Ihmisiä pidetään elossa kaikella mahdollisella tavalla. Ne on sairaita avuttomia. Annetaan lääkkeitä ja hoitoja. Onko sellainen elämä arvokasta? Itse haluaisin kuolla kun en itsestäni pysty huolehtimaan. Miksei meidän anneta lähteä kunniallisesti??? Niin ja nuoremmat maksaa potin.
Miksi ihmisten pitäisi elää
vanhoiksi?
18741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
raihnaisuus ja avuttomuus. Miksi ei saisi kuulua? Se on luonnollinen osa elämää, kuten sitten kuolemakin aikanaan. Kun ihminen on vanha ja sairas häntä hoivataan, niinkuin on hoivattu pienenä lapsenakin. Ja miten kukaan ulkopuolinen on pätevä arvioimaan kenenkään toisen elämän arvokkuutta ja mielekkyyttä. Sairas ja raihnas sairaalavuoteessa makaava mummokin voi olla suunnattoman rakas jollekin.
Pitäisikö muidenkin sairaiden/vammaisten yms. itsestään huolehtimaan kykenemättömien ihmisten (lasten ja nuortenkin)antaa vain kuolla pois ja olla ilman hoitoa?
Natsisimia (?)
että tässä taidetaan nyt tarkoittaa sitä, että jos esim. vanhukselta menee nielemiskyky niin laitetaan nenämahaletku tai peg-letku.
se on mielestäni kuoleman pitkittämistä, ei niinkään perushoito.
muuttuu hyödyttymäksi hänet voidaan heittää hoidon ja kaiken toiminnan ulkopuolelle?
Ei edes eläimistä ajatella noin. Moni kotieläinkin saa viettää vanhuudenpäivinsä "hyödyttömänä".
Olisi todella julmaa, jos ihminen hylätään vanhuuttaan ja sairauttaan tai nuorempikin siinä vaiheessa kun hänestä tulee "rasite" yhteiskunnalle tai yhteisölle.
Aivan sairasta tuo sinun ajatus ja täysin kaiken eettisen ja moraalisen toimintaperiaatetta vastaan. Ja mistä hoitohenkilöstö saa elantonsa?
Hoitamalla sairaita, vammaisia ja vanhuksia.
Toivottavasti et ole hoitaja.
Ihan noin ehkä kärjistetysti en asiaani ilmaisisi, mutta kuitenkin olen suurinpiirtein samaa mieltä.
Kyse ei ole mistään natsismista tai muustakaan sellaisesta että annetaan kaikkien avuottomien kuolla pois ilman mitään hoitoa.
Minusta on aivan tajuttoman surullista kun ihminen on sidottu sänkyyn koko loppuelämäkseen. Itse ei pysty liikkumaan, eikä mitään tekemään. Tiedän eräänkin, joka on ollut sänkyyn "sidottu" jo kymmenen vuotta. Monen kerran olen törmännyt vuodepotilaaseen josta näkee, että hän kärsii. Miettikää omalle kohdallenne. Järki pelaa, ymmärrätte kaiken, mutta ette pysty mitään tekemään. Minä ainakin toivoisin siinä vaiheessa eniten sitä että pääsee pois. Joskus törmää sellaisiinkin, että potilaan katseesta näkee että hän haluaa pois. Joskus potilaat itkevätkin. On kamalaa katsottavaa kun toisella kyyneleet valuu, eikä pysty häntä mitenkään auttamaan. Mitä lohdullisia sanoja siinä voi sanoa?
Minä en tahtoisi oman äitini tai isäni makaavan sairaalan sängyssä vuodesta toiseen, ei sellainen ole mitään elämää. Toivoisin, että he kokisivat "hyvän" kuoleman ja toivon, että minusta ei tule ikinä vuodepotilasta vaan kuolisein seisovilta jaloilta sitten joskus.
Ja tiedän näiden palstojen luonteen, että moni haukutaan pystyyn jonkun mielipiteen takia, mutta minä en tässä ole sitten tarkoittanut muita kuin täysin vuodepotilaita.
Äitini oli jo 90:nen ja asui yksin kotona. Kotisairaanhoito tietenkin kävi useamman kertaa päivässä. Sitten hänelle tuli hirvittävät mahavaivat, ja kotisairaanhoito soitti että nyt he vie äidin sairaalaan.
Olin itsekkin vielä syövästä toipilaana ja matkaa 500 km kun lähdimme yötä vasten ajamaan. Keskussairaalassa lääkäri kertoi käytettävissä oelvat keinot. Leikkaus, joka johtaa munuaiskoneeseen, ja antaa elinaikaa muutamia viikkoja, ehkä kuukausia. Lääkärin mielestä kyseessä oireista päätellen suolistosyöpä.
Niinpä meiltä lapsilta kysyttiin mielipidettä sen leikkaamiseen, koska se oli tukkinut jo suoliston.
Toisena vaihtoehtona oli antaa niin paljon kipulääkettä, ettei tarvitse tuskia kärsiä. Tiesin äidin toiveen, ettei hän takuuvarmasti halua leikkaukseen. Ei koskaan ollut leikkauksessa, ja sitä hän pelkäsi, ettei tarvitsis tulla pilkotuksi. Niinpä valitsimme vain kivun lievityksen, ja sen hän saikin. Heräsi vielä koomasta hetkeksi keskustelemaan ja oli aivan järjissään ja ihan hyvän tuulinen, kunnes vaipui ikiuneen.
Seuraavana päivän ylilääkäri otti meidät keskusteluun, ja ilmoitti, että hänenkin näkökulmastaan näin oli parempi, kunniallinen ikä on jo eletty, ja saavutettu. Se elinaika, jonka lääketieteellisillä toimenpiteillä saisimme lisää, ei olisi potilaan kannalta mitään laadukasta, ei edes elämisen arvoista, koska koko ajan olisi kytkettynä koneeseen, vaan hyvinkin vaivalloista ja reuman kyseessä ollessa myös hyvin kivuliasta.
En koe omantunnon tuskia, vaikka näinkin, että kova morfiinilääkitys joudutti ikiuneen vaipumista, mutta mitä siitä tajuissaan olemisestakaan on iloa, kun on kovat tuskat.
Naapurissa samanlainen tapaus, mutta he kokivat, että heidän omainen tapettiin kovilla kipulääkkeilla (syöpä myös kyseessä ja ikää 89 vuotta).
Näin me ajattelemme asioista eri tavalla.
mitään tehohoitoja tarvita jos ihmisen loppuelämän voi ennustaa, ettei se ole oikeaa elämää.
Mikä on se oikea hoitotapa ja käytäntö? Jättää syöttämättä ja ei mitään lääkettä?
Ihmisella kuuluu olla arvokas elämä ja perushoito loppuun saakka. Itsestäni ei olisi kuolinpiikin antajaa ihmiselle, enkä hyväksy aktiivista eutanasiaa.
Onhan se selvää, ettei kukaan halua nähdä ketään avuttomassa tilassa - toisten armoilla, sellaisessa jossa ihmisestä on tullut elävä kuollut.
Esim oma äitini on ollut vuoden laitoshoidossa ja hänen elämänsä ei ole enää elämisen arvoista. Mutta mitäs teet? Voit vain käydä häntä katsomassa ja vaihtamassa muutaman sanan.Ei välitä mistään ulkopuolisesta enää. Ei kuuntele radiota, ei näe lukea, ei katsoa tv:a. Ainoa viihdyke on omat harhailevat ajatukset. Muistaa minkä muistaa ja tuntee toistaiseksi sukunsa, joka käy laitoksessa.
Ei voi muuta kuin odottaa ja toivoa, että loppu tulee pian, eikä elämä pitkity paljoa.
Tietysti perushoitoa kuuluu antaa! Mutta esimerkiksi näen turhana sen, että vanhuksille syötetään aivan tajuttomasti lääkkeitä! Kipulääkkeet on ok, mutta mitä sängyssä makaava tekee enää joihinkin tauteihin tarkoitetuilla lääkkeillä? ja kun ne ei monesti enää mene edes alas, ne lääkkeet murskataan ja ihminen voi saada hetken ajaksi lääkemyrkytyksen siitä!
riisuminen on ollutkin nykyään monen lääkärin asia.
Vanhukset syövät liikaa lääkkeitä ja se on havaittu monella taholla. Lääkäreiden pitää se asia hoitaa, sillä hoitajalla ei ole oikeutta vähentää lääkkeitä eikä pidäkään olla.
Hoitajalla ei tietenkään pidä olla oikeutta purkaa vanhusten lääkityksiä. Mutta lääkärit eivät sitä myöskään tee omatoimisesti, ainakin näin olen joissain vuodeosastoilla huomannut. Joillekin pitkäaikaispotilaille menee samat lääkkeet vuodesta toiseen vaikkei sen lääkkeen tarpeellisuudestakaan ole enää tietoa. Hoitajien tulisi ottaa puheeksi näitä asioita. Ei tietystikään alkaa pätemään, mutta ehdottaa että onkohan tämä lääke enää tarpeellinen, jne.
Geriatrithan (?) ovat vanhusten hoitoon erikoistuneita ja he ovat varmasti enemmän tietoisia vanhusten lääkityksistä kuin normaalit tk:n lääkärit.
2 edellistä keskustelijaa ei selvästi ymmärtänyt mitä tarkoitit viestilläsi, heti heitetään ilmoille natsismi ja se, että ihmiselämä ei ole arvokas..
Kysehän ei ole siitä, vaan siitä tarvitseeko elämää pitkittää keinotekoisesti! Miksei ihminen voisi kuolla, kun kuolema on tullakseen, kuolema on luonnollista, miksi se ei sitten saisi tulla omalla ajallaan jos ihminen on niin vakaasti päättynyt? Sillä ei ole myöskään mitään tekemistä aktiivisen eutanasian kanssa.
Meidän pitäisi päästä eroon itserakkaasta ja narsistisesta ajatuksesta, että MINÄ en ole vielä valmis luopumaan sairaasta ja vanhasta (esim.) vanhemmastani. Rakkautta läheistä kohtaan osoittaa se. että päästää toisesta irti ja antaa toisen kärsimysten päättyä.
Nuoret ovat asia erikseen, jos toivoa on, niin miksi ei hoidettaisi, mutta oli ikä mikä tahansa jos sairaus on uuvuttanut ja tietoa paremmasta ei ole, ei läheistä saisi pitää hengissä itserakkaista tarkoitusperistä johtuen.
Osui silmiini aiheeseen liittyvä Pro Gradu -tutkielma: "Eutanasiakeskustelun retoriikkaa" os: http://www.teologia.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=131&Itemid=67
Ja siitä tähän pikku lainaus: "Eutanasia suomeksi "hyvä kuolema"
Eutanasia pohjautuu kreikan sanoihin eu, hyvä, ja thanatos, kuolema. Alun perin sillä on viitattu hyvään kuolemaan ylipäätään. Ajan mittaan se tarkentui koskemaan avustettua kuolemaa, kuolinapua tai armokuolemaa. Sana "eutanasia" on valitettavasti tunnettu huomattavasti myöhemmältä ajalta kuin antiikista. Natsien eutanasiaohjelman nimellä kulkenut vammaisten ja mielisairaiden tuhoamisprojekti pilasi eutanasian maineen vuosikymmeniksi.
Eutanasialla ja siihen rinnastettavilla käytännöillä on pitkä historia. Suhtautuminen avustettuun elinajan lyhentämiseen on ollut pitkälti verrannollinen itsemurhaan suhtautumiseen. Nykyisin itsemurha on länsimaissa yleensä sallittu. Itsemurhassa avustaminen taas on monissa maissa kielletty. Aktiivinen eutanasia on sallittu vain Hollannissa ja Belgiassa. Ensimmäinen lakiehdotus eutanasian laillistamiseksi esitettiin kuitenkin jo vuonna 1906 Ohiossa".
Nykyisten väestömäärien mukaan kaikki yksilöt jotka ovat yhteiskunnalle tavalla tai toisella enmmän rasite kun hyöty joutaa kuolla.....ei ole oikein rasittaa yhteiskunnan ressurssejä tälläisten ihmisten hysäämiseen...itse olen valmis luopumaan elämästäni jos tulen taakaksi yhteiskunnalle...vähän muutakin kun sen oman perseen ajattelua hyvät ihmiset....
Sinulla on huonot tiedot kansantaloudesta, jos et tiedä, että nuoret eivät maksa vanhusten hoitoa, vaan että vanhukset ovat maksaneet hoitonsa etukäteen veroja maksamalla.
tekemään,jos itse joskus joutuu siihen tilanteeseen ettei itse enää osaa sanoa mitä haluaa..kyllä sen pystyy itse määräämään ettei välttämättä halua mitään monimutkaisia hoitoja jos on muuten jo sairas.
voit itse pohtia iän kaiken. Oletko itse valmis katkaisemaan ja millä tavalla kaiken hoidon ja huolenpidon ihmiseltä, joka ei itse voi huolehtia itsestään? Olet tehnyt varmaan hoitotestamnetin omasta kohtalostasi, jolla varmistat, ettei sinua hoideta liikaa? Ihmettelen, jos et ole tehnyt?
kuuluisi tehdä ja ajoissa. sillä säästettäisiin ja ihmiset saisivat aivan oikeasti sellaista hoitoa, jota haluaisivat.
tosin niiden, jotka eivät alalla ole, kannattaisi ensin mennä tutustumaan tk:n vuodeosaston toimintaan ja potilaisiin ja miettiä sitten, haluaako sinne.
ei muutako kaikille 25vee täyttäneille piikki hihaa.
Jos ajattelee noin, että kaikki ihmiset pitäisivät vain olla hyödyksi, niin suurin osa mikä pitäisi poistaa olisivat nuoret (alle 25vee) narkkarit ja alkkikiset. Siis näinkö?