Maalattuna kasvoilleni
kireä hiljaisuus
mistä lähtien
on tämä lika
ihoni sotkenut
Yhtä tappavan tahmea
on tyhjyys
kuin turha ikäväkin
yhtään
suurta huokausta
eivät keuhkoni enää kestä
Puhdistakaa minusta
tämä tautinen sairaus
jota erheellisesti
kaipaukseksi kutsutaan.
kireä hiljaisuus
mistä lähtien
on tämä lika
ihoni sotkenut
Yhtä tappavan tahmea
on tyhjyys
kuin turha ikäväkin
yhtään
suurta huokausta
eivät keuhkoni enää kestä
Puhdistakaa minusta
tämä tautinen sairaus
jota erheellisesti
kaipaukseksi kutsutaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet pohtinut tuota inhaa tunnetta kovin, minkin sitä osaltani pohdin.
Syitä olen löytänyt monia ja kaikki ne on kipua tuottavia.
Älä kuitenkaan luota tuohon tulkintaasi, sekin voi olla harha.
Kaksi ekaa säkeistöä olivat aika vaikuttavat. Harvemmin kuultua naisena olemisen tuskaa, ensin luin sen näin konkreettisesti, mutta se avautuu myöhemmin kuvaamaan myös laajemmin tuota tunnetta, jolloin minäkin pystyn siihen samastumaan.
Onko kertoja kyllästynyt kantamaan ikävää ja kaipausta? Hmm... Ehkä ennemminkin kalvaa se, että ei voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä, kertoa tunteista... sille oikealle ihmiselle...
Kaikki ei ole siltä miltä näyttää, tähän saa teksteissäsi tottua. Tämä oli hyvä runo. Ehkä illalla ymmärrän enemmän... :)
liikkeellä huomaan.
' yhtä tappavan tahmea
on tyhjyys
kuin turha ikäväkin
yhtään suurta huokausta
eivät keuhkoni kestä enää '
Huh !
Sanatonna poistun takavasempaan ...