kirjotin tänne ihan avuntarpeessa, kun olen jo
pitkään miettinyt mikä vialla ku koulu pielessä?
olen ollut itsetuhoisien ajatusten takia mielenterveys osastolla ja tuntui että sieltä en saanut tarpeellista apua vaikka siellä käsiteltiin paljon mun kouluasioita. niin ja minulla ei ole ollenkaan itsehillintää. eli jos mulle huomautetaan ihan normi asiasta esim: ota pipo pois. niin siitä tulee hirvee show.. ja yleensä hermostun kun mulle vähänkin valitan ja heitän hanskat tiskiin?! miks ?
mulla menee kaikki hyvin, paitsi koulu.. ja mä oon tosi alakuloinen ja ajattelen edelleen itsaria ja viiltelen, ja vain siksi koska mua ärsyttää ja mulla ei oo mitää syytä. mulla on kaikki muuten OK, mut tuntuu siltä että mullan on joku masennus (testien mukaan ei) tai joku mielialan häiriö?? anteeksi huono selitykseni, toivottavasti jotku ees tajus ja osaa vähän neuvoakkin missä vika. :)) kiitos sille joka ymmärsi :''DDD
pitkään miettinyt mikä vialla ku koulu pielessä?
olen ollut itsetuhoisien ajatusten takia mielenterveys osastolla ja tuntui että sieltä en saanut tarpeellista apua vaikka siellä käsiteltiin paljon mun kouluasioita. niin ja minulla ei ole ollenkaan itsehillintää. eli jos mulle huomautetaan ihan normi asiasta esim: ota pipo pois. niin siitä tulee hirvee show.. ja yleensä hermostun kun mulle vähänkin valitan ja heitän hanskat tiskiin?! miks ?
mulla menee kaikki hyvin, paitsi koulu.. ja mä oon tosi alakuloinen ja ajattelen edelleen itsaria ja viiltelen, ja vain siksi koska mua ärsyttää ja mulla ei oo mitää syytä. mulla on kaikki muuten OK, mut tuntuu siltä että mullan on joku masennus (testien mukaan ei) tai joku mielialan häiriö?? anteeksi huono selitykseni, toivottavasti jotku ees tajus ja osaa vähän neuvoakkin missä vika. :)) kiitos sille joka ymmärsi :''DDD
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin mullakin oli kun olin 14-16v. Sitä sanotaan myös murrosiäksi. Pian sen päätyttyä koulu alkaa taas tuntumaan ihan jees-hommalta. Pojilla muurrosikä on ilmeisesti pari vuotta myöhemmin.
Mulla murrosikä teki sen tempun että lopetin koulun ja menin tsuppariksi. Kaksi vuotta myöhemmin aloin käydä iltalukiota työn ohessa - se on tosi raskas tie, mutta myös varsin opettavainen ja lisää rajusti sisua. Minä olen viime syksyn ylioppilaita - siitä onnittelen itseäni!!!!. Nyt olen työn ohessa valmennuskurssilla, mikä on TÖRKEÄN kallis, mutta vanhemmat bonsaa sen.
Tuskin sinulla päässä on muuta vikaa kuin se, että ruumiisi on muuttumassa aikuisuuteen - LYKKYÄ TYKÖ siihen koulun käyntiin, eikä tämä minun lopettamisratkaisukaan ollut lainkaan pahasta eli muutama välivuosi kypsytti sopivasti.
Voisit luonnollisesti uudestaan puhua tunteistasi ammatilaiselle.
Älä viiltele.
Jos tulee semmonen fiilis niin mene mielummin puhumaan.
Puhuminen auttaa tuomaan tunteet esille ja muutenkin helpottaa oloa.
huomiota vaikka et sitä pysty itsellesi myöntämään
siksi mene juttelemaan ammattilaisen kanssa
silloin saat huomiota ja alitajuntasikin huomaa sen
oli ehkä tyhmä selitys
ennen ei ollut tällaisia lieveilmiöitä
mutta ennen oli suurperheet ja ihmiset eivät saaneet oikein koskaan olla yksi
oli työtä ja lyhytkoulu
nykyisin on menty toiseen ääripäähän