Tästä on jo pari viikkoa, mutta silti se kaivaa
mieltä aina ajoittain ja saa huonon
omantunteen... Se alkaa näin:
Heräsin alakerrasta kuuluvaan hälinään, oli
lauantai aamu. Juoksin portaat nopeammin alas,
kun kuulin puheen seasta, että kissamme on
ulkonta tuonut elävän linnun. Näin sen. Se
selvästi eli sen suussa ja se oli haavoittunut,
pyrstösulkiakaan ei enää ullut. Saimme linnun sen
suusta pelästyttämällä kissan läimäyttämällä
käsiä. Nappasimme linnun käteen ja veimme ulos,
kissa jäi sisään. Koska linnusta vuoti verta ja
se pelkäsin niin kovasti, että pumppu löi
varmasti yli 300. Tiesin, että se oli
lopetettava. Vanhempani olivat juuri sinä aamuna
toisella puolella Suomea, joten isä ei voinut
sitä tappaa. Tiesin, että se oli kuitenkin
tapettava. Vapaaksi sitä ei voinut laskea. Se
olisi kuollut ennemmin tai myöhemmin kipuihin,
verenvuotoon ja shokkiin. Vain pikkuveljeni (7v)
ja minä olimme ulkona. Huusin pikkuveljelleni,
että hakee sanomalehtiä. Lintu oli kokoajan
kädessäni, hyvin rauhallisena kuitenkin (vaikka
pumppu kävi kiivaana!). Pikkuveli toi lehden ja
laittoi sen asfaltille, kun käskin. Sitten se
haki niin ison kiven, jossa oli tosiaan
painoakin, ehkä 4 kiloa. Sillä välin kun se sitä
kiveä haki, huomasin, että linnulta alkoi maailma
mennä sekaisin. Silmät alkoivat mennä kiinni...
Mutta aukesivat taas nopeasti. Aloin jo täristä
pelosta, mitä sitten. Nimittäin pikkuveljellä oli
jo se kivi kädessään ja laitoin linnun
sanomalehdelle... Siinä vaiheessa olin jo ihan
tööt, nimittäin en pystynyt katsomaan mitä
tapahtuisi. Käskin sitä mpjauttamaan linnulta
pään. Sillä silloin se kuolisi. Itse en kerta
kaikkiaan siihe pystynyt (enkä pystyisi
vieläkään!!). Sanoin monta kertaa, että tähtää
päähän! No se iski kiven lintua kohti. EIIII! Se
paska kivi ei osunu päähän!!!!!!! Se osu
alaruumiseen ja koko lintu saatana käytännössä
räjähti alhaalta!!!! Silti se eli!!!! Huusin ja
sanoin, että iske uudestaan päähän! Sitten se
muistaakseni osui. On mahdollista, että se
tapahtui vasta kolmannella kerralla, koska muisti
pätkii siinä kohdassa. No, nyt lintu oli
kuollut.... mutta mutta mutta, miksi, miksi näin
kävi. Lintu kerkesi kitumaan pahasti ensin ehkä
10 minuuttia ja sitten vielä pahemmin ainakin 5
sekuntia!! Teinkö oikein? Älkää pliis sanoko,
että sen olisi pitäny olla minä, joka sen tappaa,
en pysty siihen. Oli jo hermoja vievää katsoa sen
lopetusta.. Tätä on vaikea kirjoittaa, nään
välillä painajaisia siitä ekasta kiven heitosta.
Se oli hirveää ja ällöttävää katsoa. Nään sen
kokoajan vaan mielessäni! En halua teidän saavan
samanlaista kuvaa, joten en kerro mitä silloin
tapahtui, mutta voitte kuvitella itse. Jatkossa,
jos kissamme pyydystää hiiren, linun tmv. miten
toimin!! Kertokaa! Älkääkä alkakoo papottaa
kissoista, jotka pitäisi pitää sisällä! Kertokaa
nyt muuta, kitos!
mieltä aina ajoittain ja saa huonon
omantunteen... Se alkaa näin:
Heräsin alakerrasta kuuluvaan hälinään, oli
lauantai aamu. Juoksin portaat nopeammin alas,
kun kuulin puheen seasta, että kissamme on
ulkonta tuonut elävän linnun. Näin sen. Se
selvästi eli sen suussa ja se oli haavoittunut,
pyrstösulkiakaan ei enää ullut. Saimme linnun sen
suusta pelästyttämällä kissan läimäyttämällä
käsiä. Nappasimme linnun käteen ja veimme ulos,
kissa jäi sisään. Koska linnusta vuoti verta ja
se pelkäsin niin kovasti, että pumppu löi
varmasti yli 300. Tiesin, että se oli
lopetettava. Vanhempani olivat juuri sinä aamuna
toisella puolella Suomea, joten isä ei voinut
sitä tappaa. Tiesin, että se oli kuitenkin
tapettava. Vapaaksi sitä ei voinut laskea. Se
olisi kuollut ennemmin tai myöhemmin kipuihin,
verenvuotoon ja shokkiin. Vain pikkuveljeni (7v)
ja minä olimme ulkona. Huusin pikkuveljelleni,
että hakee sanomalehtiä. Lintu oli kokoajan
kädessäni, hyvin rauhallisena kuitenkin (vaikka
pumppu kävi kiivaana!). Pikkuveli toi lehden ja
laittoi sen asfaltille, kun käskin. Sitten se
haki niin ison kiven, jossa oli tosiaan
painoakin, ehkä 4 kiloa. Sillä välin kun se sitä
kiveä haki, huomasin, että linnulta alkoi maailma
mennä sekaisin. Silmät alkoivat mennä kiinni...
Mutta aukesivat taas nopeasti. Aloin jo täristä
pelosta, mitä sitten. Nimittäin pikkuveljellä oli
jo se kivi kädessään ja laitoin linnun
sanomalehdelle... Siinä vaiheessa olin jo ihan
tööt, nimittäin en pystynyt katsomaan mitä
tapahtuisi. Käskin sitä mpjauttamaan linnulta
pään. Sillä silloin se kuolisi. Itse en kerta
kaikkiaan siihe pystynyt (enkä pystyisi
vieläkään!!). Sanoin monta kertaa, että tähtää
päähän! No se iski kiven lintua kohti. EIIII! Se
paska kivi ei osunu päähän!!!!!!! Se osu
alaruumiseen ja koko lintu saatana käytännössä
räjähti alhaalta!!!! Silti se eli!!!! Huusin ja
sanoin, että iske uudestaan päähän! Sitten se
muistaakseni osui. On mahdollista, että se
tapahtui vasta kolmannella kerralla, koska muisti
pätkii siinä kohdassa. No, nyt lintu oli
kuollut.... mutta mutta mutta, miksi, miksi näin
kävi. Lintu kerkesi kitumaan pahasti ensin ehkä
10 minuuttia ja sitten vielä pahemmin ainakin 5
sekuntia!! Teinkö oikein? Älkää pliis sanoko,
että sen olisi pitäny olla minä, joka sen tappaa,
en pysty siihen. Oli jo hermoja vievää katsoa sen
lopetusta.. Tätä on vaikea kirjoittaa, nään
välillä painajaisia siitä ekasta kiven heitosta.
Se oli hirveää ja ällöttävää katsoa. Nään sen
kokoajan vaan mielessäni! En halua teidän saavan
samanlaista kuvaa, joten en kerro mitä silloin
tapahtui, mutta voitte kuvitella itse. Jatkossa,
jos kissamme pyydystää hiiren, linun tmv. miten
toimin!! Kertokaa! Älkääkä alkakoo papottaa
kissoista, jotka pitäisi pitää sisällä! Kertokaa
nyt muuta, kitos!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikä mahtaa olla motiivisi kirjoittaa tuollainen
yksityiskohtainen tappotarina tällaiselle
keskustelupalstalle?
hei on niitä lintuja ennenki menehtyny. Oot
varmaan joku 9 vee kakru joka ei oikein ymmärrä
mistään mitään..! Ja oisit tosin voinu itte sen
tappaa. Sairasta pistää pikkunen veli parka
tekeen semmosta joka oikeastaan kuulu sulle ku
halusit itte sen linnun pelastaa. Kyllä se
kissaki olis asian varmasti hoitanu.. Jotta
silleen. Jätä linnut rauhaan vastedes, kyllä
luonto korjaa sen minkä vahingoittaaki....
Oliko vastauksesi tarkoitettu todella minulle,
vai alkuperäisen tekstin kirjoittajalle? Minä kun
en ole tappanut mitään, ihmettelin vain
alkutarinan kirjoittajan moraalia. Ja minä olen
kyllä ihan aikuinen.
Hei kiitti tosissaan ihan kaikkille vastanneille
*aplodit*!! Kiitti kiitti! En ymmärrä kuinka olen
ennen voinut tulla toimeen ilman teidän mahtavaa
myötätuntua ja avunantoa!!! Olette pelastukseni,
kiitos "Kyllästynyt" kiitos! Ton mollaamisen
sijaan, olisitte voineet kertoa vähän jotain
kannustavampaa! Luuletteko te ihan tosissanne,
että viesti oli täysi vitsi!? Yritin saada teidät
tajuamaan minun tilanteen, en jatkossa halua
nähdä linnun räjähtävän paskaks! Olis ollut ihan
OK jos olisitte käyttäneet 1000000$ käsiänne
auttamiseen eikö mollaamiseen, turvelot! Ja
motiivini oli siis saada teidät älyämään! Mutta
koska näköjään meni hei hiukan sullakin ohi, niin
antaa olla. Yritän älää virheeni kanssa, mutta
piä sinä "aikuinen" turpas ny vast edes kii, kun
sieltä ei pursua mitään järkevämpää kuin
mollaaminen... Et sillein, kiitos vielä kerran!
Halutteks te mitalit, kyllä niitä lähtee, ehkä
toinenkin!
Kuule lapsonen, haepa jotain apua ongelmaasi
vaikkapa paikkakuntasi terveyskeskuksesta,
sinulla tuntuu näin ammattihoitajan näkökulmasta
olevan aika pahoja mielenterveysongelmia. Apua on
kyllä saatavilla.
Miksi mainostat itseäsi viisaana ja kinastelet
silti lapsen kanssa? Viisaampi jättäisi asian
siihen, mutta sinä haluat selvästi olla
lapsenmielinen... Ikävä kyllä et ole henkisesti
vielä aikuinen, sori! :(