Haluaisin sanoa niin paljon
mutta en kykenisi kertomaan tarpeeksi.
En tiedä mikä on oikein,
tiedän vain mikä on vialla.
Mitä olisi elämä ilman muttia.
Mitä olisi nainen ilman arvoitusta.
Mitä olisin minä ilman tätä kaipuuta sinuun.
Kaikki on saavutettavissa.
Kaikki on menetettävissä.
Yhdellä sanalla.
Astun ulos vieraaseen vuodenaikaan,
on melkein kevät ja melkein talvi,
etkä sinä ole täälläkään.
mutta en kykenisi kertomaan tarpeeksi.
En tiedä mikä on oikein,
tiedän vain mikä on vialla.
Mitä olisi elämä ilman muttia.
Mitä olisi nainen ilman arvoitusta.
Mitä olisin minä ilman tätä kaipuuta sinuun.
Kaikki on saavutettavissa.
Kaikki on menetettävissä.
Yhdellä sanalla.
Astun ulos vieraaseen vuodenaikaan,
on melkein kevät ja melkein talvi,
etkä sinä ole täälläkään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onks tää joku yhtäaikanen hetkittäinen vaellus mielenhäiriö meillä kolmella viimeisimmällä kirjoittajalla :D
"Haluaisin sanoa niin paljon
mutta en kykenisi kertomaan tarpeeksi.
En tiedä mikä on oikein,
tiedän vain mikä on vialla. "
Tää on niiiin nappi ottaan ettei mitään rajaa.
Ja siis koko runo taas, voi et mie tykkään sun tyylistä ja noista sanoista mitä käytät.
Ihailen näitä runoja loputtomiin.
Ei ole... vilkaisin runojenne otsikkoa ja ajattelin, että tässä on päivän teema... Mutta teillä olikin näköjään sattuma pelissä... Vaeltava aave kyllä kuvaa tätä runoa sattuvasti, alkuperäinen otsikko oli "Yritys konkreettiseksi teoksi".
[palasin poistamaan tätä runoa, mutten enää kehtaa, kun noin kauniisti kommentoit]
Pitää huiskia vähän sinne tänne, pyrin liukuhihnarunouteen, haluan hukuttaa maailman rakkausrunoihin...
Kiitos ihailijapostista :)
ei ole sanoja
ja jos on
ne juuttuvat sisälle
suu aukeaa ja ympärillä
hiljaisuus
minussa ei ole tarpeeksi
sanoja Sinulle tähän
"Astun ulos vieraaseen vuodenaikaan,
on melkein kevät ja melkein talvi,
etkä sinä ole täälläkään. "
Aikas hyvin sanottu;)
Hei... olipas sattuva vastaruno sinulla tähän paikkaan..tuollaista se on, voimaton sanattomuus..ei pysty muuttamaan asioiden suuntaa, välillä tuntuu (aika usein)...Kiitos.
Jotain kuukausi sitten kirjoitin runosta, joka alkoi jotenkin: "On melkein syksy, melkein kevät, melkein talvi" - koska ilmasto oli juuri sellainen silloin.. sateli kuin syksyllä, lumesta ei tietoakaan, kevätkin lähenee..olin jossain ihme välitilassa ja silloinen sää vastasi tunteideni tilaa...
Valitettavasti vähän ajan kuluttua tulikin lunta maahan, niin että se runo ei ollutkaan enää ajankohtainen. Sainpa sille kuitenkin jotain käyttöä tässä hätävararunosessa. :)
Kerran astuin ulos ovesta ja nämä sanat pulpahtivat jostakin mieleeni: "Astun ulos, on vieras vuodenaika." Suunnittelin toisenlaista jatkoa, jotain dadatyyppistä sekoilua, mutta se tuntuikin sopivan edellisen kanssa tähän runoon.
Tässä taas oivallinen näyte
ajatuskapasiteetistäsi, olet todella
pitkälle ajatellut tämän runosi...
Ja niinhän se menee, nainen on
arvoitus aina vaan mutta maailma
tarvitsee meidänkaltaista mystiikkaa!
Ja vieraasta vuodenajasta
voi löytyä uusia ulottuvuuksia =))))
Hyvä runo sinulta Miekkonen=))))
Ajatuskapasi..häh? Siis mikä? Vaikuttaako tämä pitkälle ajatellulta runolta? Entä vaikutanko minä pitkälle ajattelevalta mieheltä? ..no ehkä silloin, kun pitäisi päästä pitkälle...
Aika nopeasti tämän kyhäsin. Toinen säkeistö ei tunnu istuvan muuhun runoon.. halusin sen kuitenkin mukaan, koska se sisältää tärkeän viestin (tosin tällä hetkellä en saa päähäni, mikä se viesti on).
Kolmas säkeistö on johdannaista jostakin kommentista tai runosta, jota täällä jokin aika sitten lueskelin. Ei mitenkään harvinaista, että luetut runot herättävät omissa tunteissa synnnyn jollekin uudelle runolle. Varsinkin kun kuvaa omiakin tuntojani.
Nainen on arvoitus todellakin. Tarvitsemme mystiikkaanne, ei elämä muuten maistu.. Ehkä vieraaseenkin vuodenaikaan kotoutuu...
Terv. :)