Menee vähän OffTopiciksi, mutta tulin yksi päivä ajatelleeksi, että kameraharrastajien aivoja pitäisi tutkia hiukan.
Olisi jännä esim. tietää, että mitä aivojen osaa tulee käytettyä, kun pohtii merkinvaihdoksia, uusia malleja, optiikoita jne.
Luulen, että aivoissa aktivoituu jokin mielihyväkeskus ja lisäksi uskonnollinen ja yhteisöllinen osa. Järjellä tuskin on suurta osuutta, kuvaamista ajatellen.
Monet ystäväni ovat kameramerkki X:n käyttäjiä ja he ovat olleet tyytyväisiä nimenomaan näkymättömästä yhteisöstä, johon liittyy X:n ostaessaan. Moniin merkkeihin tämä pätee. Netti on pullollaan tiettyyn leiriin vihkiytyneitä blogi- ym. kirjoittelijoita, jotka viestittävät oman merkkinsä evankeliumia (silloin siis uskonnollinen alue aktivoituu).
Tässä kaikille huolestuneille kamera- ja välineriippuvaisille ihmisille luettavaa: http://www.luminous-landscape.com/columns/sm-02-12-15.shtml
Askeettisuus kunniaan, myös valokuvaamisessa.
Olisi jännä esim. tietää, että mitä aivojen osaa tulee käytettyä, kun pohtii merkinvaihdoksia, uusia malleja, optiikoita jne.
Luulen, että aivoissa aktivoituu jokin mielihyväkeskus ja lisäksi uskonnollinen ja yhteisöllinen osa. Järjellä tuskin on suurta osuutta, kuvaamista ajatellen.
Monet ystäväni ovat kameramerkki X:n käyttäjiä ja he ovat olleet tyytyväisiä nimenomaan näkymättömästä yhteisöstä, johon liittyy X:n ostaessaan. Moniin merkkeihin tämä pätee. Netti on pullollaan tiettyyn leiriin vihkiytyneitä blogi- ym. kirjoittelijoita, jotka viestittävät oman merkkinsä evankeliumia (silloin siis uskonnollinen alue aktivoituu).
Tässä kaikille huolestuneille kamera- ja välineriippuvaisille ihmisille luettavaa: http://www.luminous-landscape.com/columns/sm-02-12-15.shtml
Askeettisuus kunniaan, myös valokuvaamisessa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En usko että asian tiimoilta mitään isompaa tutkimusta tarvitaan.
Näin käy kun tunteet saavat ylivallan järjestä.
Suurin osa ihmisistä on sikäli säälittäviä otuksia, että ne kuvittelevat olevansa aina oikeassa.
Ehkä osasyy on siinä että nämä yksilöt eivät ole vielä kokeneet tarpeeksi vastoinkäymisiä, jotta se väärä usko omasta haavoittumattomuudesta murenisi.
Ihmisiltä puuttuu monesti myös kyky viileään loogiseen ja analyyttiseen ajatteluun.
Kriittisyys tulkitaan monesti negatiivisuudeksi ja turhaksi nipottamiseksi.
Omia valintoja puolustetaan sokeana faktoilta ja suu vaahdossa noustaan barrikadeille vääräuskoisia vastaan.
Turhautunut ihminen saa mielihyvää ostamisesta, ja mikäs sen kivempi laite kuin kamera ja kilkkeet.
Siinä se pähkinänkuoressa.
Hopihopi....!
Kameraralla ei ole mitään tekemistä uskon asioitten kanssa, samaa lässyn lässyn teoriaa, voi käyttää autoissa vaatteissa matkoissa partakoneissa ym ym ym.
"Olisi jännä esim. tietää, että mitä aivojen osaa tulee käytettyä, kun pohtii merkinvaihdoksia, uusia malleja, optiikoita jne."
Tarpeellisempaa olisi tutkia, mitä aivojen osaa käytetään noin turhanpäiväiseen mietiskelyyn.
Taisi viesti nirhaista jotakin arkaa kohtaa kolmen edellisen vastaajan kohdalla, koska äityivät haistattelemaan noinkin pahoin.
Kannattaa tutkiskella vähän omia motiivejaan niin kameran kuin tärkeämpien elämänalueiden suhteen (jos uskaltaa). Siinä saattaa vaikka oppia jotakin itsestään.
Ja kyllä, kameralla ja autolla kuten monella muullakin asialla on paljon tekemistä uskonasioitten kanssa. Samoja hermosoluja ne siellä pääkopassa kutkuttelevat. :)
Jos tulisimme paremmin itsemme kanssa toimeen, niin riitelisimme vähemmän muiden kanssa.
Oleellisempi asia kuin kameran merkki on valokuvaus. Ystäväpiiriini ei kuulu ketään, joka _harrastaisi_ videointia. Ne vain otetaan eikä niiden tekniikkaa tai estetiikkaa turhaan mietitä. Kaikki on toisin valokuvauksessa :-)
Ainakin minä ostan laitteita masennukseen. Jotenkin synkkä syksy on elettävä. Jo keväällä mietin syksyä ja mitä _pitää_ hankkia. Nyt tuntuu, että syksyn ehdottomia asioita on käytetty Canon 5 ja siihen valovoimanen normaali. Toinen vaihtoehto on m4/3 -järjetelmän Olympuksen julkaisematon malli, mutta asia selviää puolen vuoden päästä.
Hankintapäätöksen tekemisen jälkeen siitä etsitään kaikki mahdollinen tieto ja niitä verrataan keskenään. Tässä vaiheessa syntyy usko, että laite on hinta-laatusuhteelta paras mahdollinen ainakin minulle. Kameran/linssin odottaminen hankintapäätöksen jälkeen kestää aina tuskastuttavan pitkää (oikeasti ihanne aika olisi ehkä kuukausi, sillä odottaminen ja testien kertaaminen on omalla tavalla hauskaa aikaa). Uuden lelun saavuttua menee monta viikkoa ennenkuin oppii sitä oikeasti käyttämään. Kuvaamisen aikana on koko ajan mielessä kuinka sitä pääsee todella käyttämään kevällä. Keväällä alkaa sama kierros uudestaan...
Uusi laite tuo aina uutta potkua harrastukseen. Minulle sopiva hankintanopeus on laite/vuosi, korkeintaan kaksi. Jos hankkii uuden ennenkuin on oppinut käyttämään edellista, pölyttyy edellinen vamasti.
Valokuvaus on siitä hieno harrastus, että uutta oppimista tulee koko ajan.
Päämäärähän ei näissä harrastuksissa ole se olennainen asia, vaan matka.
Kun on aina matkalla johonkin, niin silloin elämä on vissiin mielekästä.