Hämärän vaeltaja,olen ikuisen
elämää kosketan,
se on luonani hetken
ja katoaa jälleen.
Toiset ympärilläni,
toisessa maailmassa,
hehkussa valojen,
sylissä elämän.
Äänien solinasta en erota
ääntä, joka kutsuisi minua,
katseet ohittavat minut,
olenko edes olemassa?
Sielujen huoneen suljen
aarteeni kätken,
jota kukaan ei halua,
jota kukaan ei tunne.
Katson omasta hämärästäni
ja unohdan,
sinua koskaan
koskettaneenikaan.
elämää kosketan,
se on luonani hetken
ja katoaa jälleen.
Toiset ympärilläni,
toisessa maailmassa,
hehkussa valojen,
sylissä elämän.
Äänien solinasta en erota
ääntä, joka kutsuisi minua,
katseet ohittavat minut,
olenko edes olemassa?
Sielujen huoneen suljen
aarteeni kätken,
jota kukaan ei halua,
jota kukaan ei tunne.
Katson omasta hämärästäni
ja unohdan,
sinua koskaan
koskettaneenikaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sai minut itkemään. Niin syvältä sanasi luotaavat ihmisen sisintä. Harvoin olen kenenkään runosta kokenut tällaista reaktiota. Upeasti kirjoitat.
Hienon runon olet kirjoittanut.
Elämämme on vain hetki ikuisuudessa.
Jokapäivän elämästä voi joutua erilleen,
ulkopuoliseksi erilaisista syistä.
Silloin tuntee syvää yksinäisyyttä, muut ovat kuin toisessa maailmassa,
missä kukaan ei halua minua.
Minua kosketti erityisesti kohta
"Sielujen huoneen suljen
aarteeni kätken,
jota kukaan ei halua,
jota kukaan ei tunne."
Olisin hyvin voinut itse kirjoittaa jotain vastaava, samaistuminen oli voimakasta.
Onneksi tällainen tunnetila on väliaikainen.
Kiitos hienosta lukukokemuksesta,
aiheen raskaudesta huolimatta.