Vuotta on kulunut yksi kuukausi ja alle viikko päälle, kun jo saamme valtakunnallisista lehdistä lukea poliisin joutuneen käyttämään tuliasetta tilanteessa jossa aseistettu henkilö oli vastustanut poliisin kehotteita luopua aseestaan. Tätä ennen henkilö oli ennättänyt vahingoittaa omalla aseellaan toista ihmistä. Näin ollen on poliisilla ollut täysin aiheellinen ja tilanteen pakottama tarve uskoa että hetkeä aikaisemmin asettaan käyttänyt henkilö tulisi käyttämään asettaan myös uudelleen.
Poliisin resursseja on ajan saatossa kavennettu ja poliisin oikeuksia kiristetty. Kaiken lisäksi poliisin toimia on julkisesti mediassa ja puskaradioissa moitittu jo niin pitkään että ihme että Suomessa ylipäätään vielä kansan keskuudessa poliisivoimia kunnioitetaan ja poliisin käskyvalta on arvossaan verrattuna muihin Euroopan maihin. Poliisi on instituutiona vakuuttava kaikesta huolimatta ja säilyttänyt korruptiovapaan maineen globaalisti siitäkin huolimatta että yksittäisten poliisihenkilöiden tekemisiä on enimmän tai vähemmän julkisesti nostettu pinnalle ja merkitty punakynällä paljon terhakkaammin kuin tavallisten kansalaisten tekemät vääryydet.
Allekirjoittaneen työnkuvaan kuuluu yhteistyö poliisin kanssa kentällä. Lisätäkseni ymmärrystä ja tietoa poliisin, sairaankuljetuksen ja muiden viranomaistahojen kesken olen ottanut tulevaisuudessa vapaaehtoisena tehtävänä pitää koulutustapahtuma viranomaisten yhteistyöstä yleisesti.
Niin poliisin, sairaankuljetuksen/ensihoidon, tullin, rajavartijalaitoksen, sosiaaliviranomaisten ja kaikkien viranomaistahojen työn peruspilari on julkisen rauhan ja hyvinvoinnin turvaaminen nyky-yhteiskunnassa, rasitteiden minimoiminen ja yleinen kansalaisten hyvinvoinnin, arvon, terveyden ja vapaan elämisen turvaaminen ja tukeminen. Näiden asioiden tiimoille kiteytyy niin suuri ja laaja verkosto ettei ole mahdollista että jokainen kansalainen saisi juuri sitä omaa haluaan ja omia toiveitaan tukevaa palvelua, syynä edellä mainittu yhteiskunnallisen hyvinvoinnin turvaaminen. Aina on ja tulee olemaan tilanteita joissa joku kansalaisryhmä tuntee kokevansa vääryyttä tai epäoikeudenmukaista kohtelua viranomaisten taholta. Milloin poliisi tekee epäoikeudenmukaista työtä, milloin sairaankuljetus jättää sairaan ihmisen tarpeet huomioonottamatta, milloin sosiaalitoimi tekee epämiellyttäviä päätöksiä ja milloin kenestäkin tuntuu että häntä holhotaan liiaksi. Näin kuitenkin säilyy se normaalin ihmisen turva, juridinen ja inhimillinen koskemattomuus ja vapaus elää omaa elämäänsä vahingoittamatta muita ihmisiä tai muiden omaisuutta, johon myös julkinen omaisuus kuuluu. Sairaanhoidollisesti on aina toivottu että pelastuslaitos tekee maksimaalisen aktiivista pelastustyötä kun sen tarve kohtaa luonnollisen henkilö. Poliisin toimia soimataan useasti, jopa silloinkin kun poliisin toimia tarvitaan henkilökohtaisesti. Vain harvoin on julkisesti annettu kiitosta poliisin toimesta, vaikka poliisi joutuu joka päivä tekemään työtä jonka vuoksi Suomi on säilynyt yleisesti turvallisena maana elää ja asua.
Poliisi turvaa kansalaisia, kansalaisten omaisuutta ja yhteistä omaisuutta riippumatta siitä kenen hyvinvoinnista on kyse. Suurten juhlien aikaan on nähty miten kilpiin ja kypäriin sonnustautuneet poliisihenkilöt ovat turvanneet maan eliitin julkisia juhlallisuuksia. Vankiloissa on järjestetty oikeudenkäyntejä rikollisten ihmisten turvaamiseksi ja silloinkin poliisi on paikalla turvaamassa järjestystä. Vaikka poliisia kohtaan on onneksi kovin harvoin nostettu väkivallan kahva, niin näissä tilanteissa suru on miltei aina ollut kansan yhteinen, ja tietenkin hyvä näin. Mutta on myös olemassa se yhteinen ja stabiili arvostus jota olisi hyvä vaalia myös niinä hetkinä kun poliisi vain on taka-alalla odottamassa sitä avun tarvitsijaa joka jälkeenpäin voi itsensä puolesta jälleen arvioida ja arvostella poliisin työtä ja tekemisiä.
Kun poliisi Suomen valtiossa joutuu turvautumaan voimakeinoihin, on sillä aina painavat syyt. Tarkemmin asiaa tutkiessa on pohjoismaissa hyvinkin järjestelmällisen hyvä ja toimiva virkavaltakoneisto, joka kuitenkin jokaisessa konfliktissa joutuu loukkaamaan jotain tahoa. Poliisin kanssa yhteistyötä tehneenä ei voi kuin ihailla ammattitaitoa sillä hetkellä kun poliisi kiinniottotilanteessa joutuu kohtaamaan sanallisen arvosteluryöpyn. Kiinniottotilanteissa joissa ihminen ensin vaarantaa oman, toisen tai esimerkiksi sairaankuljetuksen työntekijöiden turvallisuutta on poliisi ottanut omin korvin kuultunakin solvauksia joita kukaan normaali kansalainen ei vapaa-ajallaan ilman inhimillistä inhoa sietäisi. Suomen poliisi on kuitenkin koulutettu ja eritoten asennoitunut niin hienosti että tällaiset asiat menevät monesti tilanteeseen nähden tarpeettomana läpi sormien, vaikka aihetta olisi vähintään kunnianloukkaukseen.
Mutta milloin poliisi ikinä joutuu tilanteeseen jossa ihminen vahingoittuu, on poliisi aina valtavan polttolasin alla. Jokainen liike puidaan valtakunnallisissa medioissa ja likimain aina on olemassa se syyttävä sormi joka jostain syystä on oikeutettu osoittamaan poliisivoimia kohtaan, riippumatta tapahtuneesta tilanteesta. Viimeksi mainitussa voimankäyttötilanteessa media on täysin ohittanut kirjoituksissaan poliisin toimintaa edeltäneen tilanteen historiikin ja vakavuuden. Aseistautunut ihminen, jonka historia on virkavallalle entuudestaan tuttu, turvautuu itse tuliaseen käyttöön. Ihminen joka toiminnallaan ja teoillaan on tukenut rikollista toimintaa, pahentanut pienen kylän ilmapiiriä jakamalla ja myymällä laitonta ainetta joka kuuluisi muuten alkoholiverotuksen piiriin. Toimimalla juuri sillä tavalla josta samaan aikaan mediassa vellova suuri kysymysmerkkien tulva hukuttaa ihmiset epätietoisuuteen koskien alaikäisen nuoren neidon menehtymiseen Suomessa myyntikiellossa olevan vahvan alkoholin nauttimisen seurauksena.
Voisin sanoa mediaa kaksinaismoraaliseksi tahoksi, joissa esitetään asiat vain niin miten parhaiten ihmiset siihen sijoittavat pääomaansa, ja joka myy parhaiten mainostilaa ja kiinnostaa mainostajia. Media rahastaa uutisoinnilla ja aika ajoin tuntuu että yleinen turvallisuus ja usko hyvinvointivaltioon saakin horjua jos vain uutisotsikot saadaan myydyksi. Mikään ei näytä Suomessa myyvän niin hyvin kuin yhteinen syyttely virkavaltaa kohtaan niin pitkään kuin sen palvelua itse ei tarvitse. Jokainen taho voisi katsoa peiliin ja miettiä pintaa syvemmältä miten poliisi kaikessa hiljaisuudessa ja näkymättömyydessään auttaa meitä joka ikinen päivä toiminnallaan. On ymmärrettävää että kiukku poliisia kohtaan nousee jos poliisi kesken työmatkan puuttuu pieniin ylinopeuksiin tai sakottaa kadulle virtsaavaa juhlijaa. Poliisin koetaan puuttuvan liian heppoisin perustein "hieman" viritettyihin mopoihin ja tee-se-itse-miesten autoiluharrastuksiin. Hauskaakaan ei saa öisin pitää rauhassa poliisin puuttumatta asioiden kulkuun, mutta näissäkin tilanteissa lähtökohtana on julkinen rauha, turvallisuus ja hyvinvointi. Ja missään tilanteessa ei poliisin kentällä näkyvä taho itseoikeutetusti toimiin ryhdy vaan aina tilanteeseen kuuluu myös joko sisäministeriö, poliisin kenttäjohto, hätäkeskus, sairaankuljetus, sosiaali- /terveystoimi, ohikulkija tai vaikka vain ihmisen oma naapurusto tai näiden tahojen yhteistyö. Jälleen korostan julkista rauhaa ja hyvinvointia.
ACAB- tyylinen (all cops are bastards) ajatusmaailma on kapinahenkisyyttä joka myös verhoillaan tiettyjen alakulttuurien piiriin kuuluviksi. Kun esimerkiksi tällaisen tahon auto varastetaan, tuhotaan tai kyseisten henkilöiden oma turvallisuus asetetaan vaaraan, niin aina näidenkin ihmisten yhteydenotto kulminoituu poliisivoimiin. Kun tällaisen ihmisryhmän henkilökohtaiseen hyvinvointiin liittyy riski tai esimerkiksi rattijuoppo aiheuttaa toimillaan vaaran tai konfliktin, on poliisi ensimmäisenä paikalle odotettu taho. Tällainen ajatustyö auttaa siinä tosiseikassa, ettei poliisin toimia tarvitse auttamatta arvostella negatiivisella tavalla.
B- tyylinen (all cops are bastards) ajatusmaailma on kapinahenkisyyttä joka myös verhoillaan tiettyjen alakulttuurien piiriin kuuluviksi. Kun esimerkiksi tällaisen tahon auto varastetaan, tuhotaan tai kyseisten henkilöiden oma turvallisuus asetetaan vaaraan, niin aina näidenkin ihmisten yhteydenotto kulminoituu poliisivoimiin. Kun tällaisen ihmisryhmän henkilökohtaiseen hyvinvointiin liittyy riski tai esimerkiksi rattijuoppo aiheuttaa toimillaan vaaran tai konfliktin
(Lähetän tämän muistion kiertämään julkisiin medioihin, mutta edellä esitetty teksti arvostelee sen verran myös kansallista mediaa, että nykyajan hengen mukaan liitän nettifoorumeihin saman tekstin jonka toivon kiertävän riittävän lenkin jotta edes muutaman silmäparit saavat tekstin avattua ja saisi siitä myös itselleen jotain.)
Veikko Petonen
Turussa 7.2.2009
Poliisin resursseja on ajan saatossa kavennettu ja poliisin oikeuksia kiristetty. Kaiken lisäksi poliisin toimia on julkisesti mediassa ja puskaradioissa moitittu jo niin pitkään että ihme että Suomessa ylipäätään vielä kansan keskuudessa poliisivoimia kunnioitetaan ja poliisin käskyvalta on arvossaan verrattuna muihin Euroopan maihin. Poliisi on instituutiona vakuuttava kaikesta huolimatta ja säilyttänyt korruptiovapaan maineen globaalisti siitäkin huolimatta että yksittäisten poliisihenkilöiden tekemisiä on enimmän tai vähemmän julkisesti nostettu pinnalle ja merkitty punakynällä paljon terhakkaammin kuin tavallisten kansalaisten tekemät vääryydet.
Allekirjoittaneen työnkuvaan kuuluu yhteistyö poliisin kanssa kentällä. Lisätäkseni ymmärrystä ja tietoa poliisin, sairaankuljetuksen ja muiden viranomaistahojen kesken olen ottanut tulevaisuudessa vapaaehtoisena tehtävänä pitää koulutustapahtuma viranomaisten yhteistyöstä yleisesti.
Niin poliisin, sairaankuljetuksen/ensihoidon, tullin, rajavartijalaitoksen, sosiaaliviranomaisten ja kaikkien viranomaistahojen työn peruspilari on julkisen rauhan ja hyvinvoinnin turvaaminen nyky-yhteiskunnassa, rasitteiden minimoiminen ja yleinen kansalaisten hyvinvoinnin, arvon, terveyden ja vapaan elämisen turvaaminen ja tukeminen. Näiden asioiden tiimoille kiteytyy niin suuri ja laaja verkosto ettei ole mahdollista että jokainen kansalainen saisi juuri sitä omaa haluaan ja omia toiveitaan tukevaa palvelua, syynä edellä mainittu yhteiskunnallisen hyvinvoinnin turvaaminen. Aina on ja tulee olemaan tilanteita joissa joku kansalaisryhmä tuntee kokevansa vääryyttä tai epäoikeudenmukaista kohtelua viranomaisten taholta. Milloin poliisi tekee epäoikeudenmukaista työtä, milloin sairaankuljetus jättää sairaan ihmisen tarpeet huomioonottamatta, milloin sosiaalitoimi tekee epämiellyttäviä päätöksiä ja milloin kenestäkin tuntuu että häntä holhotaan liiaksi. Näin kuitenkin säilyy se normaalin ihmisen turva, juridinen ja inhimillinen koskemattomuus ja vapaus elää omaa elämäänsä vahingoittamatta muita ihmisiä tai muiden omaisuutta, johon myös julkinen omaisuus kuuluu. Sairaanhoidollisesti on aina toivottu että pelastuslaitos tekee maksimaalisen aktiivista pelastustyötä kun sen tarve kohtaa luonnollisen henkilö. Poliisin toimia soimataan useasti, jopa silloinkin kun poliisin toimia tarvitaan henkilökohtaisesti. Vain harvoin on julkisesti annettu kiitosta poliisin toimesta, vaikka poliisi joutuu joka päivä tekemään työtä jonka vuoksi Suomi on säilynyt yleisesti turvallisena maana elää ja asua.
Poliisi turvaa kansalaisia, kansalaisten omaisuutta ja yhteistä omaisuutta riippumatta siitä kenen hyvinvoinnista on kyse. Suurten juhlien aikaan on nähty miten kilpiin ja kypäriin sonnustautuneet poliisihenkilöt ovat turvanneet maan eliitin julkisia juhlallisuuksia. Vankiloissa on järjestetty oikeudenkäyntejä rikollisten ihmisten turvaamiseksi ja silloinkin poliisi on paikalla turvaamassa järjestystä. Vaikka poliisia kohtaan on onneksi kovin harvoin nostettu väkivallan kahva, niin näissä tilanteissa suru on miltei aina ollut kansan yhteinen, ja tietenkin hyvä näin. Mutta on myös olemassa se yhteinen ja stabiili arvostus jota olisi hyvä vaalia myös niinä hetkinä kun poliisi vain on taka-alalla odottamassa sitä avun tarvitsijaa joka jälkeenpäin voi itsensä puolesta jälleen arvioida ja arvostella poliisin työtä ja tekemisiä.
Kun poliisi Suomen valtiossa joutuu turvautumaan voimakeinoihin, on sillä aina painavat syyt. Tarkemmin asiaa tutkiessa on pohjoismaissa hyvinkin järjestelmällisen hyvä ja toimiva virkavaltakoneisto, joka kuitenkin jokaisessa konfliktissa joutuu loukkaamaan jotain tahoa. Poliisin kanssa yhteistyötä tehneenä ei voi kuin ihailla ammattitaitoa sillä hetkellä kun poliisi kiinniottotilanteessa joutuu kohtaamaan sanallisen arvosteluryöpyn. Kiinniottotilanteissa joissa ihminen ensin vaarantaa oman, toisen tai esimerkiksi sairaankuljetuksen työntekijöiden turvallisuutta on poliisi ottanut omin korvin kuultunakin solvauksia joita kukaan normaali kansalainen ei vapaa-ajallaan ilman inhimillistä inhoa sietäisi. Suomen poliisi on kuitenkin koulutettu ja eritoten asennoitunut niin hienosti että tällaiset asiat menevät monesti tilanteeseen nähden tarpeettomana läpi sormien, vaikka aihetta olisi vähintään kunnianloukkaukseen.
Mutta milloin poliisi ikinä joutuu tilanteeseen jossa ihminen vahingoittuu, on poliisi aina valtavan polttolasin alla. Jokainen liike puidaan valtakunnallisissa medioissa ja likimain aina on olemassa se syyttävä sormi joka jostain syystä on oikeutettu osoittamaan poliisivoimia kohtaan, riippumatta tapahtuneesta tilanteesta. Viimeksi mainitussa voimankäyttötilanteessa media on täysin ohittanut kirjoituksissaan poliisin toimintaa edeltäneen tilanteen historiikin ja vakavuuden. Aseistautunut ihminen, jonka historia on virkavallalle entuudestaan tuttu, turvautuu itse tuliaseen käyttöön. Ihminen joka toiminnallaan ja teoillaan on tukenut rikollista toimintaa, pahentanut pienen kylän ilmapiiriä jakamalla ja myymällä laitonta ainetta joka kuuluisi muuten alkoholiverotuksen piiriin. Toimimalla juuri sillä tavalla josta samaan aikaan mediassa vellova suuri kysymysmerkkien tulva hukuttaa ihmiset epätietoisuuteen koskien alaikäisen nuoren neidon menehtymiseen Suomessa myyntikiellossa olevan vahvan alkoholin nauttimisen seurauksena.
Voisin sanoa mediaa kaksinaismoraaliseksi tahoksi, joissa esitetään asiat vain niin miten parhaiten ihmiset siihen sijoittavat pääomaansa, ja joka myy parhaiten mainostilaa ja kiinnostaa mainostajia. Media rahastaa uutisoinnilla ja aika ajoin tuntuu että yleinen turvallisuus ja usko hyvinvointivaltioon saakin horjua jos vain uutisotsikot saadaan myydyksi. Mikään ei näytä Suomessa myyvän niin hyvin kuin yhteinen syyttely virkavaltaa kohtaan niin pitkään kuin sen palvelua itse ei tarvitse. Jokainen taho voisi katsoa peiliin ja miettiä pintaa syvemmältä miten poliisi kaikessa hiljaisuudessa ja näkymättömyydessään auttaa meitä joka ikinen päivä toiminnallaan. On ymmärrettävää että kiukku poliisia kohtaan nousee jos poliisi kesken työmatkan puuttuu pieniin ylinopeuksiin tai sakottaa kadulle virtsaavaa juhlijaa. Poliisin koetaan puuttuvan liian heppoisin perustein "hieman" viritettyihin mopoihin ja tee-se-itse-miesten autoiluharrastuksiin. Hauskaakaan ei saa öisin pitää rauhassa poliisin puuttumatta asioiden kulkuun, mutta näissäkin tilanteissa lähtökohtana on julkinen rauha, turvallisuus ja hyvinvointi. Ja missään tilanteessa ei poliisin kentällä näkyvä taho itseoikeutetusti toimiin ryhdy vaan aina tilanteeseen kuuluu myös joko sisäministeriö, poliisin kenttäjohto, hätäkeskus, sairaankuljetus, sosiaali- /terveystoimi, ohikulkija tai vaikka vain ihmisen oma naapurusto tai näiden tahojen yhteistyö. Jälleen korostan julkista rauhaa ja hyvinvointia.
ACAB- tyylinen (all cops are bastards) ajatusmaailma on kapinahenkisyyttä joka myös verhoillaan tiettyjen alakulttuurien piiriin kuuluviksi. Kun esimerkiksi tällaisen tahon auto varastetaan, tuhotaan tai kyseisten henkilöiden oma turvallisuus asetetaan vaaraan, niin aina näidenkin ihmisten yhteydenotto kulminoituu poliisivoimiin. Kun tällaisen ihmisryhmän henkilökohtaiseen hyvinvointiin liittyy riski tai esimerkiksi rattijuoppo aiheuttaa toimillaan vaaran tai konfliktin, on poliisi ensimmäisenä paikalle odotettu taho. Tällainen ajatustyö auttaa siinä tosiseikassa, ettei poliisin toimia tarvitse auttamatta arvostella negatiivisella tavalla.
B- tyylinen (all cops are bastards) ajatusmaailma on kapinahenkisyyttä joka myös verhoillaan tiettyjen alakulttuurien piiriin kuuluviksi. Kun esimerkiksi tällaisen tahon auto varastetaan, tuhotaan tai kyseisten henkilöiden oma turvallisuus asetetaan vaaraan, niin aina näidenkin ihmisten yhteydenotto kulminoituu poliisivoimiin. Kun tällaisen ihmisryhmän henkilökohtaiseen hyvinvointiin liittyy riski tai esimerkiksi rattijuoppo aiheuttaa toimillaan vaaran tai konfliktin
(Lähetän tämän muistion kiertämään julkisiin medioihin, mutta edellä esitetty teksti arvostelee sen verran myös kansallista mediaa, että nykyajan hengen mukaan liitän nettifoorumeihin saman tekstin jonka toivon kiertävän riittävän lenkin jotta edes muutaman silmäparit saavat tekstin avattua ja saisi siitä myös itselleen jotain.)
Veikko Petonen
Turussa 7.2.2009
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.