Minulla on aina ollut auto, vaikka sille ei aina ole ollut paljon käyttöä, jos olen asunut kaupungin keskustassa ja kaikki palvelut ovat olleet kävelymatkan päässä.
Maalla asuessa auto on tuntunut välttämättömyydeltä. Sitä on sitten kuvitellut kaupunkiin muuttaessaan että ilman autoa ei pärjää.
Ennenkuin muutin tänne maalle, asuin poikani lähellä, aivan naapurikorttelissa. Molemmilla omat autot.
Minä pääsin autostani eroon kolarissa erään pääsiäispyhän yhteydessä kun olimme menossa
hyvien ystävien luo Skooneen.
Jossakin puolivälissä ajoi iso jeeppi punaisissa valoissa automme perään. Auto meni romuksi ja saimme ottaa vuokra-auton että pääsimme jatkamaan matkaa. Onneksi ei itselle käynyt mitenkään.
Kun hinausauto ja poliisit tulivat paikalle, tunsivat molemmat tuon "kaaharin". Tämä kolari oli jo kolmas kuukauden sisällä, missä hän oli toisena osapuolena!
Kolarin jälkeen päätin, että en enää ostaisi uutta autoa, vaan lainaisin poikani autoa jos joskus tarvitsisin.
Sitten muutinkin maaseudulle ja auto oli ensimmäisiä hankintoja että pääsee hoitelemaan asioitaan.
Auton pidossa on hyvät ja huonet puolensa.
Ainakin täällä meillä tulee kalliiksi maksaa täysvakuutus, autovero, polttoaineet, katsastukset ja huollot. Ja jos tulee vikoja niin remontit ovat kalliita, ainakin merkkiverstaalla.
Sain vihjeen lähellä olevasta autoverstaasta, jonka omistaa nuori kaveri.
Hän vaihtoi pakoputken autossani puoleen hintaan, mitä olisin saanut maksaa merkkiverstaalla.
Toistaiseksi ei liikenteessä oleminen pelota.
Ainoa hieman stressaava asia saattaa olla jos ajelee vaikka Tukholmassa ja on ruvettu tekemään jotakin katutyötä ja liikenne ohjataan huis-haveliin.
Jos ei ole hyvä paikallistuntemus tai muuten hyvä suunnistusvaisto, niin jonkunlaista paniikkitunnetta syntyy, varsinkin jos ei ole aikaa "katsella kaupunkia" niinkuin isäni tapasi sanoa kun eksyi Tukholmassa. Hän ei tunnustanut koskaan että oli eksyksissä!
Pojalleni olen sanonut että ottaisi minulta surkeilematta ajokortin pois kun alkaa huomata että mutsi on tarpeeton liikenteessä.
Maalla asuessa auto on tuntunut välttämättömyydeltä. Sitä on sitten kuvitellut kaupunkiin muuttaessaan että ilman autoa ei pärjää.
Ennenkuin muutin tänne maalle, asuin poikani lähellä, aivan naapurikorttelissa. Molemmilla omat autot.
Minä pääsin autostani eroon kolarissa erään pääsiäispyhän yhteydessä kun olimme menossa
hyvien ystävien luo Skooneen.
Jossakin puolivälissä ajoi iso jeeppi punaisissa valoissa automme perään. Auto meni romuksi ja saimme ottaa vuokra-auton että pääsimme jatkamaan matkaa. Onneksi ei itselle käynyt mitenkään.
Kun hinausauto ja poliisit tulivat paikalle, tunsivat molemmat tuon "kaaharin". Tämä kolari oli jo kolmas kuukauden sisällä, missä hän oli toisena osapuolena!
Kolarin jälkeen päätin, että en enää ostaisi uutta autoa, vaan lainaisin poikani autoa jos joskus tarvitsisin.
Sitten muutinkin maaseudulle ja auto oli ensimmäisiä hankintoja että pääsee hoitelemaan asioitaan.
Auton pidossa on hyvät ja huonet puolensa.
Ainakin täällä meillä tulee kalliiksi maksaa täysvakuutus, autovero, polttoaineet, katsastukset ja huollot. Ja jos tulee vikoja niin remontit ovat kalliita, ainakin merkkiverstaalla.
Sain vihjeen lähellä olevasta autoverstaasta, jonka omistaa nuori kaveri.
Hän vaihtoi pakoputken autossani puoleen hintaan, mitä olisin saanut maksaa merkkiverstaalla.
Toistaiseksi ei liikenteessä oleminen pelota.
Ainoa hieman stressaava asia saattaa olla jos ajelee vaikka Tukholmassa ja on ruvettu tekemään jotakin katutyötä ja liikenne ohjataan huis-haveliin.
Jos ei ole hyvä paikallistuntemus tai muuten hyvä suunnistusvaisto, niin jonkunlaista paniikkitunnetta syntyy, varsinkin jos ei ole aikaa "katsella kaupunkia" niinkuin isäni tapasi sanoa kun eksyi Tukholmassa. Hän ei tunnustanut koskaan että oli eksyksissä!
Pojalleni olen sanonut että ottaisi minulta surkeilematta ajokortin pois kun alkaa huomata että mutsi on tarpeeton liikenteessä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
maalla se auto on melkee välttämätön nykyää. en miekää ilma ennää tulis toimee.nuorenpan käveli tuon reilut parikilometrii linja autopysäkille, nyt on niin mukavuutta rakastava ettei ennää viitsi.
autoikaa ko ei mää ko muutama päiväs,niin kaupunkireissu veis koko päivän.
minul on ollu hyvä tuuri kolareissa,ei oo koskaa mittää sattunu.kävin kyl liukkaan ajo tunneilla et olisin talvekii varmenpi ajamaa.
mie pesen ite auton ko en voi männä niihin automaattipesuihin,minnuu ne harjat ihan kauhistuttaa. pelkään et jos tuleee niin kova paine et lasit särkyy.
vedän keittiön ikkunasta letkun siin saan lämmintä vettäkii ja on hyvä pestä.
meiän kyläl on myös nuor mies joka tekkee auto remonttii. sillo se ol tarpeellinen ko minul ol viel lada.nyt tämä uus madza ,ko on tuliterä ei tarvii ko huollot tehhä.
mie vielkii päivittelen mite hölmö olin ko tappelin autorämän kans niin kauan,ko ain siit ol harmii etenkii talvella. olin jatkuvast piipussa ja appuu pyytämäs ihmisiltä.minnuu ja ladaa jo melkee nauretii kylil;)
sit ko naapurin isäntä sano ,et paa nyt hyvä ihminen puita vähä nurin ja hanki uus auto ,mitä sie ennää tuol museoaikasel kulet.
sillo vast heräsin,et voinha mie ostaakin.
mutta se ko ol niin iso hankinta,enkä ollu sellasii viel iteksein tehny,sikspä ei tullu vissii mielee.
on tämä niin hyvä lämpiääkin niin noppeesti talvella,ja sit minul on asennettu istuimee lömpö suojat ja niin on ahterikkii heti lämpösenä;)
tuos ko täytin 75 vuotta piti hankkii lääkärin todistus ja kaksi ihmistä piti todistaa että oon ajanuu autoo nämä vuuet. ja sit uusittii kortti.
kyl mie uskosin et huomaan millo minul ei oo taito ennää halinnassa,lopetan ja alan kulkee bussilla tai kiirees tapaukses pirssillä.
vai huomaako sitä ite ollenkaa,pittääkö sannoo toivolle nuo samat sanat ko sie pojalles,niin ei satu ikävyyksii auton kans.;) heippa
vastaamatta tähän autoilukirjoitukseen, vaikka olen itse vielä niin nuori, että toivon mulla olevan vielä kymmeniä autoiluvuosia.
Mun appeni sai pitää ajokorttinsa kuolemaansa saakka ja hän oli kuollessaan muutamaa kuukautta vaille yhdeksänkymmentä.
Joskus hän sanoi että olis mukava kun sais lähtiessä ottaa tujauksen konjakkia, ajo ois varmempaa.
Hän antoi mulle autonsa avaimet tammikuussa, olin silloin semmosessa työpaikassa, että pystyin joustamaan työpaikalta ja voin lupautua hänelle kuskiksi. Huhtikuussa hän sitten kuoli, kyllähän ne hänen viimeaikojen autoilut oli tuurinkauppaa, mutta ei hän ikinä ollut yhtään kolaria ajanut.
oli kauhuesimerkki vanhasta, seniilistä, huononäköisestä ja -kuuloisesta ja ennenkaikkea juntista "autoilijasta".
Pari viikkoa ennen viimeistä kolaria oli silmälääkäri sanonut hänelle ettei saisi enää ajaa autolla.
Mutta auto oli hänelle henkireikä ja yhteys ulkomaailmaan. Joka viikonloppu hän meni katsomaan ravikilpailuja, jotka vaan olivat sopivan päivämatkan päässä.
Kolareissa hän oli ollut vähintään kymmenen kertaa. Viimeinen kolari ei vienyt heti henkeä, mutta saamistaan vammoista hän sai kärsiä viisi vuotta ennenkuin noutaja tuli.
Muutamaa kuukautta aikaisemmin olin häneltä kysellyt mitä hän sanoisi jos ajaisi pienen lapsen päälle kun on puolisokea. Hän myönsi, että se olisi kauheata.
- Mutta, jos ajasin vanahan mummun piälle, niin ee haettois mittää!
Kerran hän oli tulossa kotiin Tamperelta raveista. Tie oli mustalla jäällä ja hän luuli tien olevan sulan. Eräällä suoralla oli muutamia rekkoja edessä ja hän ohitti koko letkan. Kaikki meni hyvin siihen saakka kun oli palattava omalle kaistalle ja auto alkoi heittelehtiä ja lensi lopulta kaiteen yli pitkin penkkaa alas, jäi sinne ylösalaisin.
Kun poliisit ja ambulanssi tulivat paikalle, kohtasi heitä näky josta kukaan ei uskonut ihmisen hengissä selviävän.
Stereot pauhasivat täysillä, kaikki ikkunat säpäleinä.
Yksi poliiseista oli huhuillut autonromuun: - Onko täällä ketään hengissä?
Jostakin kuului vaimea ääni: - Kyllä minä aenahhii vähä vielä elän!
Nyt vanhempana(varttuneenpana)ja "reissusta remppaantuneena" minä ainakin tarvitsen autoa autoa enemmän kuin nuorenpana.
MUTTA,eivät ainakaan lapseni ota minulta korttia pois,sillä miten voisivat seurata ajoani,koska ovat päivät töissä.
Viikonloppuina ja muinakin vapaa aikoina heillä on muutakin puuhaa,perhe,harrastukset y.m Tietysti,mikäli aiheuttaisin kolarin,ruttaisin autoni,ehkä loukkaantuisin itsekin,kyllä saattaisivat havahtua ja puuttua asiaan.
Kaksi lastani asuvat perheineen samassa kaupungissa,vierailemme toistemme luona,soittelemme lähes päivittäin,mutta harvoin istumme samassa autossa.
Lastenlasteni kanssa ajelenkin usein.Minulla on jopa lasten istuin autossani.
Aikuiset lapseni eivät tiedä ajotavoistani mitään,hyvä niin.......