Olemme mieheni kanssa naimisissa. Miehelläni on edellisestä liitostaan lapsi (3vuotta) jota käymme katsomassa ja lapsi käy luonamme.
Se on minulle todella raskasta, koska toivoisin itse lasta valtavan paljon. Mieheni sanoo, että meillä on ensin tämän lapsen kanssa paljon tekemistä ja opettelemista. En kestä katsoa tuota lasta ja ajatella että minä en saa häneltä omaa lasta. Tunnen olevani huonompi vaimo, koska hän ei anna minulle lasta.
Yritän työstää asiaa päässäni, mutta se on vaikeaa, kun tuntuu että mies vain hehkuttaa tuota yhtä lasta ja ei ajattele minua.
Hyvin hyvin raskasta minulle..
Ero vai tyytyminen tähän elämään. Muuten olen hyvin onnellinen ja rakastan miestäni todella paljon.
Se on minulle todella raskasta, koska toivoisin itse lasta valtavan paljon. Mieheni sanoo, että meillä on ensin tämän lapsen kanssa paljon tekemistä ja opettelemista. En kestä katsoa tuota lasta ja ajatella että minä en saa häneltä omaa lasta. Tunnen olevani huonompi vaimo, koska hän ei anna minulle lasta.
Yritän työstää asiaa päässäni, mutta se on vaikeaa, kun tuntuu että mies vain hehkuttaa tuota yhtä lasta ja ei ajattele minua.
Hyvin hyvin raskasta minulle..
Ero vai tyytyminen tähän elämään. Muuten olen hyvin onnellinen ja rakastan miestäni todella paljon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehditte kyllä saada lapsia. Tuntuu ettet ole kovin kypsä ihminen, jos et osaa ajatella tuon lapsen parasta: lapsi on viaton tilanteeseen ja kaipaa isää ja rakkautta ja huolenpitoa! Opettele rakastamaan tai ota ero, olet aika kylmä ja julma jos pieni kolmevuotias ei saa sydäntä sulamaan! Lapsien saaminen on sitä, että joutuu luopumaan itsekkyydestään ja pitää ajatella hiukan laajemmin. Itselläni on 4 vuotias tytärpuoli ja hän on minulle maailman tärkein!!
Jokainen olemassa oleva lapsi on viaton ja tarvitsee huolenpitoa, sen ymmärtää jokainen aikuinen ihminen, mutta edellisessä olikin kyse Kahden aikuisen välisestä tilanteesta, jos mies ei ole halukas saamaan lisää lapsia, eikä ymmärrä tilannetta toisen lapsettoman kannalta, on ehkä vakavan harkinnan paikka, jos tilanne ei kehity keskusteluiden kautta parempaan.
Uusioperheessä on vastuu kaikilla osapuolilla tehdä töitä paremman yhteisen tilanteen eteen, ja sitä työntekoa se todella välillä vaatiikin.
Hei, itsellä melkein samanlainen tilanne. Tosin meillä tämä meidän suhteen lapsettomuus johtuu siitä, että minä en pysty saamaan lapsia, eli on erittäin kipeä katsoa tätä mieheni lasta ja miettiä, että itse en koskaan voi kokea samaa. Aina kun lapsi on meillä käymässä tulee myös mieleen se, että miten paljon huonompi olen kun en pysty miehelleni saamaan toista, meidän yhteistä lasta. Ja usein olen miettinyt, että olisiko lapsettomana helpompi toisenlaisessa suhteessa. Adoptio on yksi vaihtoehto tietenkin, mutta tämä mieheni "oma" lapsi tulisi olemaan aina ennen meidän adoptiolasta, koska adoptiolapsi ei hänen mielestään ole oma lapsi. Tiedä sitten mitä tehdä, vai josko kävisi ihme ja munanjohtimeni avautuisivat ja saisinkin lapsen...toivossa on hyvä elää...