päällä keikkuva kaipuu.
Vähitellen mieli tottuu
uusiin asentoihin,
on purettava vanha
jotta uusikin voisi sortua.
Rappeudun hyvin, viisaasti.
Kuljet käsieni kautta,
viimeinen murskaava tunne.
Meillä on vielä tämä päivä aikaa.
viikon vaientamista,
kielen päällä keikkuva kaipuu.
Vähitellen mieli tottuu
uusiin asentoihin,
on purettava vanha
jotta uusikin voisi sortua.
Rappeudun hyvin, viisaasti.
Kuljet käsieni kautta,
viimeinen murskaava tunne.
Meillä on vielä tämä päivä aikaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...maininta, kuinka vahvasti tuot asiaasi esille. Sama koskee tätäkin runoasi.
"Meillä on vielä tämä päivä aikaa"
paljon puhuttelevasti kerrottu.
Sunnuntain lepopäivää vietän kirjan ääressä, halu vain olla olemassa sohvan nurkassa kuin hetken myös viivähtää ruudun äärellä runoihisi koukkuun jääneenä:)))
Kiitos, Kaaru! Kirjoitin tämän aikas salamavauhtia. Mietin päätöslausetta, ja tuo tuli mieleen ja se tuntui ainoalta oikealta tavalta päättää runo.
Käväisin ulkona, mutta ilma ei suoranaisesti viekoitellut seurassaan viihtymään. Väsyttää ties mikä ies.. Joo, kirja itsellenänikin kouraan hakeutuu.. Ehkä yritän happeakin vielä, ettei pää pakahdu. Kuudelta toisen ruudun ääreen, tulee Tuulen viemää :)
Vaikuttava sunnuntain surutyö,
pinnan alla rappeutumista
sortumista ja murskautumista
(hmm kuulostaa ihan purkuvaiheen autiomökki
termistöltä..=)
Mutta jälleen kerran olet
erittäin hyvin kasannut tämän
runon rungon ja seinät joista
kaipuu kaikuu sunnuntai aamuun...
Kiitos Miekko tuumaa noita!
Kiitos, Minänoita! Niin, rappeutumista, sortumista, murskautumista... tavallinen sunnuntai siis, voisi sanoa..Heh, todellakin tulee mieleen se autiomökki ja rohkeat unelmat ja tavoitteet..
Tällaista fiilistelyä tänään...
sanankäyttöä. Pidin.
Kiitos paljon! Tässä tuntui kaikki loksahtavan aika kivuttomasti paikalleen, niin että uskalsin aika lyhyen kaavan harkinnalla laittaa tämän maailmanlaajuisen internetyleisön ihailtavaksi.
Ihmismielen täytyy venyä välillä mielettömästi..
senkin olen jälleen kokenut..
"Sunnuntai on surutyötä
viikon vaientamista,
kielen päällä keikkuva kaipuu."..
Elämä jatkuu ja - - ainakin - - on tämä pvä! :)
Kiitos Miekko runostasi ja parempaa viikkoa,, niin aina! :D
Ihmismielikin tuntuu tarvitsevan välillä harjoitusta.. Olkoon se venyminen vain positiivista voimavaraa..
Hmm..."Sunnuntai on surutyötä"..tänään tuntuu vähän hullulta ajatukselta tuo (täällä punastelen). Kaikkea sitä ihmismieleen tuleekin venytellessä...
Aurinko paistaa! Tästä tulee elämämme paras viikko, usko pois! Kiitos, Murukulta!
Mie en oikeestaan osaa sanoa mitään, hiljenen tuohon viimeiseen lauseeseen "Meillä on vielä tämä päivä aikaa"
Kunpa se menisikin niin, olisikin se joku yksi päivä ja sen jälkeen kaikki unohtuisi.
Viimeistä lausetta miettiessäni, tuo vain pälkähti päähäni jostain, yksinkertainen lause. Ensin ajattelin, että se ei sovi, eikä se kyllä kuvaa tilannettani yhtään. Mutta sitten mieleni ryhtyi venymään sen sisältämiin muihin merkityksiin, ja tuntui että näinhän se onkin, poikaseni...
Kunpa kaikki menisi kuin rakkausrunossa!
Kiitos, Amanda, kommentistasi!