sekarotuiset

mistahän sitä aloittaisi.

rotukoirilla on korkea hinta, en sitä kielläkkään, mutta koiran oikea kasvatus vie rahaa. astutus maksut, koiran näyttely/koulutus kustannukset, tarvittavat testit esim. sydän, silmät, lonkat, polvet, etupää ja näitähän on riippuen rodusta. tiedän varmaksi, että ei paperillisen koiran kasvatuksella lyö rahaksi ja syy kasvatukseen onkin suurimmaksi osaksi rakkaus rotua kohtaan sekä sen parantaminen terveemmäksi roduksi.

minä en sano että kaikki seropit olisivat pentutehtailijoilta, mutta osa kuitenkin on ja sitä ei pitäisi kenenkään kannustaa!!!!
ns.vahinko pennut ymmärrän, mutta en sitä että tiettyjä koiria pennutetaan vain siksi että ovat muodissa.
esimerkkinä: amstaffi/pitbull seropit, ja muut "taistelu" koirarodut ja nyt tämä uusin pikkukoira villitys. tehdään pentuja, koska ovat muodissa ja niillä on kysyntää. ja näitä pentuja ostavat ihmiset jotka haluavat itselleen elävän asusteen taikka egon jatkeen. (eivät varmasti kaikki, mutta suuri osa)

onko mielestäsi oikein maksaa sekarotuisesta koirasta yli 500euroa ja et saa sille mitään varmaa takuuta sen terveydestä, perimästä taikka olosuhteista missä pentu kasvanut?
vaiko sitten maksaa muutama satanen enemmän ja saat kaiken tuon?

tiedän myös sen, että on mätiä omenoita myös paperillisten kasvattajista. mutta suurempi mätä on seropien tehtailijat, jotka astuttaa nartun melkeimpä joka juoksusta.
tiedämpä heti yhden 6vuotiian nartun jolla on joka vuosi tehty pennut. kyseessä on ns.rotukoira, mutta ilman papereita. pennuista pyydetään 800€ nartut ja 900€ urokset. papereita et tietenkään saa, koska kyseessä on halvalla veneäjältä ostettuja "tuonteja". pennut menee kaupaks, ni tehdään tietenkin lisää.
ei kiesus!!!
tälläista ei ihmisten tulisi kannustaa, ei edes niiden jotka ovat seropien puolesta.
tässä ei ole enää kyseessä rakkaus koiria kohtaan vaan silkka raha!!

ja kun puhdasrotuisia kasvatetaan, ja useasti käytetään samaa narttua, esim. nartun elin iän aikana tehty sillä keskimäärin 5pennut niin oletko miettinyt sitä että siinä jalostetaan terveitä koiria. jos kyseessä on terve narttu jonka perimä on hyvä, tietenkin sitä käytetään että saadaan jatkossakin, myös seuraavissa sukupolvissa terveitä koiria.

jos seropeilla teetettäisiinkin vaan 2pennut ja myytäis 200eurolla niin olisi hyvä. siinä ajatellaan ihmisiä joilla ei välttämättä ole varaa rotu koiraa ostaa vaan haluaa itselleen ystävän. mutta miks helvetissä pitäisi sitä enemmän maksaa?!?!
seropi "kasvattajat" ei tutkita suurimmaksi osaksi mitään, tekee 5-6 pennut ni se on ok..?

ja mitä vielä koiraani tulee, arcasin että mennään tuohon "katso peiliin" asiaan.
moni rodun tunteva(yli 10vuoden kokemuksella) kasvattaja, muiden rotujen tuntijat sanoivat koirani olevan sairas. kusi ja pasko pentuna omalle pedilleen. kun peti otettiin pois, kusi ja pasko se lattialle jossa sitten nukkui. ei mielestäni tervettä.
rakastin koiraani, se oli hieno eläin kasvatin sen niin hyvin kuin voi 12vuoden kokemuksella koiraa kasvattaa. koira oli ihmis rakas, vähän hullunkurinen ja kova poika riehumaan. mutta kaikin puolin hieno, ikinä en kättäni eläintä kohtaan nosta!!! oikeudenmukaisesti koirani kasvatin ja pidin niinkuin mitä tahansa perheenjäsentä, kuitenki näyttämällä omanpaikkansa. kyseessä oli tottelevainen, uskollinen ja kiltti koira.. mutta viimeiset puoli vuotta kastraation jölkeen muuttui sen käytös agressiiviseksi. murisi vieraille, koirakaverit sai unohtaa kokonaan. aluksi luulin että käytös johtui siitä kun se leikattiin, mutta kun ei loppua näkynyt, tiesin että sillä ei ollut kaikki enään hyvin ja viieminen niitti oli kun se kävi kaverini koiran päälle ja melkein tappoi tämän.

sen vielä sanon, kaikki rotukoirat eivät ole täydellisiä ja mitä vain voi odottaa koiran kanssa tapahtuvan.
nyt kuitenkin himassa paperillinen koira, olen nähnyt kyseisen koiran emän, emänemän, emänemänemän, sisaruksia ja sukulaisia, koiran isän. kasvatus olot olen nähnyt. terveystodistukset vanhemmilta. sä et saa seropille tästä edes murto-osaa!!!! koirani on kiltti, tulee toimeen kaikkien kanssa ja terve!

ostakaa ihmeessä mitä vaan, vaikka sika säkissä.
mutta miettikää mistä sen ostatte!!!!

tehtailusta kirjoitti:

mistahän sitä aloittaisi.

rotukoirilla on korkea hinta, en sitä kielläkkään, mutta koiran oikea kasvatus vie rahaa. astutus maksut, koiran näyttely/koulutus kustannukset, tarvittavat testit esim. sydän, silmät, lonkat, polvet, etupää ja näitähän on riippuen rodusta. tiedän varmaksi, että ei paperillisen koiran kasvatuksella lyö rahaksi ja syy kasvatukseen onkin suurimmaksi osaksi rakkaus rotua kohtaan sekä sen parantaminen terveemmäksi roduksi.

minä en sano että kaikki seropit olisivat pentutehtailijoilta, mutta osa kuitenkin on ja sitä ei pitäisi kenenkään kannustaa!!!!
ns.vahinko pennut ymmärrän, mutta en sitä että tiettyjä koiria pennutetaan vain siksi että ovat muodissa.
esimerkkinä: amstaffi/pitbull seropit, ja muut "taistelu" koirarodut ja nyt tämä uusin pikkukoira villitys. tehdään pentuja, koska ovat muodissa ja niillä on kysyntää. ja näitä pentuja ostavat ihmiset jotka haluavat itselleen elävän asusteen taikka egon jatkeen. (eivät varmasti kaikki, mutta suuri osa)

onko mielestäsi oikein maksaa sekarotuisesta koirasta yli 500euroa ja et saa sille mitään varmaa takuuta sen terveydestä, perimästä taikka olosuhteista missä pentu kasvanut?
vaiko sitten maksaa muutama satanen enemmän ja saat kaiken tuon?

tiedän myös sen, että on mätiä omenoita myös paperillisten kasvattajista. mutta suurempi mätä on seropien tehtailijat, jotka astuttaa nartun melkeimpä joka juoksusta.
tiedämpä heti yhden 6vuotiian nartun jolla on joka vuosi tehty pennut. kyseessä on ns.rotukoira, mutta ilman papereita. pennuista pyydetään 800€ nartut ja 900€ urokset. papereita et tietenkään saa, koska kyseessä on halvalla veneäjältä ostettuja "tuonteja". pennut menee kaupaks, ni tehdään tietenkin lisää.
ei kiesus!!!
tälläista ei ihmisten tulisi kannustaa, ei edes niiden jotka ovat seropien puolesta.
tässä ei ole enää kyseessä rakkaus koiria kohtaan vaan silkka raha!!

ja kun puhdasrotuisia kasvatetaan, ja useasti käytetään samaa narttua, esim. nartun elin iän aikana tehty sillä keskimäärin 5pennut niin oletko miettinyt sitä että siinä jalostetaan terveitä koiria. jos kyseessä on terve narttu jonka perimä on hyvä, tietenkin sitä käytetään että saadaan jatkossakin, myös seuraavissa sukupolvissa terveitä koiria.

jos seropeilla teetettäisiinkin vaan 2pennut ja myytäis 200eurolla niin olisi hyvä. siinä ajatellaan ihmisiä joilla ei välttämättä ole varaa rotu koiraa ostaa vaan haluaa itselleen ystävän. mutta miks helvetissä pitäisi sitä enemmän maksaa?!?!
seropi "kasvattajat" ei tutkita suurimmaksi osaksi mitään, tekee 5-6 pennut ni se on ok..?

ja mitä vielä koiraani tulee, arcasin että mennään tuohon "katso peiliin" asiaan.
moni rodun tunteva(yli 10vuoden kokemuksella) kasvattaja, muiden rotujen tuntijat sanoivat koirani olevan sairas. kusi ja pasko pentuna omalle pedilleen. kun peti otettiin pois, kusi ja pasko se lattialle jossa sitten nukkui. ei mielestäni tervettä.
rakastin koiraani, se oli hieno eläin kasvatin sen niin hyvin kuin voi 12vuoden kokemuksella koiraa kasvattaa. koira oli ihmis rakas, vähän hullunkurinen ja kova poika riehumaan. mutta kaikin puolin hieno, ikinä en kättäni eläintä kohtaan nosta!!! oikeudenmukaisesti koirani kasvatin ja pidin niinkuin mitä tahansa perheenjäsentä, kuitenki näyttämällä omanpaikkansa. kyseessä oli tottelevainen, uskollinen ja kiltti koira.. mutta viimeiset puoli vuotta kastraation jölkeen muuttui sen käytös agressiiviseksi. murisi vieraille, koirakaverit sai unohtaa kokonaan. aluksi luulin että käytös johtui siitä kun se leikattiin, mutta kun ei loppua näkynyt, tiesin että sillä ei ollut kaikki enään hyvin ja viieminen niitti oli kun se kävi kaverini koiran päälle ja melkein tappoi tämän.

sen vielä sanon, kaikki rotukoirat eivät ole täydellisiä ja mitä vain voi odottaa koiran kanssa tapahtuvan.
nyt kuitenkin himassa paperillinen koira, olen nähnyt kyseisen koiran emän, emänemän, emänemänemän, sisaruksia ja sukulaisia, koiran isän. kasvatus olot olen nähnyt. terveystodistukset vanhemmilta. sä et saa seropille tästä edes murto-osaa!!!! koirani on kiltti, tulee toimeen kaikkien kanssa ja terve!

ostakaa ihmeessä mitä vaan, vaikka sika säkissä.
mutta miettikää mistä sen ostatte!!!!

Lue lisää

Viimeistään tämä kirjoitus osoittaa sinun olevan rotukoirakasvattaja. Noin yksipuoliseen ja mustavalkoiseen tekstiin tuskin muilla olisi mitään motiivia.

ajatuksen virta kirjoitti:

Viimeistään tämä kirjoitus osoittaa sinun olevan rotukoirakasvattaja. Noin yksipuoliseen ja mustavalkoiseen tekstiin tuskin muilla olisi mitään motiivia.

no tuohon vastauksena.
en ole kasvattaja, ihan tavallinen tallaaja.
harrastan kyllä erilaista koirien kanssa.
nykyisen kanssa tokoa, raunioita ja näyttelyitä.
ja näyttelyä jos haluaa harrastaa vaaditaan siihen paperit..tietty on machshow:t....mut....

ja niinkuin jo edellisessä viestissä mainitsin, kukin ostakoon koiransa mistä vaan kuhan tietää mistä ostaa....
seropeita vastaan minulla ei ole mitään, niinkuin ei ole koiria vastaan ylipäätänsäkkään. muttakun ei pitäisi kannustaa sitä tehtailua..se olipointtini, ei se mitä koirassa on...

tehtailusta kirjoitti:

mistahän sitä aloittaisi.

rotukoirilla on korkea hinta, en sitä kielläkkään, mutta koiran oikea kasvatus vie rahaa. astutus maksut, koiran näyttely/koulutus kustannukset, tarvittavat testit esim. sydän, silmät, lonkat, polvet, etupää ja näitähän on riippuen rodusta. tiedän varmaksi, että ei paperillisen koiran kasvatuksella lyö rahaksi ja syy kasvatukseen onkin suurimmaksi osaksi rakkaus rotua kohtaan sekä sen parantaminen terveemmäksi roduksi.

minä en sano että kaikki seropit olisivat pentutehtailijoilta, mutta osa kuitenkin on ja sitä ei pitäisi kenenkään kannustaa!!!!
ns.vahinko pennut ymmärrän, mutta en sitä että tiettyjä koiria pennutetaan vain siksi että ovat muodissa.
esimerkkinä: amstaffi/pitbull seropit, ja muut "taistelu" koirarodut ja nyt tämä uusin pikkukoira villitys. tehdään pentuja, koska ovat muodissa ja niillä on kysyntää. ja näitä pentuja ostavat ihmiset jotka haluavat itselleen elävän asusteen taikka egon jatkeen. (eivät varmasti kaikki, mutta suuri osa)

onko mielestäsi oikein maksaa sekarotuisesta koirasta yli 500euroa ja et saa sille mitään varmaa takuuta sen terveydestä, perimästä taikka olosuhteista missä pentu kasvanut?
vaiko sitten maksaa muutama satanen enemmän ja saat kaiken tuon?

tiedän myös sen, että on mätiä omenoita myös paperillisten kasvattajista. mutta suurempi mätä on seropien tehtailijat, jotka astuttaa nartun melkeimpä joka juoksusta.
tiedämpä heti yhden 6vuotiian nartun jolla on joka vuosi tehty pennut. kyseessä on ns.rotukoira, mutta ilman papereita. pennuista pyydetään 800€ nartut ja 900€ urokset. papereita et tietenkään saa, koska kyseessä on halvalla veneäjältä ostettuja "tuonteja". pennut menee kaupaks, ni tehdään tietenkin lisää.
ei kiesus!!!
tälläista ei ihmisten tulisi kannustaa, ei edes niiden jotka ovat seropien puolesta.
tässä ei ole enää kyseessä rakkaus koiria kohtaan vaan silkka raha!!

ja kun puhdasrotuisia kasvatetaan, ja useasti käytetään samaa narttua, esim. nartun elin iän aikana tehty sillä keskimäärin 5pennut niin oletko miettinyt sitä että siinä jalostetaan terveitä koiria. jos kyseessä on terve narttu jonka perimä on hyvä, tietenkin sitä käytetään että saadaan jatkossakin, myös seuraavissa sukupolvissa terveitä koiria.

jos seropeilla teetettäisiinkin vaan 2pennut ja myytäis 200eurolla niin olisi hyvä. siinä ajatellaan ihmisiä joilla ei välttämättä ole varaa rotu koiraa ostaa vaan haluaa itselleen ystävän. mutta miks helvetissä pitäisi sitä enemmän maksaa?!?!
seropi "kasvattajat" ei tutkita suurimmaksi osaksi mitään, tekee 5-6 pennut ni se on ok..?

ja mitä vielä koiraani tulee, arcasin että mennään tuohon "katso peiliin" asiaan.
moni rodun tunteva(yli 10vuoden kokemuksella) kasvattaja, muiden rotujen tuntijat sanoivat koirani olevan sairas. kusi ja pasko pentuna omalle pedilleen. kun peti otettiin pois, kusi ja pasko se lattialle jossa sitten nukkui. ei mielestäni tervettä.
rakastin koiraani, se oli hieno eläin kasvatin sen niin hyvin kuin voi 12vuoden kokemuksella koiraa kasvattaa. koira oli ihmis rakas, vähän hullunkurinen ja kova poika riehumaan. mutta kaikin puolin hieno, ikinä en kättäni eläintä kohtaan nosta!!! oikeudenmukaisesti koirani kasvatin ja pidin niinkuin mitä tahansa perheenjäsentä, kuitenki näyttämällä omanpaikkansa. kyseessä oli tottelevainen, uskollinen ja kiltti koira.. mutta viimeiset puoli vuotta kastraation jölkeen muuttui sen käytös agressiiviseksi. murisi vieraille, koirakaverit sai unohtaa kokonaan. aluksi luulin että käytös johtui siitä kun se leikattiin, mutta kun ei loppua näkynyt, tiesin että sillä ei ollut kaikki enään hyvin ja viieminen niitti oli kun se kävi kaverini koiran päälle ja melkein tappoi tämän.

sen vielä sanon, kaikki rotukoirat eivät ole täydellisiä ja mitä vain voi odottaa koiran kanssa tapahtuvan.
nyt kuitenkin himassa paperillinen koira, olen nähnyt kyseisen koiran emän, emänemän, emänemänemän, sisaruksia ja sukulaisia, koiran isän. kasvatus olot olen nähnyt. terveystodistukset vanhemmilta. sä et saa seropille tästä edes murto-osaa!!!! koirani on kiltti, tulee toimeen kaikkien kanssa ja terve!

ostakaa ihmeessä mitä vaan, vaikka sika säkissä.
mutta miettikää mistä sen ostatte!!!!

Lue lisää

on nytkin seropi, jonka sukua tunnen molemmin puolin. Se tosin on vahinkopentueesta, mutta omien koirieni aikaansaannosta. Jätin yhden vahingon itselleni ja myin loput varoituksella: ei ekaksi koiraksi. Pidän yhteyttä vieläkin koirien omistajiin vaikka ne ovat nyt viisi vuotiaita. Ei pidä tuomita kaikkea, mikä ei ole ihan oman mielen mukaista.

tehtailusta kirjoitti:

mistahän sitä aloittaisi.

rotukoirilla on korkea hinta, en sitä kielläkkään, mutta koiran oikea kasvatus vie rahaa. astutus maksut, koiran näyttely/koulutus kustannukset, tarvittavat testit esim. sydän, silmät, lonkat, polvet, etupää ja näitähän on riippuen rodusta. tiedän varmaksi, että ei paperillisen koiran kasvatuksella lyö rahaksi ja syy kasvatukseen onkin suurimmaksi osaksi rakkaus rotua kohtaan sekä sen parantaminen terveemmäksi roduksi.

minä en sano että kaikki seropit olisivat pentutehtailijoilta, mutta osa kuitenkin on ja sitä ei pitäisi kenenkään kannustaa!!!!
ns.vahinko pennut ymmärrän, mutta en sitä että tiettyjä koiria pennutetaan vain siksi että ovat muodissa.
esimerkkinä: amstaffi/pitbull seropit, ja muut "taistelu" koirarodut ja nyt tämä uusin pikkukoira villitys. tehdään pentuja, koska ovat muodissa ja niillä on kysyntää. ja näitä pentuja ostavat ihmiset jotka haluavat itselleen elävän asusteen taikka egon jatkeen. (eivät varmasti kaikki, mutta suuri osa)

onko mielestäsi oikein maksaa sekarotuisesta koirasta yli 500euroa ja et saa sille mitään varmaa takuuta sen terveydestä, perimästä taikka olosuhteista missä pentu kasvanut?
vaiko sitten maksaa muutama satanen enemmän ja saat kaiken tuon?

tiedän myös sen, että on mätiä omenoita myös paperillisten kasvattajista. mutta suurempi mätä on seropien tehtailijat, jotka astuttaa nartun melkeimpä joka juoksusta.
tiedämpä heti yhden 6vuotiian nartun jolla on joka vuosi tehty pennut. kyseessä on ns.rotukoira, mutta ilman papereita. pennuista pyydetään 800€ nartut ja 900€ urokset. papereita et tietenkään saa, koska kyseessä on halvalla veneäjältä ostettuja "tuonteja". pennut menee kaupaks, ni tehdään tietenkin lisää.
ei kiesus!!!
tälläista ei ihmisten tulisi kannustaa, ei edes niiden jotka ovat seropien puolesta.
tässä ei ole enää kyseessä rakkaus koiria kohtaan vaan silkka raha!!

ja kun puhdasrotuisia kasvatetaan, ja useasti käytetään samaa narttua, esim. nartun elin iän aikana tehty sillä keskimäärin 5pennut niin oletko miettinyt sitä että siinä jalostetaan terveitä koiria. jos kyseessä on terve narttu jonka perimä on hyvä, tietenkin sitä käytetään että saadaan jatkossakin, myös seuraavissa sukupolvissa terveitä koiria.

jos seropeilla teetettäisiinkin vaan 2pennut ja myytäis 200eurolla niin olisi hyvä. siinä ajatellaan ihmisiä joilla ei välttämättä ole varaa rotu koiraa ostaa vaan haluaa itselleen ystävän. mutta miks helvetissä pitäisi sitä enemmän maksaa?!?!
seropi "kasvattajat" ei tutkita suurimmaksi osaksi mitään, tekee 5-6 pennut ni se on ok..?

ja mitä vielä koiraani tulee, arcasin että mennään tuohon "katso peiliin" asiaan.
moni rodun tunteva(yli 10vuoden kokemuksella) kasvattaja, muiden rotujen tuntijat sanoivat koirani olevan sairas. kusi ja pasko pentuna omalle pedilleen. kun peti otettiin pois, kusi ja pasko se lattialle jossa sitten nukkui. ei mielestäni tervettä.
rakastin koiraani, se oli hieno eläin kasvatin sen niin hyvin kuin voi 12vuoden kokemuksella koiraa kasvattaa. koira oli ihmis rakas, vähän hullunkurinen ja kova poika riehumaan. mutta kaikin puolin hieno, ikinä en kättäni eläintä kohtaan nosta!!! oikeudenmukaisesti koirani kasvatin ja pidin niinkuin mitä tahansa perheenjäsentä, kuitenki näyttämällä omanpaikkansa. kyseessä oli tottelevainen, uskollinen ja kiltti koira.. mutta viimeiset puoli vuotta kastraation jölkeen muuttui sen käytös agressiiviseksi. murisi vieraille, koirakaverit sai unohtaa kokonaan. aluksi luulin että käytös johtui siitä kun se leikattiin, mutta kun ei loppua näkynyt, tiesin että sillä ei ollut kaikki enään hyvin ja viieminen niitti oli kun se kävi kaverini koiran päälle ja melkein tappoi tämän.

sen vielä sanon, kaikki rotukoirat eivät ole täydellisiä ja mitä vain voi odottaa koiran kanssa tapahtuvan.
nyt kuitenkin himassa paperillinen koira, olen nähnyt kyseisen koiran emän, emänemän, emänemänemän, sisaruksia ja sukulaisia, koiran isän. kasvatus olot olen nähnyt. terveystodistukset vanhemmilta. sä et saa seropille tästä edes murto-osaa!!!! koirani on kiltti, tulee toimeen kaikkien kanssa ja terve!

ostakaa ihmeessä mitä vaan, vaikka sika säkissä.
mutta miettikää mistä sen ostatte!!!!

Lue lisää

valitettavasti sanot että puhdasrotuinen vie enemmän kuin sekarotuinen?
aloitetaan perusjutusta. eli kahden tai useamman tai ihan puhtaan jolla ei ole papereita on sekarotuisia koska et voi todistaa onko se puhdas.
toinen jos sulla on keskikokoinen koira, oli se puhdas tai seka. se syö samanverran, vie saman verran eläinlääkärin käynnillä. minulla on sekarotuinen ja ei sen siruttaminen tai terveystarkastus ollut halvempi kuin puhdasrotuisenkaan. tiedän että mun sekarotuinen on terve, rokotettu, sirutettu. ja luulenpa että vie saman ruokamäärän kuin samanikäinen puhdasrotuinen. ja koulutusmaksut on aivan samat kuin puhdasrotuisella.
mutta erona. en pääse näyttelyihin koska koirassani on kahta rotua, miksi, kun joku puhdasrotuinen on kauniimpi.. mitä vitun väliä. kilpailemaankin on vain tietyt jutut...

voisin sanoa että kun mun koira on sekarotuinen niin tulee olemaan terveempi. no minä en maksanut kuin 200 euroa koirastani. emon ekat pentueet, aina tulee ostajan tarkistaa olosuhteet ja koirat omistaja jolta koiransa ostaa, ei parkkipaikalle tai toimitettuna.
oli se puhdas tai sekarotuinen niin emo ei saa olla vihainen tai teljetty sillä välin kun pentuja katotaan.

on totta ett koirista maksetaan älyttömät summat, on se sitten puhdas tai seka....

pentuaikana voin kertoa että sekarotuinenkin madotetaan, syö saman määrän kuin puhdaskin eli ainoa ero on että itse sirutat jälkikäteen koirasi joka tuo lisähintaa koiralle. mutta et sie sitä ajattele jos rakastat koiraasi.

en ymmärrä että miksi edes puhdasrotuisista maksetaan 1000 tai peräti 2000 euroa.
kuka hölmö lähtee sellaisia summia maksaa, ne jotka haluaa ett niitä tehtaillaan...

kattelee tota keltaista pörssiä, siel on vaikka mitä ja minkähintaista ja minkänäköistä tehtailijaa...

voin sanoa ett mun lapinkoirani-samojedi on aivan ihana. vaikkei omista papereita, niin silti on minulle rakas. melkein voin kertoa että tulee elämään terveempänä pidempään.
mun ex koirat eli 16 ja 17v. sekarotuiset nekin kun puhdasrotuisen ikä on noin 6-12v.

eli mistä puhdasrotuisen omistaja maksaa.. siitä että saa sairaankoiran valmiiksi. liikaa jalostettu

tuossa juuri kirjoitin vastaukseni....

tehtailusta kirjoitti:

tuossa juuri kirjoitin vastaukseni....

en kyllä itsekään tajua, että oli koira sekarotuinen tai jotain tiettyä rotua, niin miten kukaan ottaakaan sellaista pentua jota ei pääse etukäteen (ennen luovutusta jo) valitsemaan. Näin me ollaan aina tehty, eli pennut on käyty pari-kolme viikkoa ennen luovutusta varaamassa ja valitsemassa, niin on kaikki tuttunikin tehneet. Eli ei mahdu päähän, että kuka uskaltaa edes sellaista koiran pentua ottaa jonka kotioloja ei näe, aika rohkeaa ?

mutta, mutta kirjoitti:

en kyllä itsekään tajua, että oli koira sekarotuinen tai jotain tiettyä rotua, niin miten kukaan ottaakaan sellaista pentua jota ei pääse etukäteen (ennen luovutusta jo) valitsemaan. Näin me ollaan aina tehty, eli pennut on käyty pari-kolme viikkoa ennen luovutusta varaamassa ja valitsemassa, niin on kaikki tuttunikin tehneet. Eli ei mahdu päähän, että kuka uskaltaa edes sellaista koiran pentua ottaa jonka kotioloja ei näe, aika rohkeaa ?

Lue lisää

asiani ydin olikin se että ei pitäisi tehdä sitä virhettä!
minä tein ja opin kantapään kautta.
siksi itse suosin paperillista koiraa, ja muistakin syistä joista olen jo maininnutkin.

rakastan koiria, tasapuolisesti. en vain pidä näistä ihmisistä jotka tehtailee taikka niistä jotka sitä tietosesti kannustaa!!

jos ihmiset olisivat avarakatseisempia ja näkisivät asiat myös toisten silmin ja jakaisivat mielipiteitään saisimme yhdessä tuon koiriin kohdistuvan vääryyden loppumaan. mutta kun ei niin ei.!

"rotukoirilla" on tämä jalostustoiminta, sisaruksilla teetetään pentuja keskenään, että saadaan halutun näköinen ja värinen pentu. Sairasta touhua. Että ennemmin on rehellisen sekarotuisen kuin maksan tuhatta euroa, siitä ilosta että saan koiralle hienot paperit.

pahinta kirjoitti:

"rotukoirilla" on tämä jalostustoiminta, sisaruksilla teetetään pentuja keskenään, että saadaan halutun näköinen ja värinen pentu. Sairasta touhua. Että ennemmin on rehellisen sekarotuisen kuin maksan tuhatta euroa, siitä ilosta että saan koiralle hienot paperit.

Lue lisää

koiria ei astuteta sisaruksilla keskenään, voi olla samaa perimää, mutta sekin tulee yleensä vastaan aikasintaan kolmannessa sukupolvessa. siis jos on osaava kasvattaja.
ja kuten jo mainitsinkin on myös rotukoirien kasvattajissa mätiä omenoita, mutta ammattitaitoinen, osaava kasvattaja ei sukurutsaa koiriaan!

tehtailusta kirjoitti:

koiria ei astuteta sisaruksilla keskenään, voi olla samaa perimää, mutta sekin tulee yleensä vastaan aikasintaan kolmannessa sukupolvessa. siis jos on osaava kasvattaja.
ja kuten jo mainitsinkin on myös rotukoirien kasvattajissa mätiä omenoita, mutta ammattitaitoinen, osaava kasvattaja ei sukurutsaa koiriaan!

Lue lisää

On ihan turha mollata aloittajaa että koiransa olisi kasvanut hänen luonaan vihaiseksi muka osaamattomuuden vuoksi. Totinen tosi on se, että pennut saavat elämänsä tärkeimmät eväät kasvattajan kotona, pentulaatikossa emältään ja ympäristötekijöistään sekä perimästään. Isoin ongelma sekarotuisissa on tiedon puute, kun taustoilla on tuikituntemattomia tekijöitä eli koiria geeneineen ja ominaisuuksineen.

Seuraava kommentoi tähän, että "sekarotuiset on terveempiä kuin rotukoirat" ja varmaan laittaa sen iänikuisen vakuutusyhtiölinkityksenkin, mutta laittakoon. Tietenkin geenien eriyttämisellä joitakin esiinpuhkeavia vikoja saadaan peitetyksi. Ymmärtäähän tuon nyt kuka tahansa. Yhtä lailla, jos on tunnettavuutta koirien perimässä esiintyvistä ongelmista tai riskeistä, niihin voidaan vaikuttaa jalostuksella. Näin siis toki vain rotukoirien osalta, joilta tutkimustiedot löytyvät.

Eri rotujen risteyttämisen suurin peikko on niiden luonteet. Nekin mokomat kun periytyvät ja kun taustoilla olevien koirien ominaisuuksista tältä saralta ei ole mitään tietoja, voi koira olla ihan mitä tahansa: joku on ihan OK, joku jotain sinne päin ja loput käveleviä katastrooffeeja, joista löytyykin sitten jos vaikka mitä pelkopurijoista suoran aggression koiriin. Ero rotukoiraan on huomattava, osasi sitä koiraa peiliin kurkkimatta kouluttaa oikein tai ei. Jonkin tietyn omaisuuden omaavasta koirasta tiedetään, miten se käyttäytyy, mikä sille on omianista (seurakoirailu, kaahailu, paimentaminen, työskentely). Mikään mahti maailmassa ei takaa samaa rotujen sekoituksista.

Koirat voivat sairastaa kuka mitäkin ja niitä voidaan myös hoitaa olkoon kyseessä sekarotuinen tai puhdas. Mutta jos koira on luonnehäiriöinen, sitä ei mikään mahti muuksi muuta. Ero on siis lähtökohdissa eli pentuajassa ja rotuominaisuuksien tunnettavuudessa. Ja sitten se viimeinen väännön paikka, kun sanotaan että ei niitä rotukoiriakaan kaikkia tutkita vaan myydään vaan kalliilla rahanahneuksissa eteenpäin. Ei tutkita ei, mutta järisyttävän paljon kattavammin kuin ainuttakaan seropia. Ja ainahan ostaja voi valita ostaako koiran vähemmän vai enemmän tutkitusta suvusta ja valita myös rotunsa sen mukaan, mitä koirassa arvostaa.

Sekarotuisten parempi terveys perustuu byrokratiaan: niiden tutkimuksia ei kirjata mihinkään, niiden lopetuksia tehdään tosta vaan kenenkään reagoimatta asiaan sen kummemmin ja lopetuksia tehdään herkemmin sairastavalle sekarotuiselle kuin sairastavalle rotukoiralle ja huomioitava on myös se, että rotukoiralla on yleensä vakuutukset, joten niiden pikkuviatkin tulee hoidettua eläinlääkärillä ja kirjatuksi vakuutusyhtiöiden tilastoihin. Sekarotuisen hoitoon vieminen on paljon vähäisempää, kun niitä vakuutuksia ei ole tai siksi, kun ne ovat kattavuudeltaan vähäisempiä kuin rotukoirien. Esimerkkinä käytän vaikkapa landseeria ja bernhradinkoira-dobermanni-sekoitusta. Jos tuo lansu reväyttää liukastuessaan takajalkansa risti- ja nivelsiteet ja saa samalla vielä vahingossaan nivustyrän, se viedään eläinlääkäriin, tutkitaan, kuvataan ja viedään leikattavaksi sinne, missä leikkaus parhaiten onnistuu ellei onnistu tutkivalla klinikalla. Leikkaus maksaa kaikkineen 1000 euroa, työstä poissaolot ja ajokilometrit päälle, mutta mitäpä siitä, kun vakuutus korvaa ja koira on niin rakas, että sille on vastaisen varalle vakuutuskin otettu. Jos tämä sama vahinko sattuu sekarotuiselle ystävälle, jolla ei vakuutusta ole tai se sekarotuisen vakuutus ei kata koko hela hoitoa ja koira on hankittaessakin arvotettu vain rahan takia (halvempi on parempi), lähteekö sen omistaja teettämään tämän vastaavan operaation työstä poissaoloineen vai lopetetaanko koira mieluummin? Se lopetetaan, koska yhden koiran hoidon hinnalla saa vaikka kaksi samanlaista tilalle.

Miten sitten kirjautuu tiedot vakuutusyhtiön kaikenkattaviin tilastoihin? Voi voi, se landseer pääsee rotukoiran sairas-listaukseen, mutta sekarotuinen ei, koska sitä ei ole joko vakuutettu lainkaan tai hoitaminen skipataan kokonaan hinnan vuoksi, jota vakuutus ei korvaa.
Niin me ihmispolot taas luetaan ja taivastellaan seuraavia tilastoja, jotka väittävät rotukoirien olevan niin sairaita.

Voi elämän kevät! Ostakoon minunkin puolestani koiransa kuka mistä lystää, millaisilla tiedoilla lystää ja syytelköön luonnevikaisista sekarotuisista niiden typeriä omistajia, jotka ovat jonkun saunant takana kasvaneen pentureppanan toki ihan itse pilanneet väärillä koulutuksillaan ja varmasti se omistajahan itse ne suolinkaiset ja heisimadot koiralleen syöttää ja sitä myötenhän se koirareppana sairastui. Itse ostan rotukoiran, jonka kasvattajan ja elinolosuhteet olen nähnyt, näen sen tutkimus- ja koetulokset jalostustietojärjestelmästä suvuttain ihan omin nokkinenikin ja pääsen jopa valitsemaan pennun ihan itse. Ajan mieluusti vaikka Hesasta Ouluun, kunhan olen tietoinen siitä, millaista ystävää olen hankkimassa. Joku toinen voi vapaasti ajella satamaan tyrkkimään satasia jonkun virulaisen käteen ja saa auton takakontin laatikosta käteensä varmasti oikein soman karvapallon - kunhan ensin pesee, madottaa ja hoidattaa sen kaikki vaivat ja luottamuksen ihmisten hyvyyteen kuntoon. Ihan vapaasti. Minusta vaan on mukavampi, ettei minun elämäni uuden tulokkaan alla huolien täyttämänä vaan huolta vailla terveen, hyvin hoidetun pennun kanssa, jonka kassa jokainen aamu alkaa aurinkoisena. Vapaa valinta.

aloittajalta kirjoitti:

On ihan turha mollata aloittajaa että koiransa olisi kasvanut hänen luonaan vihaiseksi muka osaamattomuuden vuoksi. Totinen tosi on se, että pennut saavat elämänsä tärkeimmät eväät kasvattajan kotona, pentulaatikossa emältään ja ympäristötekijöistään sekä perimästään. Isoin ongelma sekarotuisissa on tiedon puute, kun taustoilla on tuikituntemattomia tekijöitä eli koiria geeneineen ja ominaisuuksineen.

Seuraava kommentoi tähän, että "sekarotuiset on terveempiä kuin rotukoirat" ja varmaan laittaa sen iänikuisen vakuutusyhtiölinkityksenkin, mutta laittakoon. Tietenkin geenien eriyttämisellä joitakin esiinpuhkeavia vikoja saadaan peitetyksi. Ymmärtäähän tuon nyt kuka tahansa. Yhtä lailla, jos on tunnettavuutta koirien perimässä esiintyvistä ongelmista tai riskeistä, niihin voidaan vaikuttaa jalostuksella. Näin siis toki vain rotukoirien osalta, joilta tutkimustiedot löytyvät.

Eri rotujen risteyttämisen suurin peikko on niiden luonteet. Nekin mokomat kun periytyvät ja kun taustoilla olevien koirien ominaisuuksista tältä saralta ei ole mitään tietoja, voi koira olla ihan mitä tahansa: joku on ihan OK, joku jotain sinne päin ja loput käveleviä katastrooffeeja, joista löytyykin sitten jos vaikka mitä pelkopurijoista suoran aggression koiriin. Ero rotukoiraan on huomattava, osasi sitä koiraa peiliin kurkkimatta kouluttaa oikein tai ei. Jonkin tietyn omaisuuden omaavasta koirasta tiedetään, miten se käyttäytyy, mikä sille on omianista (seurakoirailu, kaahailu, paimentaminen, työskentely). Mikään mahti maailmassa ei takaa samaa rotujen sekoituksista.

Koirat voivat sairastaa kuka mitäkin ja niitä voidaan myös hoitaa olkoon kyseessä sekarotuinen tai puhdas. Mutta jos koira on luonnehäiriöinen, sitä ei mikään mahti muuksi muuta. Ero on siis lähtökohdissa eli pentuajassa ja rotuominaisuuksien tunnettavuudessa. Ja sitten se viimeinen väännön paikka, kun sanotaan että ei niitä rotukoiriakaan kaikkia tutkita vaan myydään vaan kalliilla rahanahneuksissa eteenpäin. Ei tutkita ei, mutta järisyttävän paljon kattavammin kuin ainuttakaan seropia. Ja ainahan ostaja voi valita ostaako koiran vähemmän vai enemmän tutkitusta suvusta ja valita myös rotunsa sen mukaan, mitä koirassa arvostaa.

Sekarotuisten parempi terveys perustuu byrokratiaan: niiden tutkimuksia ei kirjata mihinkään, niiden lopetuksia tehdään tosta vaan kenenkään reagoimatta asiaan sen kummemmin ja lopetuksia tehdään herkemmin sairastavalle sekarotuiselle kuin sairastavalle rotukoiralle ja huomioitava on myös se, että rotukoiralla on yleensä vakuutukset, joten niiden pikkuviatkin tulee hoidettua eläinlääkärillä ja kirjatuksi vakuutusyhtiöiden tilastoihin. Sekarotuisen hoitoon vieminen on paljon vähäisempää, kun niitä vakuutuksia ei ole tai siksi, kun ne ovat kattavuudeltaan vähäisempiä kuin rotukoirien. Esimerkkinä käytän vaikkapa landseeria ja bernhradinkoira-dobermanni-sekoitusta. Jos tuo lansu reväyttää liukastuessaan takajalkansa risti- ja nivelsiteet ja saa samalla vielä vahingossaan nivustyrän, se viedään eläinlääkäriin, tutkitaan, kuvataan ja viedään leikattavaksi sinne, missä leikkaus parhaiten onnistuu ellei onnistu tutkivalla klinikalla. Leikkaus maksaa kaikkineen 1000 euroa, työstä poissaolot ja ajokilometrit päälle, mutta mitäpä siitä, kun vakuutus korvaa ja koira on niin rakas, että sille on vastaisen varalle vakuutuskin otettu. Jos tämä sama vahinko sattuu sekarotuiselle ystävälle, jolla ei vakuutusta ole tai se sekarotuisen vakuutus ei kata koko hela hoitoa ja koira on hankittaessakin arvotettu vain rahan takia (halvempi on parempi), lähteekö sen omistaja teettämään tämän vastaavan operaation työstä poissaoloineen vai lopetetaanko koira mieluummin? Se lopetetaan, koska yhden koiran hoidon hinnalla saa vaikka kaksi samanlaista tilalle.

Miten sitten kirjautuu tiedot vakuutusyhtiön kaikenkattaviin tilastoihin? Voi voi, se landseer pääsee rotukoiran sairas-listaukseen, mutta sekarotuinen ei, koska sitä ei ole joko vakuutettu lainkaan tai hoitaminen skipataan kokonaan hinnan vuoksi, jota vakuutus ei korvaa.
Niin me ihmispolot taas luetaan ja taivastellaan seuraavia tilastoja, jotka väittävät rotukoirien olevan niin sairaita.

Voi elämän kevät! Ostakoon minunkin puolestani koiransa kuka mistä lystää, millaisilla tiedoilla lystää ja syytelköön luonnevikaisista sekarotuisista niiden typeriä omistajia, jotka ovat jonkun saunant takana kasvaneen pentureppanan toki ihan itse pilanneet väärillä koulutuksillaan ja varmasti se omistajahan itse ne suolinkaiset ja heisimadot koiralleen syöttää ja sitä myötenhän se koirareppana sairastui. Itse ostan rotukoiran, jonka kasvattajan ja elinolosuhteet olen nähnyt, näen sen tutkimus- ja koetulokset jalostustietojärjestelmästä suvuttain ihan omin nokkinenikin ja pääsen jopa valitsemaan pennun ihan itse. Ajan mieluusti vaikka Hesasta Ouluun, kunhan olen tietoinen siitä, millaista ystävää olen hankkimassa. Joku toinen voi vapaasti ajella satamaan tyrkkimään satasia jonkun virulaisen käteen ja saa auton takakontin laatikosta käteensä varmasti oikein soman karvapallon - kunhan ensin pesee, madottaa ja hoidattaa sen kaikki vaivat ja luottamuksen ihmisten hyvyyteen kuntoon. Ihan vapaasti. Minusta vaan on mukavampi, ettei minun elämäni uuden tulokkaan alla huolien täyttämänä vaan huolta vailla terveen, hyvin hoidetun pennun kanssa, jonka kassa jokainen aamu alkaa aurinkoisena. Vapaa valinta.

Lue lisää

lue uutisia ollenkaan ? Kyllä ne tietyn rotuiset koirat yleensä ihmisiä purevat. Mutta en syytä koiraa, vaan vikaa on koiran omistajassa ja yleensä purruksi tulleessa ihmisessäkin. Mutta minun mielipide on että tietyn rotuiset koirat joutaisi kuolla sukupuuttoon esim. lyttykuonoiset niillä on hengitys vaikeuksia, siitä on jo monia vuosia puhuttu kun jalostetaan entistä lytympää kuonoa. Toinen mikä herättää jo inhoa on seefferi, jonka jalostus on osiltaan pilannut, onneksi näkee väliin normaalin mallisiakin, ei niitä joilla perse hilaa maassa. Ja beaglen "näyttelymuoto" on kaukana kauniista ja sopusuhtaisesta beaglesta.
Siksi en voi sietää kennelliittoa, joka sanelee miltä koiran tulee näyttää, kuitenkin puhutaan elävistä olennoista jotka kärsii ihmisten turhamaisuudesta. Vai onko kennelliitto joku jumala jolla on valta sanoa, kenen koira saa tehdä pentuja ja kenen ei, sitä hitlerikin halusi jalostaa ihmisistä tietynlaisia.

aloittajalta kirjoitti:

On ihan turha mollata aloittajaa että koiransa olisi kasvanut hänen luonaan vihaiseksi muka osaamattomuuden vuoksi. Totinen tosi on se, että pennut saavat elämänsä tärkeimmät eväät kasvattajan kotona, pentulaatikossa emältään ja ympäristötekijöistään sekä perimästään. Isoin ongelma sekarotuisissa on tiedon puute, kun taustoilla on tuikituntemattomia tekijöitä eli koiria geeneineen ja ominaisuuksineen.

Seuraava kommentoi tähän, että "sekarotuiset on terveempiä kuin rotukoirat" ja varmaan laittaa sen iänikuisen vakuutusyhtiölinkityksenkin, mutta laittakoon. Tietenkin geenien eriyttämisellä joitakin esiinpuhkeavia vikoja saadaan peitetyksi. Ymmärtäähän tuon nyt kuka tahansa. Yhtä lailla, jos on tunnettavuutta koirien perimässä esiintyvistä ongelmista tai riskeistä, niihin voidaan vaikuttaa jalostuksella. Näin siis toki vain rotukoirien osalta, joilta tutkimustiedot löytyvät.

Eri rotujen risteyttämisen suurin peikko on niiden luonteet. Nekin mokomat kun periytyvät ja kun taustoilla olevien koirien ominaisuuksista tältä saralta ei ole mitään tietoja, voi koira olla ihan mitä tahansa: joku on ihan OK, joku jotain sinne päin ja loput käveleviä katastrooffeeja, joista löytyykin sitten jos vaikka mitä pelkopurijoista suoran aggression koiriin. Ero rotukoiraan on huomattava, osasi sitä koiraa peiliin kurkkimatta kouluttaa oikein tai ei. Jonkin tietyn omaisuuden omaavasta koirasta tiedetään, miten se käyttäytyy, mikä sille on omianista (seurakoirailu, kaahailu, paimentaminen, työskentely). Mikään mahti maailmassa ei takaa samaa rotujen sekoituksista.

Koirat voivat sairastaa kuka mitäkin ja niitä voidaan myös hoitaa olkoon kyseessä sekarotuinen tai puhdas. Mutta jos koira on luonnehäiriöinen, sitä ei mikään mahti muuksi muuta. Ero on siis lähtökohdissa eli pentuajassa ja rotuominaisuuksien tunnettavuudessa. Ja sitten se viimeinen väännön paikka, kun sanotaan että ei niitä rotukoiriakaan kaikkia tutkita vaan myydään vaan kalliilla rahanahneuksissa eteenpäin. Ei tutkita ei, mutta järisyttävän paljon kattavammin kuin ainuttakaan seropia. Ja ainahan ostaja voi valita ostaako koiran vähemmän vai enemmän tutkitusta suvusta ja valita myös rotunsa sen mukaan, mitä koirassa arvostaa.

Sekarotuisten parempi terveys perustuu byrokratiaan: niiden tutkimuksia ei kirjata mihinkään, niiden lopetuksia tehdään tosta vaan kenenkään reagoimatta asiaan sen kummemmin ja lopetuksia tehdään herkemmin sairastavalle sekarotuiselle kuin sairastavalle rotukoiralle ja huomioitava on myös se, että rotukoiralla on yleensä vakuutukset, joten niiden pikkuviatkin tulee hoidettua eläinlääkärillä ja kirjatuksi vakuutusyhtiöiden tilastoihin. Sekarotuisen hoitoon vieminen on paljon vähäisempää, kun niitä vakuutuksia ei ole tai siksi, kun ne ovat kattavuudeltaan vähäisempiä kuin rotukoirien. Esimerkkinä käytän vaikkapa landseeria ja bernhradinkoira-dobermanni-sekoitusta. Jos tuo lansu reväyttää liukastuessaan takajalkansa risti- ja nivelsiteet ja saa samalla vielä vahingossaan nivustyrän, se viedään eläinlääkäriin, tutkitaan, kuvataan ja viedään leikattavaksi sinne, missä leikkaus parhaiten onnistuu ellei onnistu tutkivalla klinikalla. Leikkaus maksaa kaikkineen 1000 euroa, työstä poissaolot ja ajokilometrit päälle, mutta mitäpä siitä, kun vakuutus korvaa ja koira on niin rakas, että sille on vastaisen varalle vakuutuskin otettu. Jos tämä sama vahinko sattuu sekarotuiselle ystävälle, jolla ei vakuutusta ole tai se sekarotuisen vakuutus ei kata koko hela hoitoa ja koira on hankittaessakin arvotettu vain rahan takia (halvempi on parempi), lähteekö sen omistaja teettämään tämän vastaavan operaation työstä poissaoloineen vai lopetetaanko koira mieluummin? Se lopetetaan, koska yhden koiran hoidon hinnalla saa vaikka kaksi samanlaista tilalle.

Miten sitten kirjautuu tiedot vakuutusyhtiön kaikenkattaviin tilastoihin? Voi voi, se landseer pääsee rotukoiran sairas-listaukseen, mutta sekarotuinen ei, koska sitä ei ole joko vakuutettu lainkaan tai hoitaminen skipataan kokonaan hinnan vuoksi, jota vakuutus ei korvaa.
Niin me ihmispolot taas luetaan ja taivastellaan seuraavia tilastoja, jotka väittävät rotukoirien olevan niin sairaita.

Voi elämän kevät! Ostakoon minunkin puolestani koiransa kuka mistä lystää, millaisilla tiedoilla lystää ja syytelköön luonnevikaisista sekarotuisista niiden typeriä omistajia, jotka ovat jonkun saunant takana kasvaneen pentureppanan toki ihan itse pilanneet väärillä koulutuksillaan ja varmasti se omistajahan itse ne suolinkaiset ja heisimadot koiralleen syöttää ja sitä myötenhän se koirareppana sairastui. Itse ostan rotukoiran, jonka kasvattajan ja elinolosuhteet olen nähnyt, näen sen tutkimus- ja koetulokset jalostustietojärjestelmästä suvuttain ihan omin nokkinenikin ja pääsen jopa valitsemaan pennun ihan itse. Ajan mieluusti vaikka Hesasta Ouluun, kunhan olen tietoinen siitä, millaista ystävää olen hankkimassa. Joku toinen voi vapaasti ajella satamaan tyrkkimään satasia jonkun virulaisen käteen ja saa auton takakontin laatikosta käteensä varmasti oikein soman karvapallon - kunhan ensin pesee, madottaa ja hoidattaa sen kaikki vaivat ja luottamuksen ihmisten hyvyyteen kuntoon. Ihan vapaasti. Minusta vaan on mukavampi, ettei minun elämäni uuden tulokkaan alla huolien täyttämänä vaan huolta vailla terveen, hyvin hoidetun pennun kanssa, jonka kassa jokainen aamu alkaa aurinkoisena. Vapaa valinta.

Lue lisää

"On ihan turha mollata aloittajaa että koiransa olisi kasvanut hänen luonaan vihaiseksi muka osaamattomuuden vuoksi."

"Isoin ongelma sekarotuisissa on tiedon puute, kun taustoilla on tuikituntemattomia tekijöitä eli koiria geeneineen ja ominaisuuksineen."

Eikö nuo kirjoitukset mene ristiin?
Osaava koiran omistaja tuntee koiransa, olipa rotu puhdas tai seropi. Omistaja oppii tuntemaan koiran vietit ja osaa kanavoida koiran käytöstä oikeaan suuntaan. Omaa koiraa opitaan tuntemaan siitä saakka, kun se pentuna tulee uuteen kotiinsa... tai aikuisena. Kun koiran kanssa liikkuu, touhuaa, harrastaa ja kun seuraa oman koiran käytöstä, opit omistajana tuntemaan koirasi.

Kokeneemmat sanoo, että esim. 2v saksanpaimenkoiran luonteessa on 20% emolta ja pentulaatikosta, 80% omistajan ympäristön muokkaamaa käytöstä.
Tämä sama pätee muihinkin koiriin, sen 80% omistaja muokkaa koiraa.

Ko. tapauksessa omistaja ei ole tuntenut koiraa, eikä ole osannut kasvattaa selvästikin hänelle liian vaativaa koiraa. Seurakoira on helppo ja sellainen on usein jokaisen käteen sopiva. Palveluskoira sekoitus tai puhdas palveluskoira taas ei sovi kaikille. Väärissä käsissä niin puhtaasta kuin seropista tulee ongelmakoira.

Myöskään laumanvartijat ja niiden sekoitukset ei ole ns. joka pojan koiria. Nämä mahtavat jättiläiset tarvitsevat osaavan kodin.

Tiedän nuoren saksanpaimenkoiran, joka oli peto alle vuoden ikäisenä. Omistaja luopui koirasta sen kurittoman kamalan käytöksen takia. Koira oli omistajalle ja omistajan tutuille yksi suuri ongelma. Koira pääsi uuteen kotiin ja tänä päivänä tuo sama upea uros on poliisikoirana työkäytössä, eikä ongelmia luonteen kanssa ole. Leikkii jopa toisten urosten kanssa.

Tiedän 3 vuotiaan rottweilerin, joka oli aggressiivinen ja arvaamaton. Omistaja luopui koirasta ja koira sai osaavan kokeneen perheen. Tänä päivänä tällä koiralla on tuloksia palveluskoirakokeista ja koira käyttäytyy hyvin.

Nämä on vain kaksi esimerkkitapausta, näitä vastaavia tapauksia on monia.

Tuohon sekarotuisten terveyteen. Kyllä vaan ne sen laajemman geeniperimän takia ovat yleisesti ottaen terveempiä, kuin puhtaat koirat.
Jalostuseläinten tiukan valikoitumisen takia saman rodun koirat ovat lähes kaikki sukua keskenään, kunhan sukutaulussa mennään tarpeeksi kauas. Ne kuuluvat kaikki yhteen tai pariin suureen ”perheeseen”. Muun muassa tästä johtuen lähes kaikkiin puhtaisiin koirarotuihin on kasaantunut erilaisia perinnöllisiä sairauksia, esimerkiksi nivel- ja silmäsairauksia, sydänvikoja, tai epilepsiaa.

Ja vielä koiranetin tutkimustuloksista.
Vaikka vanhemmilla on A/A lonkat, voi jälkeläisellä olla E/E lonkat.
Vaikka vanhemilla on 0/0 kyynärpäät, voi jälkeläisen kyynärpäät olla 3/3.
Kun sairaat puhtaat karsitaan jalostuksesta, miten silti syntyy joka vuosi lukuisia sairaita puhtaita? Mistä ne silmäsairaudet ja lonkkaviat sitten "pulpahtaa" esiin?
Kummaa, miten ne terveystulokset ja koetulokset ei aina periydy, sen enempää kuin muotovalion arvokaan.
Eikö siis ole rotukoirankin kohdalla aika sattuman kauppaa, millaisen koiran saat, vaikka ne vanhemmat on tiedossa sukutaulujen ja erilaisten tulosten kera =))

Sieltä puhtaistakin ihan samalla tavalla löytyy pelkopurijaa, aggressiivista koiraa ja kävelevää katastrofia... kun koiran omistaja ei olekaan niin osaava kuin luulee.

miten yleensä sairauksia ed... kirjoitti:

"On ihan turha mollata aloittajaa että koiransa olisi kasvanut hänen luonaan vihaiseksi muka osaamattomuuden vuoksi."

"Isoin ongelma sekarotuisissa on tiedon puute, kun taustoilla on tuikituntemattomia tekijöitä eli koiria geeneineen ja ominaisuuksineen."

Eikö nuo kirjoitukset mene ristiin?
Osaava koiran omistaja tuntee koiransa, olipa rotu puhdas tai seropi. Omistaja oppii tuntemaan koiran vietit ja osaa kanavoida koiran käytöstä oikeaan suuntaan. Omaa koiraa opitaan tuntemaan siitä saakka, kun se pentuna tulee uuteen kotiinsa... tai aikuisena. Kun koiran kanssa liikkuu, touhuaa, harrastaa ja kun seuraa oman koiran käytöstä, opit omistajana tuntemaan koirasi.

Kokeneemmat sanoo, että esim. 2v saksanpaimenkoiran luonteessa on 20% emolta ja pentulaatikosta, 80% omistajan ympäristön muokkaamaa käytöstä.
Tämä sama pätee muihinkin koiriin, sen 80% omistaja muokkaa koiraa.

Ko. tapauksessa omistaja ei ole tuntenut koiraa, eikä ole osannut kasvattaa selvästikin hänelle liian vaativaa koiraa. Seurakoira on helppo ja sellainen on usein jokaisen käteen sopiva. Palveluskoira sekoitus tai puhdas palveluskoira taas ei sovi kaikille. Väärissä käsissä niin puhtaasta kuin seropista tulee ongelmakoira.

Myöskään laumanvartijat ja niiden sekoitukset ei ole ns. joka pojan koiria. Nämä mahtavat jättiläiset tarvitsevat osaavan kodin.

Tiedän nuoren saksanpaimenkoiran, joka oli peto alle vuoden ikäisenä. Omistaja luopui koirasta sen kurittoman kamalan käytöksen takia. Koira oli omistajalle ja omistajan tutuille yksi suuri ongelma. Koira pääsi uuteen kotiin ja tänä päivänä tuo sama upea uros on poliisikoirana työkäytössä, eikä ongelmia luonteen kanssa ole. Leikkii jopa toisten urosten kanssa.

Tiedän 3 vuotiaan rottweilerin, joka oli aggressiivinen ja arvaamaton. Omistaja luopui koirasta ja koira sai osaavan kokeneen perheen. Tänä päivänä tällä koiralla on tuloksia palveluskoirakokeista ja koira käyttäytyy hyvin.

Nämä on vain kaksi esimerkkitapausta, näitä vastaavia tapauksia on monia.

Tuohon sekarotuisten terveyteen. Kyllä vaan ne sen laajemman geeniperimän takia ovat yleisesti ottaen terveempiä, kuin puhtaat koirat.
Jalostuseläinten tiukan valikoitumisen takia saman rodun koirat ovat lähes kaikki sukua keskenään, kunhan sukutaulussa mennään tarpeeksi kauas. Ne kuuluvat kaikki yhteen tai pariin suureen ”perheeseen”. Muun muassa tästä johtuen lähes kaikkiin puhtaisiin koirarotuihin on kasaantunut erilaisia perinnöllisiä sairauksia, esimerkiksi nivel- ja silmäsairauksia, sydänvikoja, tai epilepsiaa.

Ja vielä koiranetin tutkimustuloksista.
Vaikka vanhemmilla on A/A lonkat, voi jälkeläisellä olla E/E lonkat.
Vaikka vanhemilla on 0/0 kyynärpäät, voi jälkeläisen kyynärpäät olla 3/3.
Kun sairaat puhtaat karsitaan jalostuksesta, miten silti syntyy joka vuosi lukuisia sairaita puhtaita? Mistä ne silmäsairaudet ja lonkkaviat sitten "pulpahtaa" esiin?
Kummaa, miten ne terveystulokset ja koetulokset ei aina periydy, sen enempää kuin muotovalion arvokaan.
Eikö siis ole rotukoirankin kohdalla aika sattuman kauppaa, millaisen koiran saat, vaikka ne vanhemmat on tiedossa sukutaulujen ja erilaisten tulosten kera =))

Sieltä puhtaistakin ihan samalla tavalla löytyy pelkopurijaa, aggressiivista koiraa ja kävelevää katastrofia... kun koiran omistaja ei olekaan niin osaava kuin luulee.

Lue lisää

Kaksi lainaamaasi ensimmäistä lausetta eivät liity toisiinsa, eivätkä kumoa toinen toistaan. Jos aloittajan koira on perimästään ja pentuajan ympäristötekijöistään johtuen luonnevikainen jo syntyessään, siinä ei auta "koiran lukeminen" jatkossa. Jos se on aggressiivinen, arka ja pelkopurija, niin sitten se on, vaikka miten sitä sosiaalistaisit ja kouluttaisit hallittavaksi vaikkapa nyt sitten hihnassa. Toki vihaisen koiran voi kietaista hihnasta vaikka katutolppaan muiden koirien vastaantullessa, jos koira on isokokoinen ja vihaisuutensa vuoksi vaikeasti hallittava muita koiria kohdatessaan. Toki sen voi kotona laittaa ovien ja lukkojen taakse, kun perheeseen tulee vierailijoita, lapsille kavereita leikkimään tai joku koirallinen ystävä uskaltautuu jopa koiransa kanssa samaan tilaan. Siinä sitä on "hallittavuutta" ja osataan elää koiran kanssa, kuten kuuluukin, niinkö? Mitäs kun joku kerta lenkillä vastaan tuleekin mummo ja siltä karannut koira, joka ryykää tämän vihaisen, tolppaa sidotun koiran luokse etkä mahdakkaan "hallittavuuskeinoilla" mitään? Puree se vihainen tolppaan sidottunakin. Tai jos ne lapset siellä kotona avaavatkin vahingossa piiloa leikkiessään oven, jonka takana tämä vieraita pureva, mutta sinänsä toki omistajansa "hallinnassa" oleva koira on? Pureehan se.

Minusta nuo esimerkit rotukoirien aggressiokäyttäytymisistä ovat enemmänkin naurettavia, koska niitä käytetään ikään kuin puolustuksena sille, että vaikka tiedetään sekarotuisten ennalta-arvaamattomuuden tuottavan maailmaan miljoonasti enemmän luonnevikaisia kiria, ne olisivat selitettävissä rottwailerin ja bittbullin lapsentappouutisilla. Esimerkkejä näytetään otettavan aina samoista, satojen rotukoirien joukosta, parista rodusta. Kukaan ei kielläkään, etteikö ne olisi purreet tai tappaneet, koska nuo tapaukset lehdissä kaiken kansan luettavana lööppejä myöten seisovat. Lukeeko siellä lehdessä että jouluna naapurin alle 2-v keskikokoinen sekarotuinen, jossa oli sakemannia ja jotain ties mitä tuikituntemattomia koiria takanaan, puri toisen naapurin lasta ja tuo koira vietiin samantien lopetettavaksi? Se kun oli koko pienen ikänsä, ongelmakoirakoulutuksesta, yksityiselle kouluttajalle maksetusta koulutuksesta ja toko-koulutuksesta huolimatta yksinkertaisesti vain luonnevikainen, osaavissa käsissä, ja silti vihainen ja oli yrittänyt purra useita ihmisiä jo aiemmin. Tuo koira vaan sattui olemaan "hallinnassa" ja koiraa oli todellakin "luettu". Onpa järkevää, tosiaan! Mitä ihmeen iloa on osata lukea koiraa ja niin sanotusti hallita sitä, eli oikeasti hallittavuus on ennakoida tilanteet, missä koira voi päästä puremaan ja välttää niitä. Kunnes joku kerta se vahinko pääsee vihaisen, luonnevikaisen koiran kanssa tapahtumaan lähes väistämättä. Hoh hoijaa! Helpommalla olisi omistaja päässyt, kun olisi alunperin hommannut koiran, jonka luonneominaisuudet hän olisi tuntenut. Ei kaikki halua sakemannia, rotikkaa, dobberia tai bull-sukuisia. Niitä kuitenkin käytetään joka hiton esimerkissä rotukoirien luonneongelmista puhuttaessa ja samat iänikuiset jorinat on terveysongelmista puhuttaessa, kun esimerkit rajoittuvat satojen rotujen joukosta joko jossain BBC:n kohudokkarissa nähtyihin ylilyönteihin tai muuten vaan joka ikisellä keskustelupalstalla pölpötettyihin mopseihin ja bassetteihin.

Luuletteko, että koko maailma on täytetty näillä muutamalla rodulla? Joku niitäkin haluaa, vikoineen päivineen. Mutta niinhän halutaan sekarotuisiakin, ennalta-arvaamattomuudestaan lähes kaikkien osatekijöidensä osalta joka tapaukessa. Ennemmin ostaisin tiedetysti lyhytkuonoisen, hyväluonteisen mopsin, koska tietäisin, mikä koirastani kasvaa ja mitä VOI olla odotettavissa sen lyhyen kuonon ja nenänielun vuoksi, kuin täysin taustoiltaan tuntemattoman tai monen rodun sekoituksen pidemmällä kuonolla, koska sen soveltumisesta perheemme arkeen en pystyisi ennakoimaan MITÄÄN.

Kokeneemmat sanokoot mitä lystäävät. Ketkä kokeneemmat? Koirien geeneistä puolet periytyy isältä ja puolet äidiltä. Kasvavan koiran luonne muokkautuu ensin suurelta osin siellä kasvattajan kotona emonsa seurassa ja sen jälkeen ihminen, uusi omistaja vahvistaa koiran perimästä ja ympräistöstä saamiaan ominaisuuksia kuka oikein ja kuka väärin, tai paremminkin: kuka toivottuja ominaisuuksia ja kuka onneton sitten niitä ei_toivottuja ominaisuuksia. Prosentit ja toisen käden "kokeneiden" puheet saa minun puolestani syöttää sakemanneille tai niiden kasvattajille. Onhan kai teillä ihmisillä ihan omatkin aivot, joilla ajatella?!

Voi hellandyydelis sentäs, kun edellinen oikein koiranettiä selaamalla sai hienon päähänpiston: miten voi kahdesta A-lonkkaisesta syntyä E-lonkkaisia? No miten kahdesta sekarotuisesta voi IKINÄ syntyä sairaita jälkeläisiä, koska niillähän ei ole (elleivät ole lähisukua keskenään) yhteisiä geenirasitteita perimässään. Voi jeeveli. Mahtaisikohan noilla sekiksillä kuitenkin olla mahdollista, että molemmat ns. terveet vanhemmat ovatkin vaikka kaihikoirien jälkeläisiä ja siksi niiden pennutkin ovat sairaita? Tai mahtaisikohan nuo kaksi yhdistettyä A-lonkkaista ollakin ehkä molemmat pentueittensa ainukaiset, tähdenlennot, sieltä sairaslonkkaisten sisaruskatraasta tai mitäs, jos katsottaisiin niiden taustoja pidemmälle, kun se niiden osalta on kerran mahdollista? Mites katsot sen saman sekarotupesueesta? Sitten voit valita, ostatko koiraa noista kummastakaan. Minä en ostaisi.

Kyse onkin siis olemassa olevasta tiedosta, ei siitä, toimiiko joka ikinen rotukoiran kasvattaja viisaasti tai toimiiko joka ikinen sekarotuisen kasvattaja tyhmästi. Liian pitkälle ei tarvitse yleistää, sillä molemmista löytyy niin hyviä kuin mätämuniakin. Mutta tiedättekö mitä? OSTAJALLA ON OIKEUS VALITA JA SE VOI TOIMIA VIISAASTI.

miten yleensä sairauksia ed... kirjoitti:

"On ihan turha mollata aloittajaa että koiransa olisi kasvanut hänen luonaan vihaiseksi muka osaamattomuuden vuoksi."

"Isoin ongelma sekarotuisissa on tiedon puute, kun taustoilla on tuikituntemattomia tekijöitä eli koiria geeneineen ja ominaisuuksineen."

Eikö nuo kirjoitukset mene ristiin?
Osaava koiran omistaja tuntee koiransa, olipa rotu puhdas tai seropi. Omistaja oppii tuntemaan koiran vietit ja osaa kanavoida koiran käytöstä oikeaan suuntaan. Omaa koiraa opitaan tuntemaan siitä saakka, kun se pentuna tulee uuteen kotiinsa... tai aikuisena. Kun koiran kanssa liikkuu, touhuaa, harrastaa ja kun seuraa oman koiran käytöstä, opit omistajana tuntemaan koirasi.

Kokeneemmat sanoo, että esim. 2v saksanpaimenkoiran luonteessa on 20% emolta ja pentulaatikosta, 80% omistajan ympäristön muokkaamaa käytöstä.
Tämä sama pätee muihinkin koiriin, sen 80% omistaja muokkaa koiraa.

Ko. tapauksessa omistaja ei ole tuntenut koiraa, eikä ole osannut kasvattaa selvästikin hänelle liian vaativaa koiraa. Seurakoira on helppo ja sellainen on usein jokaisen käteen sopiva. Palveluskoira sekoitus tai puhdas palveluskoira taas ei sovi kaikille. Väärissä käsissä niin puhtaasta kuin seropista tulee ongelmakoira.

Myöskään laumanvartijat ja niiden sekoitukset ei ole ns. joka pojan koiria. Nämä mahtavat jättiläiset tarvitsevat osaavan kodin.

Tiedän nuoren saksanpaimenkoiran, joka oli peto alle vuoden ikäisenä. Omistaja luopui koirasta sen kurittoman kamalan käytöksen takia. Koira oli omistajalle ja omistajan tutuille yksi suuri ongelma. Koira pääsi uuteen kotiin ja tänä päivänä tuo sama upea uros on poliisikoirana työkäytössä, eikä ongelmia luonteen kanssa ole. Leikkii jopa toisten urosten kanssa.

Tiedän 3 vuotiaan rottweilerin, joka oli aggressiivinen ja arvaamaton. Omistaja luopui koirasta ja koira sai osaavan kokeneen perheen. Tänä päivänä tällä koiralla on tuloksia palveluskoirakokeista ja koira käyttäytyy hyvin.

Nämä on vain kaksi esimerkkitapausta, näitä vastaavia tapauksia on monia.

Tuohon sekarotuisten terveyteen. Kyllä vaan ne sen laajemman geeniperimän takia ovat yleisesti ottaen terveempiä, kuin puhtaat koirat.
Jalostuseläinten tiukan valikoitumisen takia saman rodun koirat ovat lähes kaikki sukua keskenään, kunhan sukutaulussa mennään tarpeeksi kauas. Ne kuuluvat kaikki yhteen tai pariin suureen ”perheeseen”. Muun muassa tästä johtuen lähes kaikkiin puhtaisiin koirarotuihin on kasaantunut erilaisia perinnöllisiä sairauksia, esimerkiksi nivel- ja silmäsairauksia, sydänvikoja, tai epilepsiaa.

Ja vielä koiranetin tutkimustuloksista.
Vaikka vanhemmilla on A/A lonkat, voi jälkeläisellä olla E/E lonkat.
Vaikka vanhemilla on 0/0 kyynärpäät, voi jälkeläisen kyynärpäät olla 3/3.
Kun sairaat puhtaat karsitaan jalostuksesta, miten silti syntyy joka vuosi lukuisia sairaita puhtaita? Mistä ne silmäsairaudet ja lonkkaviat sitten "pulpahtaa" esiin?
Kummaa, miten ne terveystulokset ja koetulokset ei aina periydy, sen enempää kuin muotovalion arvokaan.
Eikö siis ole rotukoirankin kohdalla aika sattuman kauppaa, millaisen koiran saat, vaikka ne vanhemmat on tiedossa sukutaulujen ja erilaisten tulosten kera =))

Sieltä puhtaistakin ihan samalla tavalla löytyy pelkopurijaa, aggressiivista koiraa ja kävelevää katastrofia... kun koiran omistaja ei olekaan niin osaava kuin luulee.

Lue lisää

sain käsityksen että olet enemmän kuin tietoinen mikä koira "rotu" ollut kyseessä.?
vaikka en ole edes maininnut sinnepäin...:)

"Ko. tapauksessa omistaja ei ole tuntenut koiraa, eikä ole osannut kasvattaa selvästikin hänelle liian vaativaa koiraa. Seurakoira on helppo ja sellainen on usein jokaisen käteen sopiva. Palveluskoira sekoitus tai puhdas palveluskoira taas ei sovi kaikille. Väärissä käsissä niin puhtaasta kuin seropista tulee ongelmakoira. "

kyseessä ei ollut palveluskoira.
nykyinen koirani on palveluskoira, ja meillä menee todella hyvin. koska olen tietoinen mistä koirani tulee ja mitä on perimässä.

..tästä tulee varmaan sanomista, että "niin just, tollanen tappaja. ei ole hyvä aloittelijan käsiin yms.yms." mutta sanompa kuitenkin. amstaffi oli rotu.
eikä ollut ensimäinen tuontyyppinen, joten ihan osaavissa käsissä koira oli.
jos se on sairas, se on sairas.
hallinnassa joo, mutta en voinut sitä riskiä ottaa että se olisi purrut ihmistä.
sanooka mitä vain, niin olisitte tekin tehneet.
oli kysessä seropi, paperiton taikka paperillinen!!

miten yleensä sairauksia ed... kirjoitti:

"On ihan turha mollata aloittajaa että koiransa olisi kasvanut hänen luonaan vihaiseksi muka osaamattomuuden vuoksi."

"Isoin ongelma sekarotuisissa on tiedon puute, kun taustoilla on tuikituntemattomia tekijöitä eli koiria geeneineen ja ominaisuuksineen."

Eikö nuo kirjoitukset mene ristiin?
Osaava koiran omistaja tuntee koiransa, olipa rotu puhdas tai seropi. Omistaja oppii tuntemaan koiran vietit ja osaa kanavoida koiran käytöstä oikeaan suuntaan. Omaa koiraa opitaan tuntemaan siitä saakka, kun se pentuna tulee uuteen kotiinsa... tai aikuisena. Kun koiran kanssa liikkuu, touhuaa, harrastaa ja kun seuraa oman koiran käytöstä, opit omistajana tuntemaan koirasi.

Kokeneemmat sanoo, että esim. 2v saksanpaimenkoiran luonteessa on 20% emolta ja pentulaatikosta, 80% omistajan ympäristön muokkaamaa käytöstä.
Tämä sama pätee muihinkin koiriin, sen 80% omistaja muokkaa koiraa.

Ko. tapauksessa omistaja ei ole tuntenut koiraa, eikä ole osannut kasvattaa selvästikin hänelle liian vaativaa koiraa. Seurakoira on helppo ja sellainen on usein jokaisen käteen sopiva. Palveluskoira sekoitus tai puhdas palveluskoira taas ei sovi kaikille. Väärissä käsissä niin puhtaasta kuin seropista tulee ongelmakoira.

Myöskään laumanvartijat ja niiden sekoitukset ei ole ns. joka pojan koiria. Nämä mahtavat jättiläiset tarvitsevat osaavan kodin.

Tiedän nuoren saksanpaimenkoiran, joka oli peto alle vuoden ikäisenä. Omistaja luopui koirasta sen kurittoman kamalan käytöksen takia. Koira oli omistajalle ja omistajan tutuille yksi suuri ongelma. Koira pääsi uuteen kotiin ja tänä päivänä tuo sama upea uros on poliisikoirana työkäytössä, eikä ongelmia luonteen kanssa ole. Leikkii jopa toisten urosten kanssa.

Tiedän 3 vuotiaan rottweilerin, joka oli aggressiivinen ja arvaamaton. Omistaja luopui koirasta ja koira sai osaavan kokeneen perheen. Tänä päivänä tällä koiralla on tuloksia palveluskoirakokeista ja koira käyttäytyy hyvin.

Nämä on vain kaksi esimerkkitapausta, näitä vastaavia tapauksia on monia.

Tuohon sekarotuisten terveyteen. Kyllä vaan ne sen laajemman geeniperimän takia ovat yleisesti ottaen terveempiä, kuin puhtaat koirat.
Jalostuseläinten tiukan valikoitumisen takia saman rodun koirat ovat lähes kaikki sukua keskenään, kunhan sukutaulussa mennään tarpeeksi kauas. Ne kuuluvat kaikki yhteen tai pariin suureen ”perheeseen”. Muun muassa tästä johtuen lähes kaikkiin puhtaisiin koirarotuihin on kasaantunut erilaisia perinnöllisiä sairauksia, esimerkiksi nivel- ja silmäsairauksia, sydänvikoja, tai epilepsiaa.

Ja vielä koiranetin tutkimustuloksista.
Vaikka vanhemmilla on A/A lonkat, voi jälkeläisellä olla E/E lonkat.
Vaikka vanhemilla on 0/0 kyynärpäät, voi jälkeläisen kyynärpäät olla 3/3.
Kun sairaat puhtaat karsitaan jalostuksesta, miten silti syntyy joka vuosi lukuisia sairaita puhtaita? Mistä ne silmäsairaudet ja lonkkaviat sitten "pulpahtaa" esiin?
Kummaa, miten ne terveystulokset ja koetulokset ei aina periydy, sen enempää kuin muotovalion arvokaan.
Eikö siis ole rotukoirankin kohdalla aika sattuman kauppaa, millaisen koiran saat, vaikka ne vanhemmat on tiedossa sukutaulujen ja erilaisten tulosten kera =))

Sieltä puhtaistakin ihan samalla tavalla löytyy pelkopurijaa, aggressiivista koiraa ja kävelevää katastrofia... kun koiran omistaja ei olekaan niin osaava kuin luulee.

Lue lisää

Äidilläni oli tälläinen koira, joka oli pentuna hyvinkin arka eli mahdollinen pelkopurija. Mutta koira ei koskaan ole osoittanut minkäälaista agressiivisuutta, eikä tullut ongelmakoiraksi, ehkä johtuen kasvatuksesta, joka oli rauhallinen eli koiralle ei edes ikinä korotettu ääntä. Eli kyllä se joka koiran ottaa pystyy vaikuttamaan paljonkin koiraan, ei ole syntyjään luonnevikaisia koiria, vaan se on koulutuksen ja hoidon tulos.
Eräässä perheessä koiraa pahinpideltiin jo pentuna, eläinsuojeluviranomaiset vieraili siellä tiuhaan,mutteivat tehneet mitään. Koira oli kuulemma jo syntyjään luonnevikainen, kun oli agressiivinen, omistajan mukaan.

pelkopurijainen kirjoitti:

Kaksi lainaamaasi ensimmäistä lausetta eivät liity toisiinsa, eivätkä kumoa toinen toistaan. Jos aloittajan koira on perimästään ja pentuajan ympäristötekijöistään johtuen luonnevikainen jo syntyessään, siinä ei auta "koiran lukeminen" jatkossa. Jos se on aggressiivinen, arka ja pelkopurija, niin sitten se on, vaikka miten sitä sosiaalistaisit ja kouluttaisit hallittavaksi vaikkapa nyt sitten hihnassa. Toki vihaisen koiran voi kietaista hihnasta vaikka katutolppaan muiden koirien vastaantullessa, jos koira on isokokoinen ja vihaisuutensa vuoksi vaikeasti hallittava muita koiria kohdatessaan. Toki sen voi kotona laittaa ovien ja lukkojen taakse, kun perheeseen tulee vierailijoita, lapsille kavereita leikkimään tai joku koirallinen ystävä uskaltautuu jopa koiransa kanssa samaan tilaan. Siinä sitä on "hallittavuutta" ja osataan elää koiran kanssa, kuten kuuluukin, niinkö? Mitäs kun joku kerta lenkillä vastaan tuleekin mummo ja siltä karannut koira, joka ryykää tämän vihaisen, tolppaa sidotun koiran luokse etkä mahdakkaan "hallittavuuskeinoilla" mitään? Puree se vihainen tolppaan sidottunakin. Tai jos ne lapset siellä kotona avaavatkin vahingossa piiloa leikkiessään oven, jonka takana tämä vieraita pureva, mutta sinänsä toki omistajansa "hallinnassa" oleva koira on? Pureehan se.

Minusta nuo esimerkit rotukoirien aggressiokäyttäytymisistä ovat enemmänkin naurettavia, koska niitä käytetään ikään kuin puolustuksena sille, että vaikka tiedetään sekarotuisten ennalta-arvaamattomuuden tuottavan maailmaan miljoonasti enemmän luonnevikaisia kiria, ne olisivat selitettävissä rottwailerin ja bittbullin lapsentappouutisilla. Esimerkkejä näytetään otettavan aina samoista, satojen rotukoirien joukosta, parista rodusta. Kukaan ei kielläkään, etteikö ne olisi purreet tai tappaneet, koska nuo tapaukset lehdissä kaiken kansan luettavana lööppejä myöten seisovat. Lukeeko siellä lehdessä että jouluna naapurin alle 2-v keskikokoinen sekarotuinen, jossa oli sakemannia ja jotain ties mitä tuikituntemattomia koiria takanaan, puri toisen naapurin lasta ja tuo koira vietiin samantien lopetettavaksi? Se kun oli koko pienen ikänsä, ongelmakoirakoulutuksesta, yksityiselle kouluttajalle maksetusta koulutuksesta ja toko-koulutuksesta huolimatta yksinkertaisesti vain luonnevikainen, osaavissa käsissä, ja silti vihainen ja oli yrittänyt purra useita ihmisiä jo aiemmin. Tuo koira vaan sattui olemaan "hallinnassa" ja koiraa oli todellakin "luettu". Onpa järkevää, tosiaan! Mitä ihmeen iloa on osata lukea koiraa ja niin sanotusti hallita sitä, eli oikeasti hallittavuus on ennakoida tilanteet, missä koira voi päästä puremaan ja välttää niitä. Kunnes joku kerta se vahinko pääsee vihaisen, luonnevikaisen koiran kanssa tapahtumaan lähes väistämättä. Hoh hoijaa! Helpommalla olisi omistaja päässyt, kun olisi alunperin hommannut koiran, jonka luonneominaisuudet hän olisi tuntenut. Ei kaikki halua sakemannia, rotikkaa, dobberia tai bull-sukuisia. Niitä kuitenkin käytetään joka hiton esimerkissä rotukoirien luonneongelmista puhuttaessa ja samat iänikuiset jorinat on terveysongelmista puhuttaessa, kun esimerkit rajoittuvat satojen rotujen joukosta joko jossain BBC:n kohudokkarissa nähtyihin ylilyönteihin tai muuten vaan joka ikisellä keskustelupalstalla pölpötettyihin mopseihin ja bassetteihin.

Luuletteko, että koko maailma on täytetty näillä muutamalla rodulla? Joku niitäkin haluaa, vikoineen päivineen. Mutta niinhän halutaan sekarotuisiakin, ennalta-arvaamattomuudestaan lähes kaikkien osatekijöidensä osalta joka tapaukessa. Ennemmin ostaisin tiedetysti lyhytkuonoisen, hyväluonteisen mopsin, koska tietäisin, mikä koirastani kasvaa ja mitä VOI olla odotettavissa sen lyhyen kuonon ja nenänielun vuoksi, kuin täysin taustoiltaan tuntemattoman tai monen rodun sekoituksen pidemmällä kuonolla, koska sen soveltumisesta perheemme arkeen en pystyisi ennakoimaan MITÄÄN.

Kokeneemmat sanokoot mitä lystäävät. Ketkä kokeneemmat? Koirien geeneistä puolet periytyy isältä ja puolet äidiltä. Kasvavan koiran luonne muokkautuu ensin suurelta osin siellä kasvattajan kotona emonsa seurassa ja sen jälkeen ihminen, uusi omistaja vahvistaa koiran perimästä ja ympräistöstä saamiaan ominaisuuksia kuka oikein ja kuka väärin, tai paremminkin: kuka toivottuja ominaisuuksia ja kuka onneton sitten niitä ei_toivottuja ominaisuuksia. Prosentit ja toisen käden "kokeneiden" puheet saa minun puolestani syöttää sakemanneille tai niiden kasvattajille. Onhan kai teillä ihmisillä ihan omatkin aivot, joilla ajatella?!

Voi hellandyydelis sentäs, kun edellinen oikein koiranettiä selaamalla sai hienon päähänpiston: miten voi kahdesta A-lonkkaisesta syntyä E-lonkkaisia? No miten kahdesta sekarotuisesta voi IKINÄ syntyä sairaita jälkeläisiä, koska niillähän ei ole (elleivät ole lähisukua keskenään) yhteisiä geenirasitteita perimässään. Voi jeeveli. Mahtaisikohan noilla sekiksillä kuitenkin olla mahdollista, että molemmat ns. terveet vanhemmat ovatkin vaikka kaihikoirien jälkeläisiä ja siksi niiden pennutkin ovat sairaita? Tai mahtaisikohan nuo kaksi yhdistettyä A-lonkkaista ollakin ehkä molemmat pentueittensa ainukaiset, tähdenlennot, sieltä sairaslonkkaisten sisaruskatraasta tai mitäs, jos katsottaisiin niiden taustoja pidemmälle, kun se niiden osalta on kerran mahdollista? Mites katsot sen saman sekarotupesueesta? Sitten voit valita, ostatko koiraa noista kummastakaan. Minä en ostaisi.

Kyse onkin siis olemassa olevasta tiedosta, ei siitä, toimiiko joka ikinen rotukoiran kasvattaja viisaasti tai toimiiko joka ikinen sekarotuisen kasvattaja tyhmästi. Liian pitkälle ei tarvitse yleistää, sillä molemmista löytyy niin hyviä kuin mätämuniakin. Mutta tiedättekö mitä? OSTAJALLA ON OIKEUS VALITA JA SE VOI TOIMIA VIISAASTI.

Lue lisää

Otin esimerkiksi palveluskoirat, koska ne usein aiheuttaa päämvaivaa kokemattomalle omistajalle. Kokematon sinä oletkin 12v kokemuksella. Päätit sitten heti alussa ottaa erittäin vaativan rodun.
Oletko perehtynyt rotuun?

Ja tiesitkö, että amstaffi omistaa kilpailuoikeudet pelveluskoirakokeisiin, siinä kuin mali, rotikka, saku, dobberi. Ei amstaffi on palveluskoira. Nuo palveluskoirakokeiden kilpailuoikeuden omaavat koirarodut löytyy suomenpalveluskoiraliiton sivuilta http://www.palveluskoiraliitto.fi/kilpailuoikeusrodut.htm


Rodusta kerrotaan näin..."Urokset saattavat olla kovaluonteisia ja dominoivia, kun taas nartut pyrkivät saamaan päämäärään oveluudella. Amstaffin omistajan on hyvä perehtyä koiran käyttäytymiseen sekä rodun historiaan ymmärtääkseen koiransa motivaatioita toimia erilaisissa tilanteissa."

"Vielä sananen aggressiosta: rotujamme on jo vuosisadan ajan jalostettu perhe- ja näyttelykoiraksi karsimalla rodun halukkuutta ottaa mittaa saman sukupuolen laji-kumppaneistaan. Tosiasia kuitenkin vielä nykyäänkin on, että amstaffi saattaa aikuisena osoittaa aggressiivisuutta muita saman sukupuolen edustajia kohtaan. Tätä piirrettä voi tehokkaasti hillitä, mikäli koira saa pienestä pitäen oikeita käyttäytymismalleja, ts. se ei näe muiden koirien tappelevan eikä se joudu itse hyökkäyksen kohteeksi. Omistajan kannattaa panostaa pentuajan positiivisiin sosiaalisiin kontakteihin, sillä jo yksi huono kokemus saattaa laukaista aikuisena koira-aggressiivisuuden."

"Amstaffi ei välttämättä sovellu ulkoilutettavaksi koirapuistoissa. Vaikka se itse olisikin sosiaalinen, se voi kuitenkin ottaa haasteen vastaan. Jälki voi olla tällöin todella ilkeän näköistä ja vaikutukset koiran luonteeseen lopunikäiset. Muistathan; amstaffi on kokoonsa nähden voimakas koira, joka täytyy aina ja joka paikassa olla omistajansa hallinnassa!"


Monet ongelmakoirakouluttajat sanovat, että vain 5% koirista on syntyjään luonnevikaisia. 80% on ympäristön muovaamaa, pieni osuus perimää.

Mutta miten se luonne katsotaan?

Miten sinä maalaisjärjellä väität, että 50% on emon luonnetta, onko toinen 50% isän luonnetta? Eikö silloin kaksi kilttiä koiraa saa vain kilttiä pentuja?

Kun kiltti amstaffi astutetaan kiltillä amstaffi uroksella ja pennut myydään amatööreille, niin kaikki ne pennutko on kilttejä läpi elämän? Näinkin vaativan koiran saa siis sosiaaliseksi ja kiltiksi kuka vaan... kun ne vanhemmat on hyviä ja lähtö pennulle kasvattajalta on hyvä?
Jos muutamasta tulee luonnevikainen, onko syy kasvattajassa ja vanhemmissa? Eikö omistajalla ole osaa eikä arpaa koiran kurittomaan kenties aggressiiviseen luonteeseen?

Voisiko syy kuitenkin olla se, ettei rodusta ole tietoa vaikka se on puhdas? Voiko syy olla se, että liian hepposella kokemuksella otetaan vaativa rotu, sitä vain luulee olevansa niiiiin hyvä =)

Otin esimerkkinä saksanpaimenkoiran,koska niitä on mh-testattu ruotsissa monen vuoden ajan. Mh-testi kertoo paljon luonteesta, enemmän kuin tavallinen luonnetesti.

Vietikäs saksanpaimenkoira osaavissa käsissä on mahtava palvelija, kun taas kokemattomissa käsissä paha peto.

Näin asia on muidenkin rotujen kanssa, osaavissa käsissä koiran käytös osataan kanavoida, muuttaa, vahvistaa hyvää ja karsia huonoa. Sitä osaa ennakoida tilanteita jne. Osaamaton sitä ei osaa.

Minusta 12v kokemus koirasta on onnettoman lyhyt kokemus, joten mihinkään haastavaan tuolla kokemuksella ei 90% koiranomistajista pysty.
Tuossa ajassa ei montaa nuorta koiraa kasvateta, ja vain oman koiran kouluttamista voi sanoa kokemukseksi. Ei siis riitä, että olet ulkoiluttanut naapurin Jeppeä. Kun ajattelee koiran ikää keskimäärin, tuossa 12v aikana ei ehdi montaa omaa kouluttamaan. Ellei omista yhtä aikaa montaa koiraa ja kouluta niitä kaikkia tasapuolisesti ja ahkerasti

pelkopurijainen kirjoitti:

Kaksi lainaamaasi ensimmäistä lausetta eivät liity toisiinsa, eivätkä kumoa toinen toistaan. Jos aloittajan koira on perimästään ja pentuajan ympäristötekijöistään johtuen luonnevikainen jo syntyessään, siinä ei auta "koiran lukeminen" jatkossa. Jos se on aggressiivinen, arka ja pelkopurija, niin sitten se on, vaikka miten sitä sosiaalistaisit ja kouluttaisit hallittavaksi vaikkapa nyt sitten hihnassa. Toki vihaisen koiran voi kietaista hihnasta vaikka katutolppaan muiden koirien vastaantullessa, jos koira on isokokoinen ja vihaisuutensa vuoksi vaikeasti hallittava muita koiria kohdatessaan. Toki sen voi kotona laittaa ovien ja lukkojen taakse, kun perheeseen tulee vierailijoita, lapsille kavereita leikkimään tai joku koirallinen ystävä uskaltautuu jopa koiransa kanssa samaan tilaan. Siinä sitä on "hallittavuutta" ja osataan elää koiran kanssa, kuten kuuluukin, niinkö? Mitäs kun joku kerta lenkillä vastaan tuleekin mummo ja siltä karannut koira, joka ryykää tämän vihaisen, tolppaa sidotun koiran luokse etkä mahdakkaan "hallittavuuskeinoilla" mitään? Puree se vihainen tolppaan sidottunakin. Tai jos ne lapset siellä kotona avaavatkin vahingossa piiloa leikkiessään oven, jonka takana tämä vieraita pureva, mutta sinänsä toki omistajansa "hallinnassa" oleva koira on? Pureehan se.

Minusta nuo esimerkit rotukoirien aggressiokäyttäytymisistä ovat enemmänkin naurettavia, koska niitä käytetään ikään kuin puolustuksena sille, että vaikka tiedetään sekarotuisten ennalta-arvaamattomuuden tuottavan maailmaan miljoonasti enemmän luonnevikaisia kiria, ne olisivat selitettävissä rottwailerin ja bittbullin lapsentappouutisilla. Esimerkkejä näytetään otettavan aina samoista, satojen rotukoirien joukosta, parista rodusta. Kukaan ei kielläkään, etteikö ne olisi purreet tai tappaneet, koska nuo tapaukset lehdissä kaiken kansan luettavana lööppejä myöten seisovat. Lukeeko siellä lehdessä että jouluna naapurin alle 2-v keskikokoinen sekarotuinen, jossa oli sakemannia ja jotain ties mitä tuikituntemattomia koiria takanaan, puri toisen naapurin lasta ja tuo koira vietiin samantien lopetettavaksi? Se kun oli koko pienen ikänsä, ongelmakoirakoulutuksesta, yksityiselle kouluttajalle maksetusta koulutuksesta ja toko-koulutuksesta huolimatta yksinkertaisesti vain luonnevikainen, osaavissa käsissä, ja silti vihainen ja oli yrittänyt purra useita ihmisiä jo aiemmin. Tuo koira vaan sattui olemaan "hallinnassa" ja koiraa oli todellakin "luettu". Onpa järkevää, tosiaan! Mitä ihmeen iloa on osata lukea koiraa ja niin sanotusti hallita sitä, eli oikeasti hallittavuus on ennakoida tilanteet, missä koira voi päästä puremaan ja välttää niitä. Kunnes joku kerta se vahinko pääsee vihaisen, luonnevikaisen koiran kanssa tapahtumaan lähes väistämättä. Hoh hoijaa! Helpommalla olisi omistaja päässyt, kun olisi alunperin hommannut koiran, jonka luonneominaisuudet hän olisi tuntenut. Ei kaikki halua sakemannia, rotikkaa, dobberia tai bull-sukuisia. Niitä kuitenkin käytetään joka hiton esimerkissä rotukoirien luonneongelmista puhuttaessa ja samat iänikuiset jorinat on terveysongelmista puhuttaessa, kun esimerkit rajoittuvat satojen rotujen joukosta joko jossain BBC:n kohudokkarissa nähtyihin ylilyönteihin tai muuten vaan joka ikisellä keskustelupalstalla pölpötettyihin mopseihin ja bassetteihin.

Luuletteko, että koko maailma on täytetty näillä muutamalla rodulla? Joku niitäkin haluaa, vikoineen päivineen. Mutta niinhän halutaan sekarotuisiakin, ennalta-arvaamattomuudestaan lähes kaikkien osatekijöidensä osalta joka tapaukessa. Ennemmin ostaisin tiedetysti lyhytkuonoisen, hyväluonteisen mopsin, koska tietäisin, mikä koirastani kasvaa ja mitä VOI olla odotettavissa sen lyhyen kuonon ja nenänielun vuoksi, kuin täysin taustoiltaan tuntemattoman tai monen rodun sekoituksen pidemmällä kuonolla, koska sen soveltumisesta perheemme arkeen en pystyisi ennakoimaan MITÄÄN.

Kokeneemmat sanokoot mitä lystäävät. Ketkä kokeneemmat? Koirien geeneistä puolet periytyy isältä ja puolet äidiltä. Kasvavan koiran luonne muokkautuu ensin suurelta osin siellä kasvattajan kotona emonsa seurassa ja sen jälkeen ihminen, uusi omistaja vahvistaa koiran perimästä ja ympräistöstä saamiaan ominaisuuksia kuka oikein ja kuka väärin, tai paremminkin: kuka toivottuja ominaisuuksia ja kuka onneton sitten niitä ei_toivottuja ominaisuuksia. Prosentit ja toisen käden "kokeneiden" puheet saa minun puolestani syöttää sakemanneille tai niiden kasvattajille. Onhan kai teillä ihmisillä ihan omatkin aivot, joilla ajatella?!

Voi hellandyydelis sentäs, kun edellinen oikein koiranettiä selaamalla sai hienon päähänpiston: miten voi kahdesta A-lonkkaisesta syntyä E-lonkkaisia? No miten kahdesta sekarotuisesta voi IKINÄ syntyä sairaita jälkeläisiä, koska niillähän ei ole (elleivät ole lähisukua keskenään) yhteisiä geenirasitteita perimässään. Voi jeeveli. Mahtaisikohan noilla sekiksillä kuitenkin olla mahdollista, että molemmat ns. terveet vanhemmat ovatkin vaikka kaihikoirien jälkeläisiä ja siksi niiden pennutkin ovat sairaita? Tai mahtaisikohan nuo kaksi yhdistettyä A-lonkkaista ollakin ehkä molemmat pentueittensa ainukaiset, tähdenlennot, sieltä sairaslonkkaisten sisaruskatraasta tai mitäs, jos katsottaisiin niiden taustoja pidemmälle, kun se niiden osalta on kerran mahdollista? Mites katsot sen saman sekarotupesueesta? Sitten voit valita, ostatko koiraa noista kummastakaan. Minä en ostaisi.

Kyse onkin siis olemassa olevasta tiedosta, ei siitä, toimiiko joka ikinen rotukoiran kasvattaja viisaasti tai toimiiko joka ikinen sekarotuisen kasvattaja tyhmästi. Liian pitkälle ei tarvitse yleistää, sillä molemmista löytyy niin hyviä kuin mätämuniakin. Mutta tiedättekö mitä? OSTAJALLA ON OIKEUS VALITA JA SE VOI TOIMIA VIISAASTI.

Lue lisää

Kun sieltä löytyy puolustus puhetta terveen rotukoiran puolesta, niin...

"Mahtaisikohan noilla sekiksillä kuitenkin olla mahdollista, että molemmat ns. terveet vanhemmat ovatkin vaikka kaihikoirien jälkeläisiä ja siksi niiden pennutkin ovat sairaita? Tai mahtaisikohan nuo kaksi yhdistettyä A-lonkkaista ollakin ehkä molemmat pentueittensa ainukaiset, tähdenlennot, sieltä sairaslonkkaisten sisaruskatraasta tai mitäs, jos katsottaisiin niiden taustoja pidemmälle, kun se niiden osalta on kerran mahdollista?"

Kun monia rotuja on kuvattu jo yli 20v ajan, enemmänkin. Kun sairaat on karsittu jalostuksesta pevisan myötä. Kun vanhemmat EI saa olla sairaita.
Niin taitaa silti niitä sairaita syntyä juuri sen geeniperimän takia sittenkin. Vaikka kuinka valitset terveen suvun jälkeläisen, sieltä voi se sairas syntyä liian suppean geeniperimän takia.


JUURI tuon laajan geeniperimän takia seropit useimmiten ovat paljon terveempiä kuin rotukoirat.
Toki se ei takaa terveyttä, mutta terveempiä ne ovat kuin puhtaat.

Siinäkin tiedossa kannattaa luottaa geeniperimää/jalostusta jne asioita tutkivien ihmisten ammattitaitoa ja kokemusta. Sen maalaisjären voit heittää romukoppaan.

Uskon, että esim. mh-testiä tutkineet ihmiset, ongelmakoirakouluttajat jne tietää koirien luonteesta ja käytösongelmista enemmän kuin sinä.
He sanovat, että ympäristöllä ja koiran omistajalla on vaikutusta koiran käytökseen enemmän kuin perimällä! Nämä ihmiset sanovat, että VAIN 5% on luonnevikaisia, muu on kasvattajan taidottomuutta opettaa ja ohjata omaa koiraa. Tai vaikka rotu on puhdas, siitä ei oteta selvää ennen pennun ostoa.

Oletko lukenut amstaffista? Se ei edes voissa paistettuna ole helppo koira. Se on jalostettu kaikkeem muuhun kuin ihmisen naamaa nuolemaan ja miellyttämään ihmistä ja varsinkaan kavereiden koiria.

ja erittäin vaativa sellainen kirjoitti:

Otin esimerkiksi palveluskoirat, koska ne usein aiheuttaa päämvaivaa kokemattomalle omistajalle. Kokematon sinä oletkin 12v kokemuksella. Päätit sitten heti alussa ottaa erittäin vaativan rodun.
Oletko perehtynyt rotuun?

Ja tiesitkö, että amstaffi omistaa kilpailuoikeudet pelveluskoirakokeisiin, siinä kuin mali, rotikka, saku, dobberi. Ei amstaffi on palveluskoira. Nuo palveluskoirakokeiden kilpailuoikeuden omaavat koirarodut löytyy suomenpalveluskoiraliiton sivuilta http://www.palveluskoiraliitto.fi/kilpailuoikeusrodut.htm


Rodusta kerrotaan näin..."Urokset saattavat olla kovaluonteisia ja dominoivia, kun taas nartut pyrkivät saamaan päämäärään oveluudella. Amstaffin omistajan on hyvä perehtyä koiran käyttäytymiseen sekä rodun historiaan ymmärtääkseen koiransa motivaatioita toimia erilaisissa tilanteissa."

"Vielä sananen aggressiosta: rotujamme on jo vuosisadan ajan jalostettu perhe- ja näyttelykoiraksi karsimalla rodun halukkuutta ottaa mittaa saman sukupuolen laji-kumppaneistaan. Tosiasia kuitenkin vielä nykyäänkin on, että amstaffi saattaa aikuisena osoittaa aggressiivisuutta muita saman sukupuolen edustajia kohtaan. Tätä piirrettä voi tehokkaasti hillitä, mikäli koira saa pienestä pitäen oikeita käyttäytymismalleja, ts. se ei näe muiden koirien tappelevan eikä se joudu itse hyökkäyksen kohteeksi. Omistajan kannattaa panostaa pentuajan positiivisiin sosiaalisiin kontakteihin, sillä jo yksi huono kokemus saattaa laukaista aikuisena koira-aggressiivisuuden."

"Amstaffi ei välttämättä sovellu ulkoilutettavaksi koirapuistoissa. Vaikka se itse olisikin sosiaalinen, se voi kuitenkin ottaa haasteen vastaan. Jälki voi olla tällöin todella ilkeän näköistä ja vaikutukset koiran luonteeseen lopunikäiset. Muistathan; amstaffi on kokoonsa nähden voimakas koira, joka täytyy aina ja joka paikassa olla omistajansa hallinnassa!"


Monet ongelmakoirakouluttajat sanovat, että vain 5% koirista on syntyjään luonnevikaisia. 80% on ympäristön muovaamaa, pieni osuus perimää.

Mutta miten se luonne katsotaan?

Miten sinä maalaisjärjellä väität, että 50% on emon luonnetta, onko toinen 50% isän luonnetta? Eikö silloin kaksi kilttiä koiraa saa vain kilttiä pentuja?

Kun kiltti amstaffi astutetaan kiltillä amstaffi uroksella ja pennut myydään amatööreille, niin kaikki ne pennutko on kilttejä läpi elämän? Näinkin vaativan koiran saa siis sosiaaliseksi ja kiltiksi kuka vaan... kun ne vanhemmat on hyviä ja lähtö pennulle kasvattajalta on hyvä?
Jos muutamasta tulee luonnevikainen, onko syy kasvattajassa ja vanhemmissa? Eikö omistajalla ole osaa eikä arpaa koiran kurittomaan kenties aggressiiviseen luonteeseen?

Voisiko syy kuitenkin olla se, ettei rodusta ole tietoa vaikka se on puhdas? Voiko syy olla se, että liian hepposella kokemuksella otetaan vaativa rotu, sitä vain luulee olevansa niiiiin hyvä =)

Otin esimerkkinä saksanpaimenkoiran,koska niitä on mh-testattu ruotsissa monen vuoden ajan. Mh-testi kertoo paljon luonteesta, enemmän kuin tavallinen luonnetesti.

Vietikäs saksanpaimenkoira osaavissa käsissä on mahtava palvelija, kun taas kokemattomissa käsissä paha peto.

Näin asia on muidenkin rotujen kanssa, osaavissa käsissä koiran käytös osataan kanavoida, muuttaa, vahvistaa hyvää ja karsia huonoa. Sitä osaa ennakoida tilanteita jne. Osaamaton sitä ei osaa.

Minusta 12v kokemus koirasta on onnettoman lyhyt kokemus, joten mihinkään haastavaan tuolla kokemuksella ei 90% koiranomistajista pysty.
Tuossa ajassa ei montaa nuorta koiraa kasvateta, ja vain oman koiran kouluttamista voi sanoa kokemukseksi. Ei siis riitä, että olet ulkoiluttanut naapurin Jeppeä. Kun ajattelee koiran ikää keskimäärin, tuossa 12v aikana ei ehdi montaa omaa kouluttamaan. Ellei omista yhtä aikaa montaa koiraa ja kouluta niitä kaikkia tasapuolisesti ja ahkerasti

Lue lisää

nyt mä en enää edes taida jaksaa käsittää vastauksiasi..
kyseessä ei ollut ensimmäinen koira, vaikka niin sinä ymmärsit.
olen kouluttanut saksanseisojia metsästykseen, sakemanneja tokossa ja raunioilla, perheeni kasvattanut molempia rotuja ja minun koulutettavana useita koiria kerralla.
perheessämme on oltu aktiivisia koiran harrastajia jo vuosia.
nykyinen koirani on erittäin hyvä käyttökoira ja hyvin koulutettu yksilö.
kuten jo aiemmin sanoin, amstaffini oli tottelevainen, hyvin koulutettu, mutta "sairas"

ja jos osaisit lukea muutenkin kuin rivien välistä, jota epäilen, käsittäisit mistä oli kyse kun tämän jutun aloitin.

kyseessä ei ollut minun koiran kasvatus taitoni, taikka kokemukseni. vaan se että ei pitäisi ostaa koiraa pentu tehtailijalta taikka sellaisista oloista mistä et tiedä.
kyseessä oli minun esimerkkini, ettei pitäisi tehdä samaa virhettä kuin minä.
olin typerä ja sinisilmäinen tehdessäni tuon virheen ja hankkiessani koiran ilman papereita ja tiedon jyvääkään mistä ja keneltä.
ja toinen asiani oli paperittomien ja seropien hinnat.

kysympähän vaan että miten helvetissä sait jutun käännettyä siihen että miten kasvattaa ja kouluttaa!!
kun kyse ei ollut lähimainkaan se!!!
kyseessä oli se että ei pidä kannustaa pentutehtailua, tuskimpa sinäkään olet sen puolesta.

pitäisin parhaimpana vaihtoehtona että suu pidetään kiinni kun ei tiedä mistä puhuu... joka hemmetin jutussa, tässä ketjussa, on tehty helvetisti vääriä johtopäätöksiä ja päätelmiä aivan kuin jotain tietäisi.
niin kauan kun ette ole minua tavannut, nähnyt miten toimin koirien kanssa, taikka koiria tavannut joita minäkin kouluttanut ette yksinkertaisesti voi sanoa mitään. pelkkä kirjotus ei kerro kaikkea.
jessus sentään...!!

ja erittäin vaativa sellainen kirjoitti:

Otin esimerkiksi palveluskoirat, koska ne usein aiheuttaa päämvaivaa kokemattomalle omistajalle. Kokematon sinä oletkin 12v kokemuksella. Päätit sitten heti alussa ottaa erittäin vaativan rodun.
Oletko perehtynyt rotuun?

Ja tiesitkö, että amstaffi omistaa kilpailuoikeudet pelveluskoirakokeisiin, siinä kuin mali, rotikka, saku, dobberi. Ei amstaffi on palveluskoira. Nuo palveluskoirakokeiden kilpailuoikeuden omaavat koirarodut löytyy suomenpalveluskoiraliiton sivuilta http://www.palveluskoiraliitto.fi/kilpailuoikeusrodut.htm


Rodusta kerrotaan näin..."Urokset saattavat olla kovaluonteisia ja dominoivia, kun taas nartut pyrkivät saamaan päämäärään oveluudella. Amstaffin omistajan on hyvä perehtyä koiran käyttäytymiseen sekä rodun historiaan ymmärtääkseen koiransa motivaatioita toimia erilaisissa tilanteissa."

"Vielä sananen aggressiosta: rotujamme on jo vuosisadan ajan jalostettu perhe- ja näyttelykoiraksi karsimalla rodun halukkuutta ottaa mittaa saman sukupuolen laji-kumppaneistaan. Tosiasia kuitenkin vielä nykyäänkin on, että amstaffi saattaa aikuisena osoittaa aggressiivisuutta muita saman sukupuolen edustajia kohtaan. Tätä piirrettä voi tehokkaasti hillitä, mikäli koira saa pienestä pitäen oikeita käyttäytymismalleja, ts. se ei näe muiden koirien tappelevan eikä se joudu itse hyökkäyksen kohteeksi. Omistajan kannattaa panostaa pentuajan positiivisiin sosiaalisiin kontakteihin, sillä jo yksi huono kokemus saattaa laukaista aikuisena koira-aggressiivisuuden."

"Amstaffi ei välttämättä sovellu ulkoilutettavaksi koirapuistoissa. Vaikka se itse olisikin sosiaalinen, se voi kuitenkin ottaa haasteen vastaan. Jälki voi olla tällöin todella ilkeän näköistä ja vaikutukset koiran luonteeseen lopunikäiset. Muistathan; amstaffi on kokoonsa nähden voimakas koira, joka täytyy aina ja joka paikassa olla omistajansa hallinnassa!"


Monet ongelmakoirakouluttajat sanovat, että vain 5% koirista on syntyjään luonnevikaisia. 80% on ympäristön muovaamaa, pieni osuus perimää.

Mutta miten se luonne katsotaan?

Miten sinä maalaisjärjellä väität, että 50% on emon luonnetta, onko toinen 50% isän luonnetta? Eikö silloin kaksi kilttiä koiraa saa vain kilttiä pentuja?

Kun kiltti amstaffi astutetaan kiltillä amstaffi uroksella ja pennut myydään amatööreille, niin kaikki ne pennutko on kilttejä läpi elämän? Näinkin vaativan koiran saa siis sosiaaliseksi ja kiltiksi kuka vaan... kun ne vanhemmat on hyviä ja lähtö pennulle kasvattajalta on hyvä?
Jos muutamasta tulee luonnevikainen, onko syy kasvattajassa ja vanhemmissa? Eikö omistajalla ole osaa eikä arpaa koiran kurittomaan kenties aggressiiviseen luonteeseen?

Voisiko syy kuitenkin olla se, ettei rodusta ole tietoa vaikka se on puhdas? Voiko syy olla se, että liian hepposella kokemuksella otetaan vaativa rotu, sitä vain luulee olevansa niiiiin hyvä =)

Otin esimerkkinä saksanpaimenkoiran,koska niitä on mh-testattu ruotsissa monen vuoden ajan. Mh-testi kertoo paljon luonteesta, enemmän kuin tavallinen luonnetesti.

Vietikäs saksanpaimenkoira osaavissa käsissä on mahtava palvelija, kun taas kokemattomissa käsissä paha peto.

Näin asia on muidenkin rotujen kanssa, osaavissa käsissä koiran käytös osataan kanavoida, muuttaa, vahvistaa hyvää ja karsia huonoa. Sitä osaa ennakoida tilanteita jne. Osaamaton sitä ei osaa.

Minusta 12v kokemus koirasta on onnettoman lyhyt kokemus, joten mihinkään haastavaan tuolla kokemuksella ei 90% koiranomistajista pysty.
Tuossa ajassa ei montaa nuorta koiraa kasvateta, ja vain oman koiran kouluttamista voi sanoa kokemukseksi. Ei siis riitä, että olet ulkoiluttanut naapurin Jeppeä. Kun ajattelee koiran ikää keskimäärin, tuossa 12v aikana ei ehdi montaa omaa kouluttamaan. Ellei omista yhtä aikaa montaa koiraa ja kouluta niitä kaikkia tasapuolisesti ja ahkerasti

Lue lisää

minä päätän oman osani tähän,
koska yksinkertaisesti mielenterveyteni ei riitä joidenkin taunojen kanssa kommunikointiin.
lukeeka aloitus juttuni, ja miettikää sitten oliko kyseessä koirankoulutus taito vai mielipide pentutehtailusta ja seropien hinnasta.

jos lukeminen teettää ongelmia, suosittelen lukijaa, joka sitten kertoo joka rivin sisällön.

oikeen hyvää kevättä ja kesän odotusta kaikille.
seropeille, paperittomille ja paperillisille, kaikille tasavertaisesti.:)

älkää tukeko pentutehtailua, älkää ostako paperitonta koiraa!

tehtailusta kirjoitti:

nyt mä en enää edes taida jaksaa käsittää vastauksiasi..
kyseessä ei ollut ensimmäinen koira, vaikka niin sinä ymmärsit.
olen kouluttanut saksanseisojia metsästykseen, sakemanneja tokossa ja raunioilla, perheeni kasvattanut molempia rotuja ja minun koulutettavana useita koiria kerralla.
perheessämme on oltu aktiivisia koiran harrastajia jo vuosia.
nykyinen koirani on erittäin hyvä käyttökoira ja hyvin koulutettu yksilö.
kuten jo aiemmin sanoin, amstaffini oli tottelevainen, hyvin koulutettu, mutta "sairas"

ja jos osaisit lukea muutenkin kuin rivien välistä, jota epäilen, käsittäisit mistä oli kyse kun tämän jutun aloitin.

kyseessä ei ollut minun koiran kasvatus taitoni, taikka kokemukseni. vaan se että ei pitäisi ostaa koiraa pentu tehtailijalta taikka sellaisista oloista mistä et tiedä.
kyseessä oli minun esimerkkini, ettei pitäisi tehdä samaa virhettä kuin minä.
olin typerä ja sinisilmäinen tehdessäni tuon virheen ja hankkiessani koiran ilman papereita ja tiedon jyvääkään mistä ja keneltä.
ja toinen asiani oli paperittomien ja seropien hinnat.

kysympähän vaan että miten helvetissä sait jutun käännettyä siihen että miten kasvattaa ja kouluttaa!!
kun kyse ei ollut lähimainkaan se!!!
kyseessä oli se että ei pidä kannustaa pentutehtailua, tuskimpa sinäkään olet sen puolesta.

pitäisin parhaimpana vaihtoehtona että suu pidetään kiinni kun ei tiedä mistä puhuu... joka hemmetin jutussa, tässä ketjussa, on tehty helvetisti vääriä johtopäätöksiä ja päätelmiä aivan kuin jotain tietäisi.
niin kauan kun ette ole minua tavannut, nähnyt miten toimin koirien kanssa, taikka koiria tavannut joita minäkin kouluttanut ette yksinkertaisesti voi sanoa mitään. pelkkä kirjotus ei kerro kaikkea.
jessus sentään...!!

Lue lisää

"rakastin koiraani, se oli hieno eläin kasvatin sen niin hyvin kuin voi 12vuoden kokemuksella koiraa kasvattaa."

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000389&posting=22000000041603565

Nyt sitten 12v kokemuksella olet ikäsi kouluttanut koiria =D

tehtailusta kirjoitti:

minä päätän oman osani tähän,
koska yksinkertaisesti mielenterveyteni ei riitä joidenkin taunojen kanssa kommunikointiin.
lukeeka aloitus juttuni, ja miettikää sitten oliko kyseessä koirankoulutus taito vai mielipide pentutehtailusta ja seropien hinnasta.

jos lukeminen teettää ongelmia, suosittelen lukijaa, joka sitten kertoo joka rivin sisällön.

oikeen hyvää kevättä ja kesän odotusta kaikille.
seropeille, paperittomille ja paperillisille, kaikille tasavertaisesti.:)

älkää tukeko pentutehtailua, älkää ostako paperitonta koiraa!

Lue lisää

"minä itse olin joskus vuosia sitten niinkin typerä että ostin. sain halvalla "rotukoiran", sille ei vaan saanut papereita. sanoivat että isä on rekisteröity mutta emä ei. lähettivät kuvia pennuista sähköpostiin, olot näyttivät hienoilta, joissa pennut elivät, ja pennut terveiltä.
totuus oli eri.
ensinnäkään, en saanut hakea pentua itse paikan päältä, vaan vaadittiin että tuodaan suomeen.
ja kun pennnun suomeen saapumis päivä tuli, menimme hakemaan koiran satamasta.
hieman syrjään parkkipaikalle ajoi vw golf ja ulos nousi nainen ja mies. kumpikaan ei suomea puhunut, olin siis asioinut jonkin suomea puhuvan välikäden kanssa.
hetken kuluttua autosta otettiin ulos 5 pentua, joista minulle annettiin yksi, paikalla oli 2muuta pennun hakijaa, muista pennuista en tiedä mihin menivät.
sain paperit naiselta ja annoin 350€. siinä se.
pääsin kotiin, kaikki meni ok 2 päivää kunnes pentu sairastu. koira oli täynnä matoja, oksensi ja ulosti verta, 2viikkoa pentua hoidettiin. pentu parani, ja kaikki meni ok. koiran ollessa 2vuotias, joidun lopettamaan sen agressiiviseksi muuttuneen käytöksen vuoksi.
jos olisin harkinnut paremmin ja säästänyt muutaman satasen lisää, olisin saanut koiralleni paperit ja kotiini suuremmalla todennäkösyydellä terveen koiran, ja yleensä myös takuun koiralleni. jos olisin niin tehnyt olisi minulla vieläkin nelijalkainen kaveri.
älkää ihmiset kannustako tälläistä toimintaa, kun niitä ostetaan kannattaa narttuja pennuttaa. ja ne kärsii.. "


Suurin osa eka viestistä kielii suurta tyhmyyttä sekä kokemattomuutta kouluttaa.
Käy lukemassa amstaffista, sen luonteesta.
Lopetit amstaffin 2 vuotiaana. Koirallahan on ns. murrosikä 7kk-15kk iässä. Toinen murrosikä juuri noin 2 vuotiaana. Siihen ikään kuuluu, että urokset alkaa mittelemään voimiaan, uhoilmaan.

Ja amstaffien luonteesta, sehän ei välttämättä sovellu koirapuistoon. Ja tosiasia on, että se saattaa osoittaa aggressiivisuutta muita saman sukupuolen edustajia kohtaan. JOTEN MITÄ niin outoa siinä oli, jos se JUURI 2v ikäisenä kävi kaverisi koiran päälle???

Mitä tekeekään kokenut "tehtailija" kun näin käy? Syyttää kasvattajaa, pennun oloja jne.Ja vie nuoren koiran PIIKILLE. Miten olisikaan käynyt jos se koira parka olisi päässyt OIKEASTI osaaviin käsiin? Paikkaan, jossa amstaffin luonne ymmärretään, eikä sitä oteta vain egon jatkeeksi. Se kenties eläisi onnellista elämäänsä vieläkin.

Kun OSTATTE sen paperillisen tai paperittoman koiran, älkää tukeko tehtailua. KOSKA sitä tehtailua on niin rotukoirien osalla kuin paperittomien. Tiedän paperittoman pentueen kasvattajan, koira teki vain yhdet pennut. Tiedän rotukoirien kasvattajan, jolla narttu on pukannut pentuja joka vuosi. Säälittävää.

Ja ostittepa pennun mistä tahansa, millaisen tahansa. Perehtykää ETUKÄTEEN sen luonteeseen, ettei tule yllätyksiä niinkin kokeneelle, kuin tälle neiti "tehtailijalle". Lukekaa rodusta, käykää tutustumassa rotuun. Vasta sitten päättäkää, onko rotu sinulle/teille sopiva.

Neiti "tehtailija", osaan hyvin lukea. Olen ymmärtänyt joka helvetin sanan sinun tekstistä ja sen kaiken sieltä rivien välistä.

Tapoit koiran, kun luulit olevasi niin hyvä. Todellisuudessa et ymmärtänyt tuosta jalosta rodusta paskaakaan. Aiemmin kirjoitit 12v kokemuksesta ja yks kaks olitkin koirien kasvattajien tytär, jolla oli monen vuoden kokemus kouluttaa omia kuin myös vieraiden koiria.
Joku kirjoitti, että olet selvästi kasvattaja kun tuollaisen palopuheen kirjoitit rotukoirien puolesta. Kielsit olevasi kasvattaja... hah, olitkin kasvattajien tytär =D


Et tiennyt, että amstaffi on palveluskoira, vaikka nyt väität että sinä olet kouluttanut lukuisia koiria niin tokoon, rauniolle kuin metsästykseen.

Todellisuudessako koulutit tokoon ja rauniolle oman nykyisen palveluskoiran (kuten kirjoitit) ja ennen amstaffia sinulla ei ollut mjuuta kokemusta kuin vanhempiesi kouluttamat saksanseisoja ja sakemannit? Luulitko, että amstaffi on samanlainen rotu kuin nuo edellä mainitut "lapaset" ? (Sori sana lapanen, itsellä on myös ollut sekä sakemanneja joilla olen kisannut, että saksanseisoja metsästyskäytössä).

Itsellä on 37 vuoden kokemus koirista, olen kilpaillut sekä vetänyt koulutusta. Silti, en ole alalla mikään konkari.

entäs se "12 vuoden ko... kirjoitti:

"rakastin koiraani, se oli hieno eläin kasvatin sen niin hyvin kuin voi 12vuoden kokemuksella koiraa kasvattaa."

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000389&posting=22000000041603565

Nyt sitten 12v kokemuksella olet ikäsi kouluttanut koiria =D

Lue lisää

onko silmälasissasi tarpeeksi vahvuuksia..?
vai muuten vaan lukihäiriö..taikka yksinkertasesti vaan tyhmä tynnyrissä kasvanut yksilö..?

tapoit 2v koiran kirjoitti:

"minä itse olin joskus vuosia sitten niinkin typerä että ostin. sain halvalla "rotukoiran", sille ei vaan saanut papereita. sanoivat että isä on rekisteröity mutta emä ei. lähettivät kuvia pennuista sähköpostiin, olot näyttivät hienoilta, joissa pennut elivät, ja pennut terveiltä.
totuus oli eri.
ensinnäkään, en saanut hakea pentua itse paikan päältä, vaan vaadittiin että tuodaan suomeen.
ja kun pennnun suomeen saapumis päivä tuli, menimme hakemaan koiran satamasta.
hieman syrjään parkkipaikalle ajoi vw golf ja ulos nousi nainen ja mies. kumpikaan ei suomea puhunut, olin siis asioinut jonkin suomea puhuvan välikäden kanssa.
hetken kuluttua autosta otettiin ulos 5 pentua, joista minulle annettiin yksi, paikalla oli 2muuta pennun hakijaa, muista pennuista en tiedä mihin menivät.
sain paperit naiselta ja annoin 350€. siinä se.
pääsin kotiin, kaikki meni ok 2 päivää kunnes pentu sairastu. koira oli täynnä matoja, oksensi ja ulosti verta, 2viikkoa pentua hoidettiin. pentu parani, ja kaikki meni ok. koiran ollessa 2vuotias, joidun lopettamaan sen agressiiviseksi muuttuneen käytöksen vuoksi.
jos olisin harkinnut paremmin ja säästänyt muutaman satasen lisää, olisin saanut koiralleni paperit ja kotiini suuremmalla todennäkösyydellä terveen koiran, ja yleensä myös takuun koiralleni. jos olisin niin tehnyt olisi minulla vieläkin nelijalkainen kaveri.
älkää ihmiset kannustako tälläistä toimintaa, kun niitä ostetaan kannattaa narttuja pennuttaa. ja ne kärsii.. "


Suurin osa eka viestistä kielii suurta tyhmyyttä sekä kokemattomuutta kouluttaa.
Käy lukemassa amstaffista, sen luonteesta.
Lopetit amstaffin 2 vuotiaana. Koirallahan on ns. murrosikä 7kk-15kk iässä. Toinen murrosikä juuri noin 2 vuotiaana. Siihen ikään kuuluu, että urokset alkaa mittelemään voimiaan, uhoilmaan.

Ja amstaffien luonteesta, sehän ei välttämättä sovellu koirapuistoon. Ja tosiasia on, että se saattaa osoittaa aggressiivisuutta muita saman sukupuolen edustajia kohtaan. JOTEN MITÄ niin outoa siinä oli, jos se JUURI 2v ikäisenä kävi kaverisi koiran päälle???

Mitä tekeekään kokenut "tehtailija" kun näin käy? Syyttää kasvattajaa, pennun oloja jne.Ja vie nuoren koiran PIIKILLE. Miten olisikaan käynyt jos se koira parka olisi päässyt OIKEASTI osaaviin käsiin? Paikkaan, jossa amstaffin luonne ymmärretään, eikä sitä oteta vain egon jatkeeksi. Se kenties eläisi onnellista elämäänsä vieläkin.

Kun OSTATTE sen paperillisen tai paperittoman koiran, älkää tukeko tehtailua. KOSKA sitä tehtailua on niin rotukoirien osalla kuin paperittomien. Tiedän paperittoman pentueen kasvattajan, koira teki vain yhdet pennut. Tiedän rotukoirien kasvattajan, jolla narttu on pukannut pentuja joka vuosi. Säälittävää.

Ja ostittepa pennun mistä tahansa, millaisen tahansa. Perehtykää ETUKÄTEEN sen luonteeseen, ettei tule yllätyksiä niinkin kokeneelle, kuin tälle neiti "tehtailijalle". Lukekaa rodusta, käykää tutustumassa rotuun. Vasta sitten päättäkää, onko rotu sinulle/teille sopiva.

Neiti "tehtailija", osaan hyvin lukea. Olen ymmärtänyt joka helvetin sanan sinun tekstistä ja sen kaiken sieltä rivien välistä.

Tapoit koiran, kun luulit olevasi niin hyvä. Todellisuudessa et ymmärtänyt tuosta jalosta rodusta paskaakaan. Aiemmin kirjoitit 12v kokemuksesta ja yks kaks olitkin koirien kasvattajien tytär, jolla oli monen vuoden kokemus kouluttaa omia kuin myös vieraiden koiria.
Joku kirjoitti, että olet selvästi kasvattaja kun tuollaisen palopuheen kirjoitit rotukoirien puolesta. Kielsit olevasi kasvattaja... hah, olitkin kasvattajien tytär =D


Et tiennyt, että amstaffi on palveluskoira, vaikka nyt väität että sinä olet kouluttanut lukuisia koiria niin tokoon, rauniolle kuin metsästykseen.

Todellisuudessako koulutit tokoon ja rauniolle oman nykyisen palveluskoiran (kuten kirjoitit) ja ennen amstaffia sinulla ei ollut mjuuta kokemusta kuin vanhempiesi kouluttamat saksanseisoja ja sakemannit? Luulitko, että amstaffi on samanlainen rotu kuin nuo edellä mainitut "lapaset" ? (Sori sana lapanen, itsellä on myös ollut sekä sakemanneja joilla olen kisannut, että saksanseisoja metsästyskäytössä).

Itsellä on 37 vuoden kokemus koirista, olen kilpaillut sekä vetänyt koulutusta. Silti, en ole alalla mikään konkari.

Lue lisää

mitä helveti merkitystä on kenen lapsi olen?
millä helvetin systeemillä olet päätellyt että vanhempieni kouluttamia koirilla leikkinyt?
jos tuo lukutaito tuottaa noin helvetin suuria ongelmia, ni mene sen sun 37vuoden kokemuksen kanssas takaisin koulun penkille...

väitätkö ettet itse ole tehnyt virheitä?!?!
vaiko oletko niin helvetin epätäydellinen yksilö, ettei sinusta sellaisia edes löydy?!?!

mitä sairasta mielihyvää saat kirjoittamalla tuon tekstin..
minä rakastin koiraani ja ikävöin sitä vieläkin suuresti. ja se että joku minua tai koiraani tuntematta kehtaa ja pystyy kirjoittamaan jotain tollasta..!!!!!!
OLET SAIRAS IHMINEN!!! TODELLA SAIRAS!!!!!!

luuletko että hymyssä suin vein koirani lopetettavaksi..
luuletko etten miettinyt muita mahdollisuusksia?!?!?!
luuletko oikeesti etten joka päivä mieti, mitä olisi pitänyt tehdä toisin..
saatanan epäoikeudenmukanen paska!!!
jos tuntisit murto-osaakaan tästä kivusta, pitäisit sen tiettämättömän turpas kiinni..!!!

toivotan sulle paskaa loppuelämää ja toivottavasti kuolet yksin!!!!

missä niin lukee kirjoitti:

onko silmälasissasi tarpeeksi vahvuuksia..?
vai muuten vaan lukihäiriö..taikka yksinkertasesti vaan tyhmä tynnyrissä kasvanut yksilö..?

"ja mitä vielä koiraani tulee, arcasin että mennään tuohon "katso peiliin" asiaan.
moni rodun tunteva(yli 10vuoden kokemuksella) kasvattaja, muiden rotujen tuntijat sanoivat koirani olevan sairas. kusi ja pasko pentuna omalle pedilleen. kun peti otettiin pois, kusi ja pasko se lattialle jossa sitten nukkui. ei mielestäni tervettä.
rakastin koiraani, se oli hieno eläin kasvatin sen niin hyvin kuin voi 12vuoden kokemuksella koiraa kasvattaa."

minä edelleen... kirjoitti:

mitä helveti merkitystä on kenen lapsi olen?
millä helvetin systeemillä olet päätellyt että vanhempieni kouluttamia koirilla leikkinyt?
jos tuo lukutaito tuottaa noin helvetin suuria ongelmia, ni mene sen sun 37vuoden kokemuksen kanssas takaisin koulun penkille...

väitätkö ettet itse ole tehnyt virheitä?!?!
vaiko oletko niin helvetin epätäydellinen yksilö, ettei sinusta sellaisia edes löydy?!?!

mitä sairasta mielihyvää saat kirjoittamalla tuon tekstin..
minä rakastin koiraani ja ikävöin sitä vieläkin suuresti. ja se että joku minua tai koiraani tuntematta kehtaa ja pystyy kirjoittamaan jotain tollasta..!!!!!!
OLET SAIRAS IHMINEN!!! TODELLA SAIRAS!!!!!!

luuletko että hymyssä suin vein koirani lopetettavaksi..
luuletko etten miettinyt muita mahdollisuusksia?!?!?!
luuletko oikeesti etten joka päivä mieti, mitä olisi pitänyt tehdä toisin..
saatanan epäoikeudenmukanen paska!!!
jos tuntisit murto-osaakaan tästä kivusta, pitäisit sen tiettämättömän turpas kiinni..!!!

toivotan sulle paskaa loppuelämää ja toivottavasti kuolet yksin!!!!

Lue lisää

Mitä Sinä sekoilet???

Itse kirjoitit 12 vuoden kokemuksesta!
Löytyy tästä linkistä tuo 12v kokemus http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000389&posting=22000000041603565

Lue kirjoituksesi viimeinen lause!
Tässä kirjoituksesi "ja mitä vielä koiraani tulee, arcasin että mennään tuohon "katso peiliin" asiaan.
moni rodun tunteva(yli 10vuoden kokemuksella) kasvattaja, muiden rotujen tuntijat sanoivat koirani olevan sairas. kusi ja pasko pentuna omalle pedilleen. kun peti otettiin pois, kusi ja pasko se lattialle jossa sitten nukkui. ei mielestäni tervettä.
rakastin koiraani, se oli hieno eläin kasvatin sen niin hyvin kuin voi 12vuoden kokemuksella koiraa kasvattaa".

Onko SINUN vaikea myöntää, että 12 vuoden kokemuksella et tiennyt mitään amstaffista ja sen kouluttamisesta?
Amstaffi on palveluskoira, sitäkään et tiennyt.
Amstaffi ei ole sosiaalinen koirapuistokoira, sitäkään et tiennyt.

Lopetit amstaffin kun se kävi kaverisi koiran päälle. Syy, koira oli paperiton ja tehtailun tulosta. MUTTA, oliko TODELLINEN SYY se ettet tiennyt rodusta mitään, ET osannut sitä kasvattaa.

NYT suret, oikein sulle. Mieti, sen koiran elämä loppui osaamattomuutsesi takia.

Ja miten päättelin, että olet vanhempien koirilla "leikkinyt" Itse kirjoitit "

"olen kouluttanut saksanseisojia metsästykseen, sakemanneja tokossa ja raunioilla, perheeni kasvattanut molempia rotuja ja minun koulutettavana useita koiria kerralla.
perheessämme on oltu aktiivisia koiran harrastajia jo vuosia."

Jos sinulla on 12 vuoden kokemus ja perheelläsi vuosien kasvatuskokemus ei se koiran kasvattamisessa ole konkari kokemus, kun ottaa huomioon koiran iän. Vaikka sinulla on 5 koiraa samaan aikaan koulutettavana, ei se tee sinusta konkaria 12 vuoden ajanjaksolla =)

En väitä, etten ole tehnyt virheitä, missä niin väitän? Olen tehnyt koulutusvirheitä, katsonut peiliin ja oppinut virheestä. Ilman virheen tunnistamista ei pysty etenemään koulutusuralla.
Oppimista on kun tunnistaa omat virheet, eikä kasaa virheitä aina koirien päälle.

Sinä et osaa katsoa peiliin, vaikka jokainen konkari huomaa, ettet tiennyt amstaffista.
Se oli "sairas" kun oli aggressiivinen. Oliko se rodulle tyypillistä ja vieläpä murrosikäisen uroksen kanssa??? Kats, amstaffi ei ole sama kuin kultainnnoutaja narttu, sosiaalinen kaikkien kaveri.

Se, veitkö koiran hymyssä suin vai itkien, ei muuta lopputulosta. Koira kuoli turhaan, oltuaan omistajan egon jatkeena vain 2 vuotta.

minä edelleen... kirjoitti:

mitä helveti merkitystä on kenen lapsi olen?
millä helvetin systeemillä olet päätellyt että vanhempieni kouluttamia koirilla leikkinyt?
jos tuo lukutaito tuottaa noin helvetin suuria ongelmia, ni mene sen sun 37vuoden kokemuksen kanssas takaisin koulun penkille...

väitätkö ettet itse ole tehnyt virheitä?!?!
vaiko oletko niin helvetin epätäydellinen yksilö, ettei sinusta sellaisia edes löydy?!?!

mitä sairasta mielihyvää saat kirjoittamalla tuon tekstin..
minä rakastin koiraani ja ikävöin sitä vieläkin suuresti. ja se että joku minua tai koiraani tuntematta kehtaa ja pystyy kirjoittamaan jotain tollasta..!!!!!!
OLET SAIRAS IHMINEN!!! TODELLA SAIRAS!!!!!!

luuletko että hymyssä suin vein koirani lopetettavaksi..
luuletko etten miettinyt muita mahdollisuusksia?!?!?!
luuletko oikeesti etten joka päivä mieti, mitä olisi pitänyt tehdä toisin..
saatanan epäoikeudenmukanen paska!!!
jos tuntisit murto-osaakaan tästä kivusta, pitäisit sen tiettämättömän turpas kiinni..!!!

toivotan sulle paskaa loppuelämää ja toivottavasti kuolet yksin!!!!

Lue lisää

kommenttisi kertoo hyvin sinun tietämyksesi tason. On mullakin viidentoista vuoden kokemus sakemanneista, saku/belgi-sekoituksista, enkä ikinä ottaisi MITÄÄN sellaista koiraa, kuin esim. amstaffi, dogo argentino yms.