Näin se elämä heittää. Taas olen täällä lapsettomuus palstalla lueskelemassa samassa tilanteessa olevien mielenkiintoisia juttuja. Pari vuotta meni "hujauksessa".
Parisen vuotta ollaan tosiaankin miehen kanssa pidetty taukoa hoidoista, mutta nyt sitten seuraavista menkoista uusi ICSI alkamassa. Plaah! Jo neljättä kertaa yritetään, mutta silti koetan pitää toivoa yllä. Lääkäri on ainakin kovin kannustava. =)
Neljäs icsi pelottaa. Takana on 3 epäonnistunutta hoitoa ja kolme keskenmennyttä luomuraskautta (viikoilla 6).
Pidetään yhdessä peukkuja meille kaikille vauvaa toivoville. Eikös juu! Tukekaamme toinen toisiamme...
Parisen vuotta ollaan tosiaankin miehen kanssa pidetty taukoa hoidoista, mutta nyt sitten seuraavista menkoista uusi ICSI alkamassa. Plaah! Jo neljättä kertaa yritetään, mutta silti koetan pitää toivoa yllä. Lääkäri on ainakin kovin kannustava. =)
Neljäs icsi pelottaa. Takana on 3 epäonnistunutta hoitoa ja kolme keskenmennyttä luomuraskautta (viikoilla 6).
Pidetään yhdessä peukkuja meille kaikille vauvaa toivoville. Eikös juu! Tukekaamme toinen toisiamme...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näin myös meillä..neljänteen icsiin myös tiemme käy..rankemmaksi menee joka kerta, ainakin meillä.meillä myös lääkärit jaksavat olla kannustavia, pelottaa ettei uskalla itse enää toivoakaan...yhdet menkat tässä oottelen ja sitten alkaa taas troppien kanssa pelaaminen. Mutta paljon tsemppia ja onnea ja kaikkea hyvää teille..eikös se keskimäärin ole se neljäs kerta mikä tärppää;) toivotaan niin!
Moikka!
Olette te vain vahvoja tyyppejä! Hattua nostan!
Itselläni jännittää kovasti hoitoon meno, vaikka vasta toista kertaa ICSIin mennään. Rankkaa oli ekassakin hoidossa varsinkin henkinen puoli.. Kovia kipujakin oli, mutta hoidon aikana puhjennut paniikkihäiriö on kummitellut viimeiset puoli vuotta öisin ja pelottaa että uudet hormoonit pistää taas kaiken pahemmalle tolalle. Silti niin kovasti toivomme vauvaa, että yritämme jaksaa tulevat koitokset. Jos Luoja suo, uusi hoito alkaa seuraavista menkoista. Näin ajattelen siksi, että marraskuussa oli jo tarkoitus jatkaa, mutta pää ei ollut selvillä. Unettomuutta oli siinä vaiheessa kuukausi ja kaikkea ahdistusta. Pakko venyttää hoitoihin menoa sen aikaa, että jonkinlainen tasapaino on korvien välissä.
Yleensä ottaen ihmiset puhuvat vähän hoitojen aiheuttamista henkisistä kärsimyksistä tässä mielessä, että mitä seuraa hoitojen jälkeen.. Paljon puhutaan siitä, että negatulokset ottavat koville (niinkuin ottavatkin) mutta se, mitä hormoonit aiheuttavat tuleviin kuukausiin (hormoonithan ei häviä samantien)... Tai sitten olen niin poikkeus, että mun ei kannata tätä rumbaa jatkaa. :)
Teille neljänsiin yrityksiin AIVAN ÄLYTTÖMÄSTI ONNEA JA JAKSAMISTA! Niin paljon on onnistumistarinoita kuultu kun vain jaksaa yrittää...Sitä toivon kovasti teille molemmille ja tietysti mielellään itselleni tällä toisella kertaa, kun niin rankasti pitää kokea näitä..
PLUSSIA SIIS! :)
samaa täälläkin koettu silloin 4v sitten..Aika oli todella uuvuttavaa ja raskasta.. koittakaa vaan jaksaa ja älkää luopuko toivoista!! Minä jo luovutin mutta viimeisestä ivf:stä (pakastealkiot) jotka siirrettiin (olivat vielä niin huonosti jakautuneita sulatuksen jäljiltä..sillä siirrettiin 2 kpl)että en toivonut yhtään mitään, odotin vain menkkoja alkavaksi..mutta kuinkas kävikään.. molemmat kiinnittyi ja nyt kaksoset 3v! Voimahaleja ja plussatuulia!!!