Leivän hinta.

Kaupan leipähyllyssä näkee uskomattomia kilohintoja: jopa 10 euroa! Kilohintoja vertailemalla löytää halvempiakin vaihtoehtoja, mutta silti hinnat ovat raaka-aineitten kustannuksiin nähden kohtuuttomat. Hesarista juuri katselen, että kaupan osuus esimerkkileivän hinnassa on eurosta 37 senttiä, raaka-aineitten 11 senttiä. Säilyviähän ne teolliset leivät ovat, mutta hirvittää katsoessa sitä lisäaineluetteloa. Pakastamisen aikakautena ei leivän vanheneminen ole ongelma.
Leivon itse sämpylöitä , rieskoja ja patonkeja, ruisleipääkin kokeillut huonolla menestyksellä.
Leipäkoneet tekevät uutta tulemistaan. Minä petyin omaani ja luovuin isosta rohjakkeesta.

Eilen tein tupla-annoksen perunamuusia, tänään taputtelen siitä jauhojen kanssa ohuet perunarieskat.

Ranskanleipää myytiin juuri euroon siirtymisen edellisinä kuukausina 1 mk / kappale, joskus jopa markalla kaksi.

Harvemmin olen valkoista leipää ostanut, mutta hinta on todella moninkertaistunut, kun katsoo kilohintoja hyllyn reunasta.
Harvoin löytää ruisleipää tarjouksestakaan alle 2 euron kilohinnalla, vaaleat leivät sitäkin kalliimpia.

Aamuisen kaurapuuron lopun voi helposti pyöräyttää taikinaan johon lisää kuituja ja kokojyväjauhoja, sitten vain uuniin ja ravitsevaa leipää päiväkahvin kanssa.

Kotona leipoen säästää sievoisen summan, samoin, valmistamalla kaiken ruoan itse. Valmisruokien kohdalla, vain maksalaatikko ja lanttulaatikko läpäisevät minun seulani, kaikkea muuta valmistan kotona.

Nyt on hellalla kiehumassa kasviskeitto, jossa on porkkanaa, sipulia, purjoa, keräkaalia, varsiselleriä, tomaattia, chilikastiketta maustettuna roimalla määrällä musta-, valko-, ja viherpippuria. Suolaa ei lainkaan.

Ja uuniin on menossa sekasämpylät, paljon kaura- ja vehnälesettä aamun kaurapuuroon tehdyn taikinan joukossa, tattarihiutaleitakin kuituna.
Taikinassa on rahkaa, joten kalsiumiakin mukana.

Leipominen kun on kaiken lisäksi kivaa.