Asfaltti joki.
Tänne asti mä jaksanut oon ja nyt mua väsyttää,
väsyttää niin.
Mut joki tää alla mun ei lepo paikkaa mulle suo,
sillä kovin sen on tuntematon , ei siinä vapaa levätä voi.
En jaksa enään taivaallekaan mä kohota, päältä tän oudon maan,
niin väsynyt oon jo matkaamaan.
On joki tää tuntematon ja sen pinta kiveä on,
onko se myös mun matkani pää.
Se kohta kai selviää.
Asfalttijoki2
Voima sen siivissä oli tuonut sen koti maisemiin,
tahto sen sydämmessä asuva ja kiihko veren,
sukua jatkamaan.
Siinä syyt suureen seikkailuun, tarve tulla tänne,
suureen valkoiseen maahan,
kirkauden lämpimään valoon.
Alla jäinen joki vaalen harmaa,
sitä seuraan ja onnen löydän.
Mutta miten tuo jatkuu ja jatkuu vaan,ei sulan häivää levätä,
väsymys jo painaa on pakko mun levätä, väsyttää niin,
väsyttää kovin.
Siipein kärjet jo pintaa tavoittaa, ei ole se oikea joki,
ei turvaa mulle suo, ei lepo paikkaa, ei ravintoakaan, ei niin mitään.
Allani on jähmeä massa se elämää tarjoa minulle ei,
vaan kohtaloin, mulle päättänyt lienee sen, ma kuolen ja vapauden ma
jälleen saan.
Pääsen siis taas ma nousemaan ylös taivaan oikeaan valkeaan.
Tänne asti mä jaksanut oon ja nyt mua väsyttää,
väsyttää niin.
Mut joki tää alla mun ei lepo paikkaa mulle suo,
sillä kovin sen on tuntematon , ei siinä vapaa levätä voi.
En jaksa enään taivaallekaan mä kohota, päältä tän oudon maan,
niin väsynyt oon jo matkaamaan.
On joki tää tuntematon ja sen pinta kiveä on,
onko se myös mun matkani pää.
Se kohta kai selviää.
Asfalttijoki2
Voima sen siivissä oli tuonut sen koti maisemiin,
tahto sen sydämmessä asuva ja kiihko veren,
sukua jatkamaan.
Siinä syyt suureen seikkailuun, tarve tulla tänne,
suureen valkoiseen maahan,
kirkauden lämpimään valoon.
Alla jäinen joki vaalen harmaa,
sitä seuraan ja onnen löydän.
Mutta miten tuo jatkuu ja jatkuu vaan,ei sulan häivää levätä,
väsymys jo painaa on pakko mun levätä, väsyttää niin,
väsyttää kovin.
Siipein kärjet jo pintaa tavoittaa, ei ole se oikea joki,
ei turvaa mulle suo, ei lepo paikkaa, ei ravintoakaan, ei niin mitään.
Allani on jähmeä massa se elämää tarjoa minulle ei,
vaan kohtaloin, mulle päättänyt lienee sen, ma kuolen ja vapauden ma
jälleen saan.
Pääsen siis taas ma nousemaan ylös taivaan oikeaan valkeaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja siltikin jollain tapaa samanlaista runoa.
Kummassakin olet väsynyt, ja kummassakin olet
lähellä kuolemaa. Ensimmäisessä kysymyksenä onko
se mun matkani pää ? Ja toisessa oletat Kohtalon
päättäneen, että kuolet.
En tiedä mikä ajatus tai mistä runosi on
syntyneet, mutta ei ainakaan elämän iloisempina
hetkinä. Jaksan kuitenkin uskoa, ettet ole niin
maasi myynyt, kuin runosi antaa ymmärtää.
Vahvaa tekstiä.
Niin ei nuo kerro ihmisestä vaan eräästä joutsenesta, joka lensi vastaani aivan tien pintaa hipoen. Koitan löytää ja laittaa kuvan tuonne omaan profiiliin.Kokemus oli hyvin vahva ja vaikutti minuun todella voimakaasti.
Olet hyvin myötätuntoinen eläjä.
ymmärsin kyllä jo otsikosta, ettei kyse ole ihmi-
sestä. Ajatukseni vaan jotenkin karkasi, kun kir-
joitin palautetta.
Hienosti ja vahvasti silti kirjoitettu.
En tiedä myötätuntoisuudestani, mutta kiitos sa-
noistasi.
Ehkäpä juuri tuo sinun myötä tuntoisuutesi sai aikaan sen että vaikka tiesit niin et nähnyt.
Kiitos sinulle