Miksi naisten kasvattamat isät ovat useinmiten väärässä ja ex:T oikeassa?
24.11.2003
Kirjoita Iltalehden Lukijan palstalle
Kirjoittaja pohtii isän oikeuksia erotilanteessa. (SAMI MANNERHEIMO)
Isän asema erotilanteessa
On selvää, että erossa kaikki osapuolet kärsivät. Useimmiten on kuitenkin niin, että kärsimyksen lisäksi miestä vielä rangaistaan. Tulee määräyksiä tapaamisajoista ja elatusmaksuista. Tapaamisoikeus on lapsen oikeus, mutta sen toteutumista valvoo lapsen ensisijainen huoltaja, yleisimmin äiti. Mieleen tulee vanha sanonta "pukki kaalimaan vartijana" vai pitäisikö todeta "susi".
Mikäli tapaamiset eivät toteudu sovitun mukaisesti, on isällä mahdollisuus pyytää virka-apua. Kyllä, mutta aikaa saattaa mennä useita kuukausia ennen kuin apua saadaan.
Elatusmaksut eivät koskaan ole riittävät ja niiden lisäksi isän kustantamia matkoja, kirjoja, vaatteita ym. ei huomioida, paitsi jos ne ottaa puheeksi. Silloin todetaan, että kylläpä on ilkeä, ahne ja pahansuopa lapsiaan kohtaan.
Näitä asioita hoitavat viranomaiset ovat yleensä naisia. Kukaan ei pykäliä tulkitessaan uskalla ajatella tilanteiden vaatimalla tavalla. Mistä tässä voi olla kysymys?
Tätä miettivät useat samaan tilanteeseen joutuneet miehet sekä heidän läheisensä.
Naiset vaikenevat ja heitä avustavat virkamiehet vetoavat lakiin ja asetuksiin, heillähän on niihin ensisijainen tulkintaoikeus.
On karmea ristiriita siinä, mitä laki tarkoittaa lapsen oikeudesta molempiin vanhempiinsa ja mitä käytännössä tapahtuu.
Kaikki naiset, jotka tunnistatte itsenne yo. kuvauksesta, hävetkää!
Isän oikeudet
24.11.2003
Kirjoita Iltalehden Lukijan palstalle
Kirjoittaja pohtii isän oikeuksia erotilanteessa. (SAMI MANNERHEIMO)
Isän asema erotilanteessa
On selvää, että erossa kaikki osapuolet kärsivät. Useimmiten on kuitenkin niin, että kärsimyksen lisäksi miestä vielä rangaistaan. Tulee määräyksiä tapaamisajoista ja elatusmaksuista. Tapaamisoikeus on lapsen oikeus, mutta sen toteutumista valvoo lapsen ensisijainen huoltaja, yleisimmin äiti. Mieleen tulee vanha sanonta "pukki kaalimaan vartijana" vai pitäisikö todeta "susi".
Mikäli tapaamiset eivät toteudu sovitun mukaisesti, on isällä mahdollisuus pyytää virka-apua. Kyllä, mutta aikaa saattaa mennä useita kuukausia ennen kuin apua saadaan.
Elatusmaksut eivät koskaan ole riittävät ja niiden lisäksi isän kustantamia matkoja, kirjoja, vaatteita ym. ei huomioida, paitsi jos ne ottaa puheeksi. Silloin todetaan, että kylläpä on ilkeä, ahne ja pahansuopa lapsiaan kohtaan.
Näitä asioita hoitavat viranomaiset ovat yleensä naisia. Kukaan ei pykäliä tulkitessaan uskalla ajatella tilanteiden vaatimalla tavalla. Mistä tässä voi olla kysymys?
Tätä miettivät useat samaan tilanteeseen joutuneet miehet sekä heidän läheisensä.
Naiset vaikenevat ja heitä avustavat virkamiehet vetoavat lakiin ja asetuksiin, heillähän on niihin ensisijainen tulkintaoikeus.
On karmea ristiriita siinä, mitä laki tarkoittaa lapsen oikeudesta molempiin vanhempiinsa ja mitä käytännössä tapahtuu.
Kaikki naiset, jotka tunnistatte itsenne yo. kuvauksesta, hävetkää!
Isän oikeudet
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuskin tältä palstalta löytyy...
niitä tuskin löytyy joiden tarvitsisi hävetä. Pikku tarkennusta, kun monella on suurennuslasi ja kiusaamislasit päässä ;)
Haluaisin selvennyksen kirjoitukseen, tai miten muut sen ymmärsivät!
"isän kustantamia asioita ei huomioida" ??
Tarkoittiko se,että isän ostamat viimeisen muodinmukaiset 100 euron pakkassaappaat tulisi vähentää elatusmaksuissa jotenkin ?
Jos asiasta ei ole sovittu äidin kanssa?
Tytär kyllä haluaa, ja iskä ostaa hyvittääkseen poissaoloa. Siitäkö minun pitäisi maksaa karvaasti?
Voi olla,että ymmärsin väärin.....
Ylensähän tilanne on erotessa seuraava: Isä on käynyt työssä elättääkseen lapsia hoitavaa puolisoansa. Kuitenkin nainen kokee, että isä ei osallistu tarpeeksi arkeen (työhän on vapaa-aikaa)
Eron tullessa, aina käytännössä automaattisesti lapset jäävät äidille ja miehelle laitetaan elatusmaksut ja tapaamispäivät.
Kyllä siinä kokee itsensä täysin eläväksi rahapussiksi, kun on ensin elättänyt, tarjonnut kodin ja uhrannut omaa yhteistä aikaa lapsien kanssa, saadakseen voita leivän päälle, ja sitten ainut virka onkin eron sattuessa maksaa elatusmaksuja.
Kun sitten yhteishuoltajuudesta huolimatta huomaa, ettei käytännössä juurikaan ole mahdollisuuksia vaikuttaa lapsen/lapsien elämään, vaan exän puolelta sataa uhkauksia aina kun jonkin asian yrittää ottaa puheeksi, alkaa se ns. "vituttamaan"
Loppupeleissä mies saattaa luovuttaa ja hyväksyy sen, että lapset eivät ole hänen vaan äidin...
Ja mitähän siitä seuraa?
Näinkin voi asuoita nähdä!
http://www.iltalehti.fi/2003/11/25/1245237_lu.shtml
25.11.2003
Kirjoita Iltalehden Lukijan palstalle
Jonkun pitäisi kuunnella myös isää, toteaa kirjoittaja. (KARI PEKONEN)
Lapsi muutti isän luo
Isällä ei todellakaan ole samoja oikeuksia kuin minulla äidillä. Kun viime vuonna päädyimme siihen ratkaisuun, että toinen lapsemme muuttaa isän luo asumaan, alkoi siitä vimmattu älämölö.
Minua epäiltiin huonoksi äidiksi, kun lasken lapseni pois isänsä luo. Epäiltiin isää, onko hänestä hyväksi huoltajaksi, että miten se nyt pärjää (mitenhän minä pärjäsin sen toistakymmentä vuotta?).
Isää tarkkaillaan paljon herkemmin, sosiaaliviranomaiset tulivat käymään ties kenen puhelinsoiton perusteella, minun luona ei koskaan.
Olen aina teroittanut lapsillemme, että teillä on hyvä isä ja saatte asua kumman tahansa luona, kun siltä tuntuu. Vaikka ei se minulle helppoa ollut antaa lapsen muuttaa isänsä luo toiselle paikkakunnalle, miten helppoa luulette isällä olleen kaikki ne vuodet kaivata lapsiaan ja tavata heitä vain lomilla etäisyyksien vuoksi? Nyt oli vain minun vuoroni.
Ei meillä ollut mitään välirikkoa lapsen kanssa, kun hän muutti isänsä luo. Totta kai hän halusi tutustua myös isäänsä paremmin ja isällä on ilman muuta oikeus olla isä siinä kuin minulla oikeus olla äiti.
Pidetään vaan lapset erossa aikuisten riidoista ja annetaan totuuden tulla julki: kaikki miehet eivät erosta huolimatta olekaan huonoja ihmisiä ihan niin kuin kaikki naiset eivät ole enkeleitä ja itsevaltiaita lasten kohtaloissa. Suomessa on paljon hiljaisia, latistettuja miehiä, joita jonkun pitäisi kuunnella. Se olisi lapsenkin etu.