Pojan voimakastahto.

et ole huono äiti,et ollenkaan!

Meillä poika kohta kans 2v ja ihan yhtä lujatahtoinen kun sinun poikasikin.Mua niin huvitti toi kun kerroit että pakottaa ottamaan vessapaperinkin heti.Niin meilläkin hymyillen antaa ihan heti kun pytylle istahtaa.Otan paperin ja sanon kiitos.Sit sama kuvio on ton pyykin kans.Aina en jaksais heti konetta tyhjätä,mutta poika jaksaa.Olen tehnyt niin että poika tuo minulle koneesta pyykin ja minä ripustan,vaikka sitten väkisin.Sekin työ on sitten tehty.Tiskikoneen olen joskus vain lyönyt kiinni ja tyhjännyt myöhemmin.
Pukeminen on meillä joskus todella hankalaa kun/jos kiva leikki jää kesken.Mutta olen sanonut että jatketaan sitten kun tullaan ja nyt puetaan.Pidän kiinni,kun "rimpuilee" ja yritän saada pojan ajatukset vaikka ulkona nähtäviin autoihin.Itse olen ollut aika väsynyt tähän jatkuvaan kitinään ja huutoon,mutta minkäs teet.Jotenkin olen sen miettinyt niin että poikani ei ehkä tiedä asemaansa perheessä.Hänestä tulee mies ja on ehkä hämillään kaikesta.En tiedä,tuntuu kaukaa haetulta.
Miten teillä päädyttiin perheneuvolaan?Itse olen ajatellut niin että jos vain jaksaisin niin poikani tarvitsisi jotain päiväkerhoa tms.Mutta se lähteminen ja on tuo vanhimman lapsen eskarista haku.Mutta tyytyväisempi hän on kun päivissä on selkeät rytmit ja niistä pitää kiinni.
No mun neuvoista et varmaan paljoa neuvoa saanut,muuta kuin sen että meitä on muitakin!!:)

Vanhempien tärkeimpiä tehtäviä on mahdollistaa lapselle pettymyksen tunteen käsittelyn oppiminen. Toinen tärkeä asia on turvallisuuden tunteen luominen. Sellainen vanhempi joka antaa lapselle periksi aiheuttaa lapselle turvattomuutta, koska aikuisen kuuluu olla lapsen maailmassa järkähtämätön turva, eikä lapsen tahtiin heiluva tuuliviiri. Sellainen lapsi, joka ei kestä pettymyksiä ja osaa käsitellä niitä, kasvaa onnettomaksi nuoreksi ja aikuiseksi. Hänen elämästään tulee helposti sietämätöntä niin hänelle itselleen kuin lähipiirilleen.

Antamalla periksi hänen voimakkaalle tahdolleen, teet hänestä pitkällä tähtäimellä onnettoman. Älä komenna tai huuda koska sinun on oltava turvallinen, mutta älä silti anna periksi turhille vaatimuksille. Itku ja paha mieli eivät lastasi vahingoita

Olet ihan oikealla tiellä kun tunnustat tietämätömyytesi ja menet perheneuvolaan. Ole siellä avoin, niin saat hyviä neuvoja arkeenne. Ja muista että sinä olet se joka teillä määrää. Ei sinun huutaa tarvitse, ilmoitat miten asia on, mitä tehdään ja niin sitten tehdään ja toimitaan. Tuon ikäisen vielä koppaa kainaloon, saa huutaa. Paitsi äiti. Jos äiti ryhtyy huutamaan, on peli menetetty. Silloin siinä huutaa kaksi lasta. Siitä ei seuraa mitään tuloksia. Mutta kun maltillisesti sanoo "ei, me teemme nyt näin ja näin" ja ohjaa pojan kädestä pitäen, niin kyllä se siitä. Ei kannata lähteä lapsen kanssa juupas-eipäs -leikkiin :)

Hei!
Eräs ystäväni, neljän lapsen äiti ja yhden erittäin voimakastahtoisen pojan äiti antoi kerran viisaan neuvon: "Choose your battles carefully - you must win them all". Eli mieti asioiden tärkeysjärjestys, missä asioissa voi joustaa, missä ei. Jos lapsi saa aina tahtonsa läpi, hän ei saa niitä turvallisia rajoja ja ei opi kohtaamaan pettymyksiä, kuten tuossa yllä opastettiin. Mutta toisaalta, kun lapsi on voimakastahtoinen, ei arjesta tule yhtään mitään, jos joka ikinen asia tehdään niin kuin äiti määrää. se on vain yhtä huutoa ja kiukkua ja mielipahaa aamuasta iltaan, ja äitikin väsyy ainaiseen määräilyyn. Tällaisen lapsen kanssa täytyy pitää tuntosarvet herkkinä, joustaa pienissä jutuissa (vessapapereiden ja pyykkikoneiden kanssa), jotta arki sujuisi mukavammin, mutta tärkeissä ja isommissa asioissa tehdään niin kuin äiti sanoo, ja siitä pidetään kiinni vaikka lapsi miten vastustelisi. Kun jossain asiassa otat sen linjan, että nyt tehdään näin, niin siitä on sitten jaksettava pitää kiinni viimeiseen asti, vaikka miten väsyttäisi ja tekisi mieli antaa periksi. Hävitä ei saa. Siksi nämä asiat kannattaa valita huolella!

Oma tahto ja halu tehdä kaikki itse ja raivarit jos ei saa kuuluu ikä-kauteen. Taapero itseasiassa kertoo että nyt haluaa tehdä itse mutta kun ei oikein mitään osaa niin tämähän se päähän ottaa!
Taaperot tavallisesti rauhoittuvat hiljalleen kun äiti opastaa ja auttaa lasta 1. Syömään itse
2.pukemaan itse 3.hoitamaan pissa ja kakkahommat itse 4.sekä myös rauhoittumaan illalla omaan sänkyyn.(Ei tee enää kaikkea lapsen puolesta, kuten vauva-aikana) Kun taapero hiljalleen nämä asiat hallitsee eivät he enää tunne itseään yhtä avuttomiksi, koska tämä juuri on taaperon kiukun syy!