Joutsen laulut

Asfaltti joki.
Tänne asti mä jaksanut oon ja nyt mua väsyttää,
väsyttää niin.
Mut joki tää alla mun ei lepo paikkaa mulle suo,
sillä kovin sen on tuntematon , ei siinä vapaa levätä voi.
En jaksa enään taivaallekaan mä kohota, päältä tän oudon maan,
niin väsynyt oon jo matkaamaan.
On joki tää tuntematon ja sen pinta kiveä on,
onko se myös mun matkani pää.
Se kohta kai selviää.

Asfalttijoki2
Voima sen siivissä oli tuonut sen koti maisemiin,
tahto sen sydämmessä asuva ja kiihko veren,
sukua jatkamaan.
Siinä syyt suureen seikkailuun, tarve tulla tänne,
suureen valkoiseen maahan,
kirkauden lämpimään valoon.
Alla jäinen joki vaalen harmaa,
sitä seuraan ja onnen löydän.
Mutta miten tuo jatkuu ja jatkuu vaan,ei sulan häivää levätä,
väsymys jo painaa on pakko mun levätä, väsyttää niin,
väsyttää kovin.
Siipein kärjet jo pintaa tavoittaa, ei ole se oikea joki,
ei turvaa mulle suo, ei lepo paikkaa, ei ravintoakaan, ei niin mitään.
Allani on jähmeä massa se elämää tarjoa minulle ei,
vaan kohtaloin, mulle päättänyt lienee sen, ma kuolen ja vapauden ma
jälleen saan.
Pääsen siis taas ma nousemaan ylös taivaan oikeaan valkeaan.