Monisa eri yhteyksissä olemme sivunneet käsitettä isönmaallisuus.Itse olen joskus "uhitellutkin" patrionismiä,ymmärtämättömyyksissäni.
Jotenkin aina tulleet nämä aatteet esille sotiin liittyen,vanhempi miessukupolvi jaksaa jopa paatoksella edelleen puhua isiemme sankaritöistä.
Historiahan on tärkeää tuntea,mutta miten pitkälle taaaksepäin pitää muistella.
Itse en tunne isänmaa-käsitettä,varmasti joitakin ihan hiillostaa tällainen tunnustus,mutta en voi sille mitään.Olen joutunut elämässäni niin monessa paikassa asumaan,että jokin paikka vaan ollut mieleisempi kuin toinen.
Uudelle paikkakunnalle,jopa uuteen maahan meneminen tuntuu joko että kuin tulisi kotiin tai sitten ei.
Ainoastaan he,joilla on ollut pysyvä sama seutu aina ja esi-isiltä peritty maa.Myös sukututkimuksin jokseenkin todistettu,mutta esimerkiksi monet sukututkimukset tyssäävät 1700-luvulle,koska silloin jostain syystä paloi paljon kirkkoja ja kirkonkirjat,syntymätodistukset saman tien.
Mutta omassa omituisuudessani olen päätynyt niin pitkälle,että...vapaasti saa hymähdellä ja naurahdellakin....omat geenini,esivanhempani ovat muualta.Kreikkaan saakka pääsimme hyvin epävarmoin tiedoin,mutta oivalsin itse Portugalin olevan lähtömaan Kreikan,Venäjän ja Viron kautta Suomeen.
Siksi tunnen olevani kuin vieraalla maalla.
Lohduttavaa ymmärttä,että olenhan minäkin jostain kotoisin,ymmärtää erilaisuutensa,omituisuutensa.
Oma vilkas mielikuvitukseni on päätellyt,että esi-esi-esi-esi-isäni purjehtinut Kreikkaan ja sieltä tyttönsä löytänyt.Tai toisnpäin...esi-jne -äitini Portugalissa "pyykkärinä" ollut ja purjehtija sinne saapunut.(Aina olen pyykkäyksestä tykännyt!)
Ihan mukavahan vain on näin uskoa,ymmärtää kuitenkin itseään paremmin.
Isänmaalliset ovat vahvoilla,he tietävät,mistä ovat kotoisin.
Jotenkin aina tulleet nämä aatteet esille sotiin liittyen,vanhempi miessukupolvi jaksaa jopa paatoksella edelleen puhua isiemme sankaritöistä.
Historiahan on tärkeää tuntea,mutta miten pitkälle taaaksepäin pitää muistella.
Itse en tunne isänmaa-käsitettä,varmasti joitakin ihan hiillostaa tällainen tunnustus,mutta en voi sille mitään.Olen joutunut elämässäni niin monessa paikassa asumaan,että jokin paikka vaan ollut mieleisempi kuin toinen.
Uudelle paikkakunnalle,jopa uuteen maahan meneminen tuntuu joko että kuin tulisi kotiin tai sitten ei.
Ainoastaan he,joilla on ollut pysyvä sama seutu aina ja esi-isiltä peritty maa.Myös sukututkimuksin jokseenkin todistettu,mutta esimerkiksi monet sukututkimukset tyssäävät 1700-luvulle,koska silloin jostain syystä paloi paljon kirkkoja ja kirkonkirjat,syntymätodistukset saman tien.
Mutta omassa omituisuudessani olen päätynyt niin pitkälle,että...vapaasti saa hymähdellä ja naurahdellakin....omat geenini,esivanhempani ovat muualta.Kreikkaan saakka pääsimme hyvin epävarmoin tiedoin,mutta oivalsin itse Portugalin olevan lähtömaan Kreikan,Venäjän ja Viron kautta Suomeen.
Siksi tunnen olevani kuin vieraalla maalla.
Lohduttavaa ymmärttä,että olenhan minäkin jostain kotoisin,ymmärtää erilaisuutensa,omituisuutensa.
Oma vilkas mielikuvitukseni on päätellyt,että esi-esi-esi-esi-isäni purjehtinut Kreikkaan ja sieltä tyttönsä löytänyt.Tai toisnpäin...esi-jne -äitini Portugalissa "pyykkärinä" ollut ja purjehtija sinne saapunut.(Aina olen pyykkäyksestä tykännyt!)
Ihan mukavahan vain on näin uskoa,ymmärtää kuitenkin itseään paremmin.
Isänmaalliset ovat vahvoilla,he tietävät,mistä ovat kotoisin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Vaikka entisenä upseerin vaimona osallistuin kaikkiin seremonioihin,ymmärsin sentään olla paraateissa laulamatta Internationaalia!
Nythän 200 v. aikana Suomeen on tullut melkoisesti ammattilaisia eri tahoilta Eurooppaa,perustettu yrityksiä,tuotu osaavia työn-tekijöitä tänne,jolloin Suomipoika vielä kuului viljelijäväestön piiriin.Raja- Karjalasta on virranut väkeä,samoin Balttiasta.
Ymmärrän hyvin tunteesi,kun ajattelen puolisoni geeniperimää.Venäläinen äiti, s.ruotsalainen isä,jonka äiti taas englantilainen ja omassa äidissään myös juutalaista.
Hän kyllä oli syntynyt Ensossa tai Svetogorksissa
Vierauden tunne istui hänessä--- ja myös syntymisen väärään aikaan(taustalla oli myös aateluutta)
Ruotsista. Kyllä minäkin jouduin toteamaan hänen poikkeavan n.s. suomalaisesta miestyypistä. Että sellaista on elämä morsmaikkuli:) hertta vaan
sanoivat että missä hyvä, siellä isänmaa.
On tuota hyvää tullut aikanaan etsityksi mutta tänne Suomeen, isänmaahani, olen kuitenkin juurtunut.
Tunneside on vahva ja niinpä minun on vaikea kuvitella uhrausta jota en olisi valmis vaadittaessa tekemään maani hyväksi.
Vaimo ja keski-ikää lähentelevä jälkikasvuni ei kuulu uhrivalmiuteni piiriin.
Oma geenistöni on länsi- ja itäperäistä.
Vaimolla saksalaista, tataaria ja itäsuomalaista.
Sekameteli ei himmennä suhdettamme isänmaahan.
Kun tuo isänmaa sanonta luotiin lauluihin ja runoihin, Suomessa oli voimakkaasti agraarivaltainen elämän muoto. Monella oli jonkinlainen pläntti taloansa ja peruselintarvikkeita varten.
Tänäpäivänä tuo isänmaa pitäisi kääntää ja ymmärtää toisin.
Edellä mainittu kreikkalaisten hyvän olon paikka, vaikkapa kotimaa, voisi olla parempi käännos.
Suomalaisuuteni tunne on vahva,tämä on ollut ja aina oleva maa jossa haluan elää.Aikoinaan USAssa asuessa kaipuuni takaisin oli niin suuri että edesmennyt miehenikin monta kertaa hermostui kun ikävääni jatkuvasti haikailin.Kun sitten lopulta palasimme takaisin oli kotimaan maankamara niin rakkaan tuntuinen etten sitä oikein sanoin kykene kuvaamaan.
Itse kun seitsemän vuotta sitten tulin takaisin Virosta Suomen,siellä asuttuani,ja mieheni kuoli siellä,niin aivan epätoivoiselta tuntui paluu Suomeen.Silloin oli maassa elämiseen vielä puolen vuoden raja.
Jo vuosikymmeniä sitten,Venäjän vallan aikaan tunsin astuvanani Virossa kotimaan kamaralle.
Se elämäntapa,itse yrittäminen,viljely yms.oli todella kuin kotiin olisin tullut.
Yksi nuorempi sisareni taas.asuttuaan mm.Libyassa egyttiläisen miehensä kanssa,itki aina kuullessan Kuoppamäen laulun;sininen ja valkoinen.Ovat onnellisia molemmat nyt asuttuaan kolmisenkymmentä vuotta Suomessa.Kerkisivät molemmat Moskovassakin opiskelunsa suorittaa.
Mutta on sisareni myös oppinut egyptiläiseen elämäntapaan,olivat taas joulun aikaan siellä miehen kotimaassa,oli hänkin ihan innostunut siihen elämänmelskeeseen,mikä siellä on.
Joku sanoikin tuossa edellä,kotimaa on siellä,missä on hyvä olla.
kuvitellakkaan asuvani muualla, johtuneeko siitä, että niin vähän olen maailmalla kiertänyt?
Toisaalta, miksi kiertäisin, kun minun on hyvä olla täällä.
Yksistään jo vuodenajat ovat sitä rikkautta mistä nautin ja myös tämä( vielä ainakin) turvallinen olo täällä on mieleinen.
Onhan täällä meilläkin omat huolemme, mutta kumminkin hyvää elää ja olla.
Maata missä on hyvä olla puolustetaan, siitä huolehditaan, siitä kannetaan vastuuta, rakennetaan. Sanotaanhan, että esi-isämme vetäytyivät tänne kylmään, ankeaan pohjoiseen, koska eivät viihtyneet mellakoivassa etelässä.
Suomi on isänmaani. Täältä en lähde kuin pakosta, jos sittenkään. Tämä on reviirini. Pidän näistä maisemista, vuodenajoista ja karheista, luotettavista ihmisistä.
siitä, mitä kautta asutus on Suomeen tullut!
Viron kautta Karjaan seudulle nousivat tulevat suomalaiset. Uskonpuhdistusten aikana katoliset siirtyivät suurin joukoin itään, mistä nyt palailevat.
ennen kuullutkaan!
Karjaalle....vaan sainhan taas makeat naurunpyrskädykse:D
Viro ja Unkari ovat sukulaiskansojamme. Millähän keinoin sieltä on siirrytty pohjoiseen päin?
evakkot asialla
sittenkin tää synnyimaa kaikkein kallehin!
Tuollaista puhetta voi kunnioittaa.
Minulta meni isä keskuussa -41,tätä maata puolustaessaan,---
mutta me kaksi ,
sisko ja äiti jäimme..Kiitos Suomen urhoollisille miehille.
Olen lukenut tutkimuksia, joiden mukaan kertomasi omakohtainen geenireittisi hyvinkin osuu laajemminkin oikeaan:"Mutta omassa omituisuudessani olen päätynyt niin pitkälle,että...vapaasti saa hymähdellä ja naurahdellakin....omat geenini,esivanhempani ovat muualta.Kreikkaan saakka pääsimme hyvin epävarmoin tiedoin,mutta oivalsin itse Portugalin olevan lähtömaan Kreikan,Venäjän ja Viron kautta Suomeen."
Tuolla alempana naureskellaan, kun kerroin esi-isiemme tulleen Viron kautta Suomenlahden yli mm. Karjaalle.
Jotkut tutkijat sanovat, että kulttuuri on noussut etelästä pohjoiseen. Sinä Sus olet elävä esimerkki. Hyvä että tulit. Saimme palstalle mehevän väriläiskän.
historiasta itse,mikäli historiaan on uskomista...
Me4 jotkut "kieli-ihmiset" olemme huomanneet Turun ja Tampereenkin kielessä,murteissa olevan hyvin paljon yhtäläyssyyksiä.Tämän uskallan sanoa,koska suht.koht.pärjään eesti-keelel.
1700-ja 1800 luvulla mm. tuli paljonkin ihmisiä Virosta Turkuun,joten ei mikään ihme tämä kielten yhtäläisyys.
Mutta sen sanon,taas kerran,ettei meillä eestiläisten kanssa muuta yhteistä olekaan,kuin tämä vähäinen kielten samanlaisuus.
No,virolaisilla vielä enmpi sulkeutuneisuus,mutta sen ymmärtää,monen vieraan vallan alaisena olemisesta.
Joku voi nyt sanoo...sus pääs mieliaiheeseensa,niin pääskin!
Nyt tämä yltiöpäinen uuden kokeminen,rajuus nopesti kehittyvään itsenäisyyteen,ymmärrettävää.Ihmiset Suomessa niin takapajulla monesta asiasta,katsokaa edes Kamrat-Eesti...se ymmärryksellä ja rakkaudella tehty dokumentti.
Kiitos maalaismies,osaan jo ottaa ymmärryksen ja kohtelialaisuuden punastumatta.
mitäs me vilosoofit!
Nael kummi oli hauskasti toteutettu eestin kielen kurssi telkkarissa, voi sitä Heikki Kinnustkin!
Minustakin tämä Kamrat Eesti oli hieno dokumentti, olisi vain kiinnostavaa kuulla, miten tämä lama siellä vaikuttaa.
Ilmeisesti olet lukenut Sofi Oksasen "Puhdistus", ja lisää Viron lähihistoriaa on luvassa häneltä.
Sen verran yhtäläisyydestä lounaismurteisiin, että siellä sanojen lopuista lyhennellään kuten virossa. Minusta on mukava osata hiukan niiden maiden kieltä, joissa usein vierailen. Tallinnassa piipahdan monasti vuodessa, siellä ne ilusalongitkin ovat vielä edullisempia kuin Suomessa.
Kyllä meillä ja Virolaisilla on vahvat niin kulttuuri---kuin geeniperimät,laulunkin taikaa!
Meidän Kalevalamme* * Suomen suvun (joka ulottui laajalle Uralvuorten luo),josta sitten erkanivat ja levittäytyivät Eurooppaan.Jos tutkit Suomen suvun historiaa,yllätyt kuinka suuri se on ollut
muinoin! Vieläkin löytyy venäjällä suomea puhuvia hajaheimoja. Toki muinaissuomea. Moikka
Pieniä lähisukukieliä puhutaan hajallaan saarekkeissa Venäjän puolella: vatjaa, vepsää, liiviä (liivi ihan sammumaisillaan), karjalan kieltä hiukan enemmänkin.
Kielellisesti sukua ollaan, geneettisesti ei niinkään.
Et sinä voi vaikuttaa siihen mielipiteeseen,mikä suomalaisilla onitsestään niin sodasta selviytyneinä kun velkansa maksaneina,ja tänä päivänä maailmassa hyvin menestyneinä!
Katsos ne ovat juuri nämä geenit ja ne ovat hyvät:D
näkee tätä meidän maapalloa pikkuisen enemmänkin, kuin mitä piha rappusilta silmä kantaa. Onhan ne rakkaita synnyinseudut.
Mutta kerronpa kun olin Pärnyssä itseäni hoidattamassa ,raskaiden työvuosien jälkeen.
Heti annettiin käteen Raamattu. Onneksi perehdyin siihen ensin ennenkuin rupesin protestoimaan.
Sattumoisin matkustin Sillä tukholmasta Talliinnaan menevällä m/s Estonialla.Puoli vuotta
ennen laivan uppoamista.On vielä laivalippukin jäljellä (säästelen kaikenlaista).
Ja Taxree ohjelmakin on.v 1993/1994.
Iris Wiskey maksoi John Jameson,50cl 85:- maissa 301:-
Cognac extra: Renault Carte Noir, 100cl 275:- maissa 510:-
Finlandia Vodka 50% 100cl,145:-
Kaikki on tallella säästössä olevassa esittelyssä:
Mutta On sitä kuljettu ja kulttuuria tutkittu jos jossakin maassa ,enimmäksee pääkaupungeissa ,en ole koskaan makoillut rannoilla,siihen kyllä sain omassa saaressa ,ihan nakunakin olla.
Sinne menee meidän rahat!
Vaikka puolustusvoimat lopetettaisiin heti ei se säästö näkyisi eikä tuntuisi yksittäisen ihmisen kukkarossa eikä elämässä!
Minä olisin milloin tahansa valmis luopumaan ainakin yhden kuukauden eläkkeestäni jos tietäisin varmasti niiden killinkien menevän puolustusvoimien materiaalitason kohentamiseen.
Kyllä tätä maata kannattaa puolustaa vieläkin.
Hänen usein toistamansa sanat:
"Suomion hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa."
puolustaa.Eiköhän anneta veteraanien ja Ehrn...hetki katson kirjoitanko nimen oikein....juu ...roothin olla jo levossaan.
Kyllä minäkin heitä kunnioitan,sehän selvä,ja varsinkin tällaista erikoislaatuista ihmistä kuin Aatu.Ei pane pahakseen,vaikka aatuksi sanon,ymmärtää ja kylkeään tyytyväisenä kääntää:siel se suskin uhoo ja barrikadeilleki valmiina.Jos tarvittaisiin!